"Voiko ihanammin paiva enaa alkaa...?"

Siis illalla yhentoista aikaan noustiin bussiin, joka oli viemassa maita takasin Saigoniin. Matka pimeessa ja tosiaan niilla samoilla teilla ku tullessa, ni eka paikallinen oksensi bussin lattialle ja matkaa oli tultu muutama minuutti! Et siita se sitten lahti. En kuitenkaan saanut yhttaan unta ku ei vaan loytyny hyvaa asentoa. Oltiin siina neljan viiden aikaan aamulla Saigonissa ja suunnistettiin meille tutuille kaduille. Kummaksemme paikkoja oli vielakin auki (ja porukka oli vielakin kannaamassa) ja asetuimmekin kadunvarteen olevaan baariin istumaan. Olihan siina itekkin sitten otettava drinkki jos toinenkin, ku piti kuitenki pysyy hereilla seuraavaan bussiin asti. Muutaman tunnin siina istuimme ja odotimme etta paikkoja aukeaisi. Soimme ehka parhaat aamiaiset ikina (toastia ja sipuli-tomaatti omelettia ja tuorepuristettua appelsiini mehua). Suunnattiin sit bussiasemalle josta piti lahtea busseja My Tho- mimiseen paikkaan mekongin deltalla. No paastiinhan me bussiin vain todetaksemme etta se oli paikallis bussi, joka jatti meidat pois oikean bussiaseman kohdalla.

Nousimme pois toisesta bussistamme tanaan ja bussin kiihdyttaessa huomasin kasilaukkuni jaaneen sen kyytiin (lue:passi, rahat, luottokortti, kamera, mp3 soitin...). Salamaakin nopeammin rupesin juoksemaan rinkka selassa bussin peraan. No siina sitten seuraava bussi avasi oven vauhdissa ja kiskas mut sinne sisaan. Kuski pyys mua osottamaan bussia jonka halusin kiinni ja sitten mentiin. Oli siina bussissa olijoilla hauskaa ku kisattiin liikenteen seassa. Onneks taa meidan bussi paas ohittamaan tan toisen bussin ja siten pysayttamaan sen tien varteen. Siisna pikaisen kiittelyn jalkeen santasin pysahtyneeseen bussiin hammastyneiden katseiden seuraamana. Onneksi siina kasilaukkuni nokotti. Huh. huh, mika tuuri! ja onneks se bussikuski, joka otti mut kyyttiin oli kattonu muutaman holiwood takaa-ajo leffan liikaa.

Palattuani muiden luokse hyppasimme pikku bussiin, joka oli menossa My thon. Siina maksoimme miehelle ja heti maksettuamme rupesimme ihmettelemaan matkan hintaa, joka oli todella kallis, mutta siina samassa taa jamppa oli kadonnu. Perus turistu huijaus, se vei meilta kymmenkertasen hinnan mita matka ois oikeesti maksanu. Ai etta otti paahan!!! Ei ollu kyse kuitenkaan ku kaheksasta eurosta, mutta se on taalla paljon tahaa (silla maksaa kaksi yota hostellissa). No ei siina muuta voinu ku istua kyrpiintyneena bussissa reilut kaksi tuntia.

Saavuttuamme My tho:hon, joka oli tosi kuppanen mesta (ainakin sen hetkisen mielentilan takia), paatimme marssia matkatoimistoon ja paasta pois sielta. Saimme kuitenkin todeta etta matka kambodiaan mekongia pitkin kesti kolme paivaa!!! Ei sitten tata voitu etukateen tarkistaa? Niin etta kannattaa ensin menna bussilla Chao Doc:kiin ja sielta veneella kambodiaan. Voi sita ketutuksen maaraa meissa kaikissa! No kello oli kuitenkin vasta ykstoista aamulla, joten paatimme etta lahtiseimme sitten saman tien tanne Chao Dok mestaan, missa se sitten onkaan. Okei muuten hyva mutta jeeppi sinne ois maksanu yli miljoonan (40 Euroo). Joo, ei kiitos! Entas bussi sitten? No, se ei mee tasta et ensin pitais menna paikallis bussilla jonnekin paikkaan missa se bussi pysahtyy ja sit toivoo mahtuvansa kyytiin (neja ihmista rinkkojen kanssa) koska niita busseja nyt sattuukaan menemaan. Miks taakaan vaihtoehto ei kuulostanu niin hyvalta?!

