No nyt on kuvia kerrakseen! Ollaan siis ihailemassa Angkor Watin raunioita ja ostettiin sellanen kolmen paivan passi (40 dollaria!), joka tarkoittaa etta hengattaan siella raunioilla kolmena paivana perakkain.
Eka paiva menikin ihailemassa Angkor Wattia (suurinta niista) ja Angrot Thomia (ehka) ja muutamaa muuta temppeli pahasta! Otettiin tuk tuk tosta hostellin eesta ja se kuskas meita koko paivan siella raunioilla. Onneks siella sai kavella ihan rauhassa ihmettelemassa paikkoja, ei nimittain ihan hirveesti muita turisteja ollu.
Eilen sitten saattiin hyva idea! Pyoraillaan sinne angkorille ja siella sitten niille temppeleille. Ilman lampotila se reilut 30 astetta. No sinne raunioille on tasta matkaa sellaset 5 kilsaa. Eka temppeli (missa vierailtiin) oli viel rakennettu sellaselle kukkulalle jonne kivuttiin 15 minsaa. Oli yllattavan raskas nousu ton pyorailyn jalkeen (ja ne valimatkat ton alueen sisalla ei oo mitaan kauheen lyhyita). Mutta kylla oli kaunista! Ja osas arvostaa niita temppeleita vahan enemman ku oli joutunu nakee vaivaa niille paastakseen. No siina sitten pyorailtiin viela muutamille temppeleille, joista yks oli tosi magee ku seilla luonto kasvo aika villina (juuria ja sammalta kaikkialla, ja romahtaneita kattoja ja ei niin paljon korjauksia tehty). Ei vaan pysty kuvittelemaan millanen fiilis silla jampalla on ollu ku se on yllattaen viidakon keskelta loytany tallaset mestat. Siis aivan mieletonta. Laskettiin et pyorailtiin sellaset 20-30 kilsaa sen paivan aikana. Oli varsinainen urheilupaiva... pyorailya, kiipea temppelille, pyoraile, kiipea lisaa temppeleile.... huh, huh, ei mun kunto kesta!
Mutta mika fiilis olikaan paasta suihkuun! Siis en oo ikina hikoillu nain paljoa! en ees tienny et se on mahollista! Hemmoteltiin itseamme sitten illalla ja mentiin koko porukka hierontaan. Sit sen jalkeen mentiin viela pistaa poskeemme intialaiset sapuskat! Siis en oo ikina syony niin hyvaa intialaista safkaa. Oli kyl parhaat ruuat talla reissulla (Samin sanoja lainaten: makuorgasmi suussa).
Nyt sataa kaatamalla ja ma oon jumissa tassa internet mestassa... tanaan mennaan vasta illemmalla Angkorille, silla siella on kuulemma jumalallinen auringon lasku. Sen voin kylla uskoa, sita odotellessa.... ai niin ja huomenna oli tarkotus lahtee taalta pois, mut koska taalla on vaalit huomenna niin mikaan liikennevaline ei kulje! Jumissa ollaan. Joten paastaan ehka vasta maanantaina liikkeelle, toivottavasti!
lauantai 26. heinäkuuta 2008
Kuvia, Osa 2
Saaren illan viettoa ja viidakko seikkailuja.
Kuvia mahtavasta Angkor Watista (paiva 1)
Angorilla, paiva kaksi! Hyvin hikisena ihailemassa Angorin raunioita!
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Kuvia, Osa 1
Bussin hajoamis paivalta (pari ekaa kuvaa)
Mekong! Siina siis on vetta, mutta myos paljon vesihyasintteja, ja kylla nuo veneet liikkuivat hitaasti mutta varmasti eteenpain.
Mekong, ylitettiin rajaa vietnamista cambodiaan
Sanna tut tukin kyydissa Phnom Penhissa
Vierailtiin sitten joukkohaudoilla...
Bussimatka Phnom Penhista Kampottiin, siihen rannikolle. Matkustajia 21.
Menossa paratiisisaarelle, tosin ei viela tiedetty minne meita oltiin kuskaamassa.
Mina ja Sami ihmetellaan kuskin kikkailua...
Saaressa, kaytiin jus uimassa.
Meidan biitsia!
Bungalo meininkia saarelta, yopyminen kokonaisret 1,5 dollaria.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Palmun alta Angkorin temppelien varjoon
Siis ollaan vietetty kolme paivaa vaan lohoillen paratiisissa! viritin mun riippumaton, luin kirjaa, kavin kellumassa kuumassa merivedessa ja soin! mitaan muuta en oikeestaan oo tehny. Niin... saatiin me kylla yks paiva hyva ajatus menna kiertamaan tata saarta ja sit lahettiin sellasille pikku poluille. Ne kuitenki osottautu sadevesi uomiksi ja karjan reiteiksi, joten niissa kulkeminen oli pikkasen vaivalloista. Mun housuihin oli vaan tarttuni kaihee kasa piikkeja ja oksat oli raapinu ihoon haavoja. Jep, tosi hyva idea! Parasta ajanvietetta talla oli seurata lehmien kauniit ja rohkeat tyyppista kayttaytymista. Taalla on myos paljon sikoja, kukkoja, kanoja, kileja, kissoja ja koiria. Varsinainen elaintarha, siis heraat siihen et sun bungalon alla rohkii sika tai et kukko oli paattany tulla just siihen neljalta aamulla laulaa serenaadia! Vikana iltana saarella oli kuitenki hienoin auringon lasku mita oon ikina nahny! Aurinko laski tosi nopsaa mereen ja varjas sen punasen eri savyilla! Ja sit viel mustat palmut antaa siihen hyvan viitekehyksen! aika taydellista!
Tultiin siis silta saarelta sitten pois ja paadyttiin bussilla takaisin Phnom Penhniin. Saatiin viela huone sellasesta hostellista, joka oli melkein kokonaan rakennettu veden paalla. Aika megee mesta. Ihmiset on taalla vaan ihan sikan jumissa. taalla kun pilvee myydaan suoraan respasta ni se tuottaa sit sen et ihmiset kattoo telkkarista ihan sikan lumoutuneena jotain valas luonto dokkaria (aika hupasa naky). Me vietettiin iltaa istumalla terassilla mattojen paalla tyynymeren ymparoidessa meita ja juotiin sitten muutamat kaljat (jotkut tosin enemman ku muutamat).
Aamulla sitten krapulan kynsissa suuntasimme rinkat selassa tanne Siem Rieapiin! Bussi matka kesti alle viis tuntii, siis jotain uskomatonta tapahtu! bussi oli ennen aikojaan perilla ja matkan teko kestikin kerrottua vahemman... siis ei tallasta vaan tapahdu taalla! oltiin siis perilla just ennen pimeeta ja sit me saatiin viella hostelli 1,5 dollarilla! Taa on ihan hauska paikka. Kyhatty kasaan bambuista ja huoneessa on vaan patjat ja hyttysverkot. Hauska meininki, vahan niin ku sinnepain aina...
Taa kaupunki on aika turistien tayttama (ihmekos sinaansa), mut taalla on off seasoninki aikana paljon ihmisia, ku on tottunu siihen ettei niita oo paljossa maarin. Mut tanne ku tehan pakettimatkojakin (ma en muuten enaa ikina mee pakettimatkalle (kuitenki taas ens talvena))! taa oli parikyt vuotta sitten vaan pikkunen kalastaja kyla, mut nykyisin taalla asuu jo 800 000 ihmista ja turisteja kay 4 miljoonaa vuodessa. siis ihan alytonta! Kaytiin vahan tossa pimeen tullessa kappaa kaupungilla ja taa kaupunki muistuttaa jostain syysta vahan thaimaata.
Huomenna mennaan sitten ihmettelamaan Angkor Watin temppeleita. Ajateltiin ostaa sellaset kolmen paivan lipukkeet ja menna sinne kiertelee polkupyorilla.
Ma kylla tykkaan tasta maasta vaan koko ajan enemman ja enemman! Paikalliset talla on tosi ihania ja luonto on tosi kaunita. jotenki taalla on viela sellanen koskemattomuuden ja autenttisuuden tunnelma viela tallessa. Aivan loistavaa! JA naa ihmiset on vaan niin aitoja!
(Oon monta kertaa yrittany laittaa kuvia, mut taa netti on kaikkialla ollu niin hidas et se on vahan toivotonta. Jos vaikka loytaisin jonku nopee yhteys internet kahvilan, taytyy yrittaa... silla on paljon kuvia jota haluisin laittaa.)
Tultiin siis silta saarelta sitten pois ja paadyttiin bussilla takaisin Phnom Penhniin. Saatiin viela huone sellasesta hostellista, joka oli melkein kokonaan rakennettu veden paalla. Aika megee mesta. Ihmiset on taalla vaan ihan sikan jumissa. taalla kun pilvee myydaan suoraan respasta ni se tuottaa sit sen et ihmiset kattoo telkkarista ihan sikan lumoutuneena jotain valas luonto dokkaria (aika hupasa naky). Me vietettiin iltaa istumalla terassilla mattojen paalla tyynymeren ymparoidessa meita ja juotiin sitten muutamat kaljat (jotkut tosin enemman ku muutamat).
Aamulla sitten krapulan kynsissa suuntasimme rinkat selassa tanne Siem Rieapiin! Bussi matka kesti alle viis tuntii, siis jotain uskomatonta tapahtu! bussi oli ennen aikojaan perilla ja matkan teko kestikin kerrottua vahemman... siis ei tallasta vaan tapahdu taalla! oltiin siis perilla just ennen pimeeta ja sit me saatiin viella hostelli 1,5 dollarilla! Taa on ihan hauska paikka. Kyhatty kasaan bambuista ja huoneessa on vaan patjat ja hyttysverkot. Hauska meininki, vahan niin ku sinnepain aina...
Taa kaupunki on aika turistien tayttama (ihmekos sinaansa), mut taalla on off seasoninki aikana paljon ihmisia, ku on tottunu siihen ettei niita oo paljossa maarin. Mut tanne ku tehan pakettimatkojakin (ma en muuten enaa ikina mee pakettimatkalle (kuitenki taas ens talvena))! taa oli parikyt vuotta sitten vaan pikkunen kalastaja kyla, mut nykyisin taalla asuu jo 800 000 ihmista ja turisteja kay 4 miljoonaa vuodessa. siis ihan alytonta! Kaytiin vahan tossa pimeen tullessa kappaa kaupungilla ja taa kaupunki muistuttaa jostain syysta vahan thaimaata.
Huomenna mennaan sitten ihmettelamaan Angkor Watin temppeleita. Ajateltiin ostaa sellaset kolmen paivan lipukkeet ja menna sinne kiertelee polkupyorilla.
Ma kylla tykkaan tasta maasta vaan koko ajan enemman ja enemman! Paikalliset talla on tosi ihania ja luonto on tosi kaunita. jotenki taalla on viela sellanen koskemattomuuden ja autenttisuuden tunnelma viela tallessa. Aivan loistavaa! JA naa ihmiset on vaan niin aitoja!
(Oon monta kertaa yrittany laittaa kuvia, mut taa netti on kaikkialla ollu niin hidas et se on vahan toivotonta. Jos vaikka loytaisin jonku nopee yhteys internet kahvilan, taytyy yrittaa... silla on paljon kuvia jota haluisin laittaa.)
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Phnom Penhista takaisin paratiisiin
Paatettiin vihdoinkin lahtea liikkeelle paakaupungista ja siis suunnata rannikolle. Valittiin kohteeksi Kampot, joka on pikkunen kaupunki joen varrella. Siina ymparistossa ois sitten luonnonpuistoa ja hylattya kaupunkia, joista riittais ihmettelemista. Sen jalkeen ajateltiin viela suunnata jonnekki saarelle muutamaksi paivaksi.
No koska saimme kylliksemme turistien kanssa matkustamisesta ajateltiin fiksata ite kyyti sinne Kampottiin. Minibusseja lahti siita lahistolta sinne jatkuvasti, ni hypattiin sit sellaseen. Ja tunnelmaa siina oli kylla kerrakseen!!! Siis se ei inahtanukkaan enneku bussi (paku) oli taynna, ja tunnelma tuli hieman ahtaaksi. Takapenkille paas kiipeemalla ikkunoista sisaan (aika notkeita mummoja taalla Kombodiassa, taytyy kyl propsit siita antaa). Siina keskelle (missa me istuttiin) oli sellannen tynnyri viemassa jalkatilaa (alkaa vaan kysyko mika sen funktio oli), joten joutu istuu oikeesti siis polvet suussa. Siis mun laskujen mukaan sinne ois mahtunu noin max 11 suomalasista, mutta onneks sinne mahtu 21 kambodialaista (tosin me (ja yks munkki) mukaan luettuina). Taka luukku ei mahtunu kiinni ku kaikilla oli ties mita mukana (edessa olijan auton takaluukussa oli mm. iso sangyn patja, moottoripyora ja PALJON koreja). Ei sit muuta ku matkaaaaan.
Taalla kuulemma jos sulla on sellanen tunne et paikalliset tekee pilaa sun kustannuksella, ni ala huoli, niin ne tekeekin! Ja silta siina pakussa vahan tuntukin, tosin ei se mua yhtaan kyl haitannu. Oltiin ajettu sellaset kymmenisen minsaa (kolmen tunnin matkasta) ni alko sataa ihan kaatamalla. Ma sitten ehdin jo todeta etta vuotaako katto kunnes muistin et se takaluukkuhan jai auki. Siina samassa kaikki vaan voihkas yhteen aaneen yhden sanan; RINKAT! No ne kastu onneks vaan vahan (siina paallla, oli jotain hemmetin painavia peruna sakkeja, toivottavasti ei mikaan menny rikki). Maisemaa dominoi riisipellot ja muutenki alankoinen tunnelma, siella taalla metsa laikkia. Lisaksi katukuvaa varittavat vaali mainokset, silla taalla on viikon paasta sunnuntaina vaalit. Laskin ainakin seitteman eri puoluetta, GO CAMBODIA! Niin, mites se menikaan... vaalit voi tuoda mukanaan levottomuuksia (no onneks me ollaan just sillon poistumassa maasta, jos vaik oikee puolue ei voitakaan).
Perse puutuneena ja Reetan housujen vaihtaessa varia (mun uudet housut varjas ne ihan punaseksi), saavuttiin Kampottiin. Aurinko laskee taalla aina seittemalta ja sit tulee pimeeta (siis tosi pimeeta), ni kerettiin just ennen pimeeta perille. Loydettiin viel ihan kiva hostelli ja istuuduttiin jus raflaan, ku sadekuuro ryoppys taas ylitsemme ( naa ei oo mitaan pikku tihkua, vaan tiet rupee tulvii). Hyvailla mielin mentiin nukkumaan, tosin hyttysverkon virittamisessa sai kayttaa vahan mielikuvitusta (on ainaki ponnarit ja hiuspinnit hyvassa kaytossa).
Aamulla saatiin sitten kuulla etta kansallispuisto on suljettu tietoiden takia ja et hylattyyn kaupunkiin ei paase ku ne on sita siirtamassa koreaan (ymmarrettiinkohan ihan oikein =)). Et se sit siita, kaikki minka takii me oltiin tanne tultu, ni meni vahan niinku siina. No onneksi me tiedettiin et tasta 24 km paassa on sellanen pikku merenranta kaupunki Kep. Meri kuulosti hyvalta ja kun moottoripyorat oli jo kerran vuokrattu ni miksipas ei.
Hanaa vaan!!! Ja eteenpain kohti pomppuisia teita (kuitenkin paallystettyja sellaisia) ja melkein tieto siita mihin mennaan (ku kartta loppu Kampotin keskustan rajalle). Loydettiin me kuitenkin sit Kep ja suunnattiin merenranta tielle ajamaan. Ajateltiin et pysahdyttais johonki rantaan uimaan ku oli biksutki messissa. No pysahdyttiin sit sellasen laiturin juureen ihmettelemaan merta ja ihan puskasta tuli joku mies kyselee et haluttaisko venekyyti saarelle. Niin no, miksipas ei. Kohti seikkailuja ja niiden yli! Ei siis ollu mitaan hajuu minne meita oltiin kuskaamassa ku kukaan ei oikeen kommunikoinu samalla kielella. Merenkaynti oli ainakin seikkailu, silla aallokko oli tosi kovaa, mut onneks oli paikallinen kuski, joka ties mita teki. Viidentoista minsan kulttua olimme perilla. JA mihin olimmekaan tulleet? Siis kuvittele lost-sarjan saaren maisemat, olimme siella. Valkoset hiekkarannat ja SADEMETSAA, jesh, vihdoinkin sademetsaa. Se kuski johdatti meidat polkuja pitkin toiselle puolelle pikkusta saarta. Siina sitten paastiin uimaan ja lohottiin viritetyilla riippumatoilla. En oo siis ikina uinu nain lampimassa vedessa, varmaan yli kolkyt (siis poreammekaan ei oo noin lammin).
