Matka vasten yota

Oltiin Ho Chi Minissa muutama paiva ja vaikka se onkin suuren suuri kaupunki ei se kuitenkaan tarjoa niin paljon nahtavaa. Joskin jokainen vastaantulija ja jokainen rakennus on erilainen ja niita vois vaan tuijotella koko paivan. No kuitenki, paatimme lahtea pois, mutta ei yhtaan tiedetty minne. Katottiin joitain luonnonpuistoja, jonne vois menna haikkaamaan, mut ne tuntu olevan liian kaukana (koska olemme paattaneet viettaa aikaa Vietnamissa vain viikon, silla haluamme muille maille jaavan kaksi viikkoa). N0 siina aamupalalla sitten selattiin lonly planetia (jonka tosi aidon kopion olin ostanu muutamalla eurolla) ja melkeimpa silmat ummessa valittiin mesta. Dalat, kaupunki jota ranskalaiset kutsuivat alppikaupungiksi ja on pienuutensa takia sailyttanyt idyllisyytensa. Kuulostaako hyvalta? Kaupunki sijaitsee n. 1400n merenpinnan ylapuolella ja siina voi haikata vuorille ja taha retken vaikka vesiputoukselle.

Meidan Saigonin hostelli sijaitsee sellasella alueella, jossa on tosi paljon reppumatkaajia, joten paukattiin vaan sisaan yhteen matkatoimistoon (joita siis oli joka kadunkulmassa) ja kyseltiin miten sinne paastaisiin. Tiedettiin etta matkan teko sinne kestaa noin seitteman tuntia, joten haluttiin selvittaa voisko matkan teha yo bussilla. No muutaman matkatoimisto kaynnin jalkaan saatiin kaheksalla dollarilla lippu 11 pm bussiin samaksi illaksi. (Taalla on muuten niin kova inflaatio et paikalliset ei ees haluis ottaa vastaan dongeja (paikallinen raha), koska niiden kurssi on seuraavana paivana laksenu niin paljon et hinta pitaa laskee uudestaan. Ma nostin automaatinsta miljoona neljasataa dongia, joka on noin sata euroa. No enpahan oo ennen tuntenu oloani miljonaariksi!!)

Vietettiin sitten vikaa paivaa Saigonissa, istuttiin puistossa pelaamassa korttia, pyorittiin kaupungilla ja syotiin hyvin. Ostin muuten uuden makuupussin, 100% silkkia ja mahtuu katevasti vaikka mihin ja on ihanan viilee (kyl nyt muita harmittaa niitten (kestaa miinus kolmen asteen pakkasen-)makuupussiensa kanssa! HAH! Illalla sitten meidat ohjastettiin bussiin jossa ei ollu ku yks turisti meidan lisaksi, mut sitaki enemman diskovaloja (bussin sisalla?) ja outoa musiikkia. En oo siis pitkaan aikaan voinu bussissa pahoin, mut nyt taytyy myontaa et tuli hieman heikko olo. Ensinnakin bussi ajo tosi lujaa ja sitten kun on vielta pimeeta ni sa et naa yhtaan mitaan, ainakaan siita mihin se bussi on menossa. Sit ma en tiia onko ne kadottanu viivottimensa jonnekin, ku musta tuntu et se ei menny suoraa patkaa edes minuuttia ja plus et se bussi nous korkeutta koko ajan. Ei kai mulla sit muuta.

No, paastiin sitten kuuden maissa aamulla perille ja herattettiin taksikuski se makoisilta unilta (sori) ja naytettiin sille mestaa mika oli halvin oppaassamme (joka on kyl palastanu meidan elaman niin monta kertaa). Se oli kuitenkin taynna ja respa emo neuvo meidan taksille jonku toisen hostellin. Siita sitten saatiin huone (15 dollaria yo, kaikilta) ja aamulla ku hertasin ni naky ikkunasta oli magee. Ku ei yhtaan tienny et mihin sita oli yon aikana tullu, ni oli aika jannittavaa avata silmat. Mut vau! Tammosii sopoja matalia taloja kaikkialla, en siis uskois et ollaan vietnamisssa vaan pikemminki et se bussi heitti mut yon aikana takasin eurooppaan (ja tosin vaihtoi kaikki ranskalaisen vuoristokylan asukkaat vietnamilaisiksi). Aika hassua.

Muut on viela nukkumassa, mut ma en saanu unta ni tulin sit vahan tutkailemaan kaupunkia, taidan nyt menna kuitenki niita tokkimaan ja kattomaan mita paiva tuo tullessaan.