Ei me oikeen muuta voitu ku astua kolmanteen bussiin tanaan ja palata takisin Saigoniin tasmalleen samaa reittia mita oltiin tultu uudet kaksi tuntia. Onneks bussi jatti meidat sellaselle paikalle josta lahti busseja suoraan Chao Doc:kiin. Saatiin liput ostettua tunnin paasta lahtevaan minibussiin. Hengahdettiin siis tunti ja noustiin kahdelta lahteneeseen bussiin. Muutama tunti tultiin ja mun vieressa istu ihan hirveen ihana pikku poika. Siina me viihdytettiin tosiamme tai enemman mina hanta. Poika oli viela syntymastaan saakka ollu kuuro (silla oli sellanen ihmeellinen laite paassa) ja ei sen takia muodostanut juurikaan sanoja. ja tehtiin pysahdys, jotta paastais vessaan ja syomaan. No siina pysahdyksen jalkeen saimme todeta ettei auto toimi. Pojat ulos ja tyontamaan. Jep, ei se vielakaan toimi!!!

Mitas sitten, no ihmiset rupes liftaa kyytii ohimenevista busseista kukin omaan maaranpaahansa (jotak oli varmaan lahenpana ku meidan). Meilla oli kuitenkin matkaa jaljella viela viisi tuntia ja ei oltais mahuttu mihinkaan bussiin, ku ne oli aina viimista paikkaa taynna. Kuski sitten sai soitettua takaisin saogoniin, etta seuraavaan bussiin on jatettava nelja tyhjaa paikkaa. Aikaa kulutimme syoden ja pelaten korttia. Siina yhessa vaiheessa tuli myos ihan himmee otokka hyokkays. Hiuksiin ja sun paalle vaan tippu katosta sellasia pikkusia otokoita sekunnin valein. Oli niin allo olo! Kauhee hiki ku oli ollu niin kuuma paiva ja missaan bussissa ei ollu ilmastointia, oli yltapaalta taynna otokoita ja ei ollu nukkunu koko yona. Bussi sitten viimein saapui, eihan me oltu sita venattu ku viis tuntia.

Paastiin siis viimein jatkamaan matkaa. Tosin ei paallystettyja teita pitkin ja sitten viela mun mp3 soitin paatti teha tenat! No ei siina auttanu ku asenteen muutos ja (muiden jostain ihmeen kummasta saaneen unta elamaakin pomppusempien teitten alla) avata ikkuna! Tyonsin paan ulos ja vastaan puski lammin tuuli. Sademetsan varjot leikki horisontissa ja paikallinen musiikki raikasi bussin kaijuttimista bussin edetessa pomppusimpia teita mita voittekaan kuvitella (nyt tiedan miks se oli minibussi). Sittenkin paras matka ikina!!! Oli ihan loistava fiilis.

Viimein yon selassa paasimme perille ja meidat kuskattiin hostelliin jossa oli tilaa (kun siina ensimmaisessa hostellissa ei jostaani syysta ollu tilaa). Paikalliset kuskit koputteli sermeja ja heratteli hostellin omistajia, jotta paasisimme sisaan. Kello tais olla jo jotain nelja, kunnes suihkun raikkaana vihdoinkin sujahdin silkki pussiini.

Aamulla kaytiin sitten kavelemassa kaupungilla ja taa on oikeen idyllinen pikku kaupunki kunnon markkinoineen. Saatiin jopa ostettua liput Kambodiaan mekongia pitkin huomis aamuksi. Ollaan nyt vaan nuutuneina oltu ja luettu matakaoppaita kambodiasta ja siita mitas siella sitten tekin, sen pyhitetyn kaks vikkoa.

Nyt on kylla pakko lopettaa ku mun korvat ei enaa kesta. Siis oon parhallaan tallasessa nettipeli paikassa, jossa naa ihmiset pitaa jotain maailmanlpun metelia. Miten nain pienista ihmisista voi lahtee nain iso meteli (ihan ku ois 100 hengen bileet tossa korven juuressa). En myt talta metelilta jaksa ees oikolukee tata, niin pahoittelen virheita.