Valkoisia lehmia ja hamppua

Chao Dok oli ihan hauska pikku kaupunki, jonka markkinoita sai kylla mita vaan (elavasta kanasta viivottimiin). Jatkettiin eilen amulla matkaamme kuienkin kohti Kambodiaa. Oltiin ostettu lippu hitaalla veneella mekongia pitkin rajan yli. Makan oli tarkoitus kestaa kuutisen tuntia. Aamulla seitteman aikaan kivuttiin veneeseen yhdessa kymmenisen muun turistin kanssa. Matka alko silla etta kayiin ihmeellisilla turistipyshdyksilla (josta meilla ei siis ollu mittan hajuu, ja kaikilla muilla oli opas mukana). Siina sitten istuskeltiin veneessa ja ootettiin et muut on valmiita ja et paastais jatkaa matkaa.

Raja tarkastus oli aika mielenkiintonen, saatiin kyl viisumit hyvin hankittua, mut ketaan ei nayttany kauheesti kiinostavan meidan rajan ylitys. Just ja just jakso lapivalasta meidan tavarat ja passinki tarkasti ihan laittaakseen sinne sen saapumis leiman. Siis jos jotain haluut sinne rajan yli vieda, ni antaa menna vaan. Ei niita nayta kauheesti kiinostavan.

Olihan se mokong todella sen nakemisen arvoinen. Oli tosi vehreeta sademetsaa sen molemmin puolin ja ihmiset vaan vilkutteli rannoilta. On kyl aika ihme etten palanu, ku veneen tasapainon takia jouduin istumaan koko matkan auringossa ja logististen ratkaisujen takia meidan rinkat (eli aurinkorasva) oli pakattu jonnekin tosi syvalle. Lisaksi jostain kumman syysta lehmat muuttu valkosiksi talla Kambodian puolella, jotenki tosi hassua. Siis pelkastaan valkosia lehmia! (oonkoha nappaillu yliannostuksen jotain malaria laaketta, sivuvaikutuksena hallusinaatiot).

Kuuden tunnin jalkeen rupesimme ihmettelemaan miksei kaupunkia nay missaan ja kukaan paikallinen ei oikeen kommunikoinu samalla kielella. No se kuuden tunnin veneessa lilluminen ososttautukin sitten kahentoista tunnin veneessa lillumiseksi (siis olin varmaan jo paloauton varinen). Mutta ehka mun iho alkaa jo tottua tahan, ku en sit kuitenkaan palanu. Satamasta oli sit viel reilun tunnin ajomatka Phnom Penhin keskustaan. Ikkunasta vaan naki hampun kasvavan villina tien pielesta ja taalla kaikista ravintoloista saa happy shaken ja happy pizza (pienet hamppu mausteet siis messissa) (ei tarvinnu ku ensimmisen vastaan tulijan, ni johan se oli myymassa jo kaikkia aineita). Paadyttiin sit tallaseen reppumatkaajien gettoon. Meijan hostelli on tossa veden rannassa ja siina on iso puinen terassi rippumattoineen ja bambu katoksineen. Aika luksusta! ja yllari yllari sen nimi on happy guesthouse. Eika maksa ku kaks dollaria yolta.

Jos muuten luulin et vietnamin valuutalla menee huonosti, ni naa on sit jossain pohjamudassa. Nostin automaatista rahaa ja se puski kateen dollareita. Kaikki ravintolat ja vaatekeupatkin ottaa vastaan vaan dollareita, aika vankaa. Jotkut pikku ostokset saatetaan maksaa paikallisella rahalla ja joskus saat voihdossa takasin tata valuuttaa.

Saatiin myos viimein ostettua hyttysverkot ja juuri oikeaan aikaan. Joonaksen nilkat oli ihan taynna punasia patteja. Taalla on kylla sellaset killeri hyttyset... ne pistaa niin et niit ei huomaa ja on salettii jotain lauma hyonteisia, silla sulla ei oo ikina vaan yhta pistoa van vahintaan kymmenen. Malaria laakkeitakin pusketaan naamaan, jotka muuten tekee olon sillon ekana paivana tosi voimattomaks ja heikoks, ja sit viel valellaan ittemme kauttaltaan hyttys geelilla. EI AUTA!

Ollan nyt vaan pari paivaa makoiltu taalla helteessa (tosi kuuma, varmaan lahempana neljaakymmenta) ja eilen kaytiin markkinoilla vahan shoppaamassa. Sain ostettua uuden muistikortin mun kameraan ku oon jo ottanu 2 megaa tayteen. Lisaksi ostin riippumaton, joka mahtuu pieneen tilaan ja sen voi sit virittaa meidan tulevien bungaloiden terassille. Sit ostin viela housut, ku kaikki tuntuu paalla niin kuumalta, ni piti ostaa tallaset loysat hippihousut, jonka kangas on lahes olematonta ja jotka ei kosketa ihoon juuri mistaan.

Tanaan pitais selvittaa et mista saatais hommattua meille Laosin viisumi ja sit menna kattoo tollasii rankempia sota aiheisia joukko hautoja ja kidutus koulua (koulu, joka muutettiin kidutus vankilaksi). Taalla on sodasta kulunut vasta niin vahan aikaa et ei voi muuta ku ihmetella miten naa ihmiset taala jaksaa silti ponnistaa. Kadulla kun tulee yli parikymppinen kambodialainen vastaan ni tietaa et se on ite nahny sotaa (nalkaa, kidutusta ym.). Lisksi kaikkialla varoitetaan etta kun lahtee kaupungin ulkopuolelle, niin pitaa aina pysya valmiiksi tallatuilla teilla, silla maassa on viela paljon rajahtamattomia miinoja.

Kaiakilla on talla hetkella ihan hirvee kankkunen, joten jospa tasta pizzan voimalla jaksaisimme vaantaytya tuk tukkiin ja saada vaikka jotain kulttuuria imettya itteensa. Taytyy menna tokkii noita muita tonne riippumattoon. (kenenkohan loisto idea oli tilata vodkaa ja yrittaa liuottaa sinne fisu pastilleja, ei tiada ihan noin toimia.)

Ai niin. Tossa pari paivaa sitten mun varpaiden paalle valu tollanen tuk tuk, ja sai vahan damagea aikaseksi. Oon tassa muutaman paivan linkannu, mut ei mitaan niin vakava, mita laastari ei fiksais =) Nyt on jo parempi, eika isovarpaan kynsikaan lahteny irti. Mulla on kyl joku paha karma naitten kulkuvalineitten kanssa. (ensin sormet auton oven valiin ja nyt varpaat tuk tukin alle). Mitas seuraavaks? tankki ajaa mun vatsan palta, mut silti sen voi fiksaa lastarilla? Joo kylla aiti oon varovainen, mut ku mikaan naista ei oikeastaan oo ollu mun syy (ainakaan mun mielesta =)). Viela lisaks on vahan flunssanen olo, mika lie malaria tai dengue kuume (hah, hah).

Takaisin riippumattoon......