Siina juolahti sitten villi ajatus mieleen! Ja hetken paasta... NOH, mehan sitten varattiin bungalo huomiseksi ja luvattiin tulla komojen kannssa takasin. Se oli vaan niin viehattava, eika ketaan muuta missaan, taydellista. Ei siina oikeen muu auttanu, ku heittaa hetkelliset hyvastit ja suunnata veneen nokka takaisin maihin, jotta ehtisimme ajaa takaisin Kampottiin ennen pimeaa. Paluumatka sujukin paljon joutusammin silla vene ratsasti aina hetken aallon harjalla ja paasi nain lujenpaa eteenpain.
Huomenna sitten pakataan rinkat ja yritetaan fiksata meille jokin tyyppinen kyyti satamaan, josta meidat luvattiin hakea. Ja sit vaan nauttimaan meren tarjoamasta viileydesta ja ruuasta muutamaks paivaks (hitto, soin kylla niin hyvia katkarapuja siella, ettei mitaan rajaa. Ja kauheen isoja.)
Aika taydellinen paiva, taytyy kylla myontaa ja ripaus pienine seikkailuineen.
No koska saimme kylliksemme turistien kanssa matkustamisesta ajateltiin fiksata ite kyyti sinne Kampottiin. Minibusseja lahti siita lahistolta sinne jatkuvasti, ni hypattiin sit sellaseen. Ja tunnelmaa siina oli kylla kerrakseen!!! Siis se ei inahtanukkaan enneku bussi (paku) oli taynna, ja tunnelma tuli hieman ahtaaksi. Takapenkille paas kiipeemalla ikkunoista sisaan (aika notkeita mummoja taalla Kombodiassa, taytyy kyl propsit siita antaa). Siina keskelle (missa me istuttiin) oli sellannen tynnyri viemassa jalkatilaa (alkaa vaan kysyko mika sen funktio oli), joten joutu istuu oikeesti siis polvet suussa. Siis mun laskujen mukaan sinne ois mahtunu noin max 11 suomalasista, mutta onneks sinne mahtu 21 kambodialaista (tosin me (ja yks munkki) mukaan luettuina). Taka luukku ei mahtunu kiinni ku kaikilla oli ties mita mukana (edessa olijan auton takaluukussa oli mm. iso sangyn patja, moottoripyora ja PALJON koreja). Ei sit muuta ku matkaaaaan.
Taalla kuulemma jos sulla on sellanen tunne et paikalliset tekee pilaa sun kustannuksella, ni ala huoli, niin ne tekeekin! Ja silta siina pakussa vahan tuntukin, tosin ei se mua yhtaan kyl haitannu. Oltiin ajettu sellaset kymmenisen minsaa (kolmen tunnin matkasta) ni alko sataa ihan kaatamalla. Ma sitten ehdin jo todeta etta vuotaako katto kunnes muistin et se takaluukkuhan jai auki. Siina samassa kaikki vaan voihkas yhteen aaneen yhden sanan; RINKAT! No ne kastu onneks vaan vahan (siina paallla, oli jotain hemmetin painavia peruna sakkeja, toivottavasti ei mikaan menny rikki). Maisemaa dominoi riisipellot ja muutenki alankoinen tunnelma, siella taalla metsa laikkia. Lisaksi katukuvaa varittavat vaali mainokset, silla taalla on viikon paasta sunnuntaina vaalit. Laskin ainakin seitteman eri puoluetta, GO CAMBODIA! Niin, mites se menikaan... vaalit voi tuoda mukanaan levottomuuksia (no onneks me ollaan just sillon poistumassa maasta, jos vaik oikee puolue ei voitakaan).
