Phnom Penhista takaisin paratiisiin

Paatettiin vihdoinkin lahtea liikkeelle paakaupungista ja siis suunnata rannikolle. Valittiin kohteeksi Kampot, joka on pikkunen kaupunki joen varrella. Siina ymparistossa ois sitten luonnonpuistoa ja hylattya kaupunkia, joista riittais ihmettelemista. Sen jalkeen ajateltiin viela suunnata jonnekki saarelle muutamaksi paivaksi.

No koska saimme kylliksemme turistien kanssa matkustamisesta ajateltiin fiksata ite kyyti sinne Kampottiin. Minibusseja lahti siita lahistolta sinne jatkuvasti, ni hypattiin sit sellaseen. Ja tunnelmaa siina oli kylla kerrakseen!!! Siis se ei inahtanukkaan enneku bussi (paku) oli taynna, ja tunnelma tuli hieman ahtaaksi. Takapenkille paas kiipeemalla ikkunoista sisaan (aika notkeita mummoja taalla Kombodiassa, taytyy kyl propsit siita antaa). Siina keskelle (missa me istuttiin) oli sellannen tynnyri viemassa jalkatilaa (alkaa vaan kysyko mika sen funktio oli), joten joutu istuu oikeesti siis polvet suussa. Siis mun laskujen mukaan sinne ois mahtunu noin max 11 suomalasista, mutta onneks sinne mahtu 21 kambodialaista (tosin me (ja yks munkki) mukaan luettuina). Taka luukku ei mahtunu kiinni ku kaikilla oli ties mita mukana (edessa olijan auton takaluukussa oli mm. iso sangyn patja, moottoripyora ja PALJON koreja). Ei sit muuta ku matkaaaaan.

Taalla kuulemma jos sulla on sellanen tunne et paikalliset tekee pilaa sun kustannuksella, ni ala huoli, niin ne tekeekin! Ja silta siina pakussa vahan tuntukin, tosin ei se mua yhtaan kyl haitannu. Oltiin ajettu sellaset kymmenisen minsaa (kolmen tunnin matkasta) ni alko sataa ihan kaatamalla. Ma sitten ehdin jo todeta etta vuotaako katto kunnes muistin et se takaluukkuhan jai auki. Siina samassa kaikki vaan voihkas yhteen aaneen yhden sanan; RINKAT! No ne kastu onneks vaan vahan (siina paallla, oli jotain hemmetin painavia peruna sakkeja, toivottavasti ei mikaan menny rikki). Maisemaa dominoi riisipellot ja muutenki alankoinen tunnelma, siella taalla metsa laikkia. Lisaksi katukuvaa varittavat vaali mainokset, silla taalla on viikon paasta sunnuntaina vaalit. Laskin ainakin seitteman eri puoluetta, GO CAMBODIA! Niin, mites se menikaan... vaalit voi tuoda mukanaan levottomuuksia (no onneks me ollaan just sillon poistumassa maasta, jos vaik oikee puolue ei voitakaan).

Perse puutuneena ja Reetan housujen vaihtaessa varia (mun uudet housut varjas ne ihan punaseksi), saavuttiin Kampottiin. Aurinko laskee taalla aina seittemalta ja sit tulee pimeeta (siis tosi pimeeta), ni kerettiin just ennen pimeeta perille. Loydettiin viel ihan kiva hostelli ja istuuduttiin jus raflaan, ku sadekuuro ryoppys taas ylitsemme ( naa ei oo mitaan pikku tihkua, vaan tiet rupee tulvii). Hyvailla mielin mentiin nukkumaan, tosin hyttysverkon virittamisessa sai kayttaa vahan mielikuvitusta (on ainaki ponnarit ja hiuspinnit hyvassa kaytossa).

Aamulla saatiin sitten kuulla etta kansallispuisto on suljettu tietoiden takia ja et hylattyyn kaupunkiin ei paase ku ne on sita siirtamassa koreaan (ymmarrettiinkohan ihan oikein =)). Et se sit siita, kaikki minka takii me oltiin tanne tultu, ni meni vahan niinku siina. No onneksi me tiedettiin et tasta 24 km paassa on sellanen pikku merenranta kaupunki Kep. Meri kuulosti hyvalta ja kun moottoripyorat oli jo kerran vuokrattu ni miksipas ei.

Hanaa vaan!!! Ja eteenpain kohti pomppuisia teita (kuitenkin paallystettyja sellaisia) ja melkein tieto siita mihin mennaan (ku kartta loppu Kampotin keskustan rajalle). Loydettiin me kuitenkin sit Kep ja suunnattiin merenranta tielle ajamaan. Ajateltiin et pysahdyttais johonki rantaan uimaan ku oli biksutki messissa. No pysahdyttiin sit sellasen laiturin juureen ihmettelemaan merta ja ihan puskasta tuli joku mies kyselee et haluttaisko venekyyti saarelle. Niin no, miksipas ei. Kohti seikkailuja ja niiden yli! Ei siis ollu mitaan hajuu minne meita oltiin kuskaamassa ku kukaan ei oikeen kommunikoinu samalla kielella. Merenkaynti oli ainakin seikkailu, silla aallokko oli tosi kovaa, mut onneks oli paikallinen kuski, joka ties mita teki. Viidentoista minsan kulttua olimme perilla. JA mihin olimmekaan tulleet? Siis kuvittele lost-sarjan saaren maisemat, olimme siella. Valkoset hiekkarannat ja SADEMETSAA, jesh, vihdoinkin sademetsaa. Se kuski johdatti meidat polkuja pitkin toiselle puolelle pikkusta saarta. Siina sitten paastiin uimaan ja lohottiin viritetyilla riippumatoilla. En oo siis ikina uinu nain lampimassa vedessa, varmaan yli kolkyt (siis poreammekaan ei oo noin lammin).

Siina juolahti sitten villi ajatus mieleen! Ja hetken paasta... NOH, mehan sitten varattiin bungalo huomiseksi ja luvattiin tulla komojen kannssa takasin. Se oli vaan niin viehattava, eika ketaan muuta missaan, taydellista. Ei siina oikeen muu auttanu, ku heittaa hetkelliset hyvastit ja suunnata veneen nokka takaisin maihin, jotta ehtisimme ajaa takaisin Kampottiin ennen pimeaa. Paluumatka sujukin paljon joutusammin silla vene ratsasti aina hetken aallon harjalla ja paasi nain lujenpaa eteenpain.

Huomenna sitten pakataan rinkat ja yritetaan fiksata meille jokin tyyppinen kyyti satamaan, josta meidat luvattiin hakea. Ja sit vaan nauttimaan meren tarjoamasta viileydesta ja ruuasta muutamaks paivaks (hitto, soin kylla niin hyvia katkarapuja siella, ettei mitaan rajaa. Ja kauheen isoja.)

Aika taydellinen paiva, taytyy kylla myontaa ja ripaus pienine seikkailuineen.