Punainen Sanna puhuu...

Jep, talla ollaan vaan rentouduttu, eli syoty hyvin, makoiltu rannalla ja kayty mopo ajelulla ja snorklaamassa. Valilla tulee ukkoskuuroja ja valilla taytyy vaistella puusta putoavia kookoksia ja taiteilla meressa jellyjen (meduusoja) seassa. Nyt on kuullemma meduusa aika, jota kestaa kaks kuukautta, ja tietenki se on just nyt! Olen sen jo karvaasti saanut kokea jellyn polttaessa jalkaani.

Moottoripyorlla paadyimme vahingossa kiertamaan koko saaren, ei siis ole kovinkaan suuri paikka. Ilman karttaa ajelimme vaan ympariinsa ja jossain vaiheessa kyselimme vain ihmisilta missa meidan Santa Fe biitsi oikeen sijaitsee ja seurattiin ihmisten viittomia suunita. Matkan teko meni nauttien trooppisita maisemista, tervehtien jokaista vastaan tulijaa kuin parastakin naapuria ja nauttien auringosta. Ma oonki olkapaista palanu kunnolla (koska ekana paivana lilluin vedessa liian pitkaan) ja talla hetkella luon nahkaa kun paraskin kaarme.

Vuokrattiin eilen vene ja snorklaus vehkeet ja suunnattiin sukeltamaan yhdessa kanadalaisten naapureittemme kanssa. Ollaan vietetty paljon aikaa Nikin ja Jeffin kanssa, jotka tosiaan asuvat meidan vieressa ja ovat tosi mukavia (ja yhta kovia, ellei kovempia ryyppaamaan. Taalla tietenkin merirosvojen tavoin juodaan rommia, joka on tunnetusti myos meikalaisen lempi juoma, joten sehan passaa, eika maksa oikeastaan mitaan.) Paatimme siis kostean illan paatteeksi vuorata yhdessa veneen koska se tulisi halvemmaksi. Niinpa siis puolen tunnin ajelun jalkeen paasdymme neitsytsaaren rannalle ja paasimme ihailemaan vedenalaista maailmaa... meritahtia, koralleja ja akvaariokaloja... Vedessa ei vaan voinut kauaa olla, silla alkoi tuntumaan sellanen kokovartalo pistely. Meduusoja on vedessa niin paljon, et vaikka ne ei koske sua niin sua alkaa polttelemaan. Vahan niinku sukeltelis nokkosmeressa. Ehka kuulostaa pahemmalta kun mita se oli, silla sukelleltiin silti monta tuntia.

Seuraavaksi vene pysahtyi keskelle merta ja siita piti hypata sukeltamaan. Joonas hyppasi ensimmaisena Samin seuratessa heti peassa ja minun viritellessa maskia paahani. Kuinkas ollakaan sekunneissa joonas parkaisi lujaa ja roikkui lasikiaisen tavoin meidan veneen katamaraanissa kiinni! Oli siina nauramista Samin akkia roikkuessa toisessa. Vedessa nakyi ilman lasejakin pienella alueella kymmenia jellyja. Varsinainen medussa paratiisi, muutamat pistot saaneina palasimme kuitenkin onnellisena takaisin.

Tanaan on meidan vika paiva talla ja aamulla suuntaamme matkamme kohti Cebun saarta ja Citya. Siella vietamme yhden yon lentokoneemme lahtiessa maanantai aamuna kohti Manilaa. Siella saamme nauttia kokonaiset kymmenisen tuntia Filippiinien paakaupungin ihmis huumasta, kunnes nousemme jalleen koneeseen maaranpaanamme Vietnam.

Alla on muuten uusia kuvia!