Mopoja, mopoja ja vahan lisaa mopoja....

Lennettiin siis Cebulta muutamassa tunnissa manilaan (asukkaita 11,3 milj.) ja jostain syysta tunsin oloni kovin pieneksi (vaikka sita kohdalleni sattuu usein, mutta nyt tunsin oloni siiiiis toosi pieneks). Meilla ei ollu ku kymmenen tunnin pysakki Manilassa, silla jatkolento lahti Vietnamiin. Saavuttiin eilen aamulla manilaan ja olimme jattamassa laukkujamme sailytykseen vain todetaksemme ettei sellaista vahtoehtoa ole ollenkaan. Kikkailin sitten itteni meidan lentoyhtion toimistoon (vierailija passi, lapivalaisu, monta epamukavaa tunnetta hississa lentoemojen ymparoivana (ja siis tuntien itsensa ei niin viehattavaksi)). Rakennus vaan kuhisi lentoemoja, toisilla oli uniformuna minihameet ja toiset oli verhottu paasta varpaisiin hunnuilla (aika hassun nakosta). Sain sit kuitenkin selville etta manilan lentokentalla on niin kova pommi uhka koko ajan paalla (joka oli tosi kiva kuulla!), ettei kentalla voi sailyttaa matkalaukkuja ollenkaan. Se jamppa sitten neuvo meidat isolle ostarille, jossa on tavaransailytys.

No mehan sitten kaskysta hyppasimme taksiin ja suunnattiin Mall of Asia-nimiseen ostoskompleksiin. Ihan helkkarin iso mesta, en oo siis moista nahny... luistinradat, kailaushallit, leffateatterit ja kaikki mahdolliset kaupat (ja merkit) mita voit vaan kuvitella. Hyvin nalkiintyneina vietiin laukut sailytykseen (ilmaiseen sellaiseen! siis mikaan ei ylleensa taalla oo ilmasta) ja vedettiin navat tayteen burritoksia, takoja ja muuta meksiko mattoa. (pitaa vahan yllapitaa tata omaa kielta, ku alkaa tulla mokki hoperoks, ku yks vaantaa kuopioo ja toine laittaa menee ouluks).No kuitenkin, vietettiin monta tuntia shoppaillen. Paasin vaha tuhlaa rahaa ostin mekon, paidan, rannekorun ja lompakon (guess). Jesh!

Jai vahan Manila nakematta, mutta ma kylla tykastyin sen huumaan ihan hirveesti, saatan joutua kylla tanne viela palaamaan. Kaikkialla vallitsi vinksahtaneella tavalla organisoitu kaaos. Jep, taalla ma oon aika omassa elementissani sen oon huomannu. Otettiin siis taksi takasin kentalle ja vaantaydyttiin koneeseen (pisin lento tahan mennessa, kolme tuintia =)). Saavuttiin Ho Chi Miniin eli Saigonoiin yhdelta yolla ja saatiin majapaikka keskustasta.

Tanaan ollaan kayty Vietnamin sota museossa kattomassa karmaisevia valokuvia ja kidutus kammioita... Uh, oili aika rankkaa kateltavaa.

Sade paas meidat yllattamaan taysin ja otettiin taksi matkkina mestalle, jossa paasimme maistamaan vietnamilaista tunnelmaa. Ja voi sita kraasan maaraa. Ihan mita tahansa voitakaan kuvitella tarvitsevansa, niin sen sai sielta... Aika hauska mesta, vahan niinku kiinassa.

Siis taa liikenne on talla tosi kaoottista, autoja ei juurikaan oo mut mopoja sita enemmankin. 3,5 miljoonaa mopoa!! ja sen kylla huomaa, kunnon kohtalon leikkia! No mut taalla seassa sita tuntee olonsa jalleen kerran hyvinkin kotoisaksi. Ma meen nyt vaistelee muutamaa mopedia! HOLA!