Perse puutuneena ja Reetan housujen vaihtaessa varia (mun uudet housut varjas ne ihan punaseksi), saavuttiin Kampottiin. Aurinko laskee taalla aina seittemalta ja sit tulee pimeeta (siis tosi pimeeta), ni kerettiin just ennen pimeeta perille. Loydettiin viel ihan kiva hostelli ja istuuduttiin jus raflaan, ku sadekuuro ryoppys taas ylitsemme ( naa ei oo mitaan pikku tihkua, vaan tiet rupee tulvii). Hyvailla mielin mentiin nukkumaan, tosin hyttysverkon virittamisessa sai kayttaa vahan mielikuvitusta (on ainaki ponnarit ja hiuspinnit hyvassa kaytossa).
Aamulla saatiin sitten kuulla etta kansallispuisto on suljettu tietoiden takia ja et hylattyyn kaupunkiin ei paase ku ne on sita siirtamassa koreaan (ymmarrettiinkohan ihan oikein =)). Et se sit siita, kaikki minka takii me oltiin tanne tultu, ni meni vahan niinku siina. No onneksi me tiedettiin et tasta 24 km paassa on sellanen pikku merenranta kaupunki Kep. Meri kuulosti hyvalta ja kun moottoripyorat oli jo kerran vuokrattu ni miksipas ei.
Hanaa vaan!!! Ja eteenpain kohti pomppuisia teita (kuitenkin paallystettyja sellaisia) ja melkein tieto siita mihin mennaan (ku kartta loppu Kampotin keskustan rajalle). Loydettiin me kuitenkin sit Kep ja suunnattiin merenranta tielle ajamaan. Ajateltiin et pysahdyttais johonki rantaan uimaan ku oli biksutki messissa. No pysahdyttiin sit sellasen laiturin juureen ihmettelemaan merta ja ihan puskasta tuli joku mies kyselee et haluttaisko venekyyti saarelle. Niin no, miksipas ei. Kohti seikkailuja ja niiden yli! Ei siis ollu mitaan hajuu minne meita oltiin kuskaamassa ku kukaan ei oikeen kommunikoinu samalla kielella. Merenkaynti oli ainakin seikkailu, silla aallokko oli tosi kovaa, mut onneks oli paikallinen kuski, joka ties mita teki. Viidentoista minsan kulttua olimme perilla. JA mihin olimmekaan tulleet? Siis kuvittele lost-sarjan saaren maisemat, olimme siella. Valkoset hiekkarannat ja SADEMETSAA, jesh, vihdoinkin sademetsaa. Se kuski johdatti meidat polkuja pitkin toiselle puolelle pikkusta saarta. Siina sitten paastiin uimaan ja lohottiin viritetyilla riippumatoilla. En oo siis ikina uinu nain lampimassa vedessa, varmaan yli kolkyt (siis poreammekaan ei oo noin lammin).
Siina juolahti sitten villi ajatus mieleen! Ja hetken paasta... NOH, mehan sitten varattiin bungalo huomiseksi ja luvattiin tulla komojen kannssa takasin. Se oli vaan niin viehattava, eika ketaan muuta missaan, taydellista. Ei siina oikeen muu auttanu, ku heittaa hetkelliset hyvastit ja suunnata veneen nokka takaisin maihin, jotta ehtisimme ajaa takaisin Kampottiin ennen pimeaa. Paluumatka sujukin paljon joutusammin silla vene ratsasti aina hetken aallon harjalla ja paasi nain lujenpaa eteenpain.
Huomenna sitten pakataan rinkat ja yritetaan fiksata meille jokin tyyppinen kyyti satamaan, josta meidat luvattiin hakea. Ja sit vaan nauttimaan meren tarjoamasta viileydesta ja ruuasta muutamaks paivaks (hitto, soin kylla niin hyvia katkarapuja siella, ettei mitaan rajaa. Ja kauheen isoja.)
Aika taydellinen paiva, taytyy kylla myontaa ja ripaus pienine seikkailuineen.
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Valkoisia lehmia ja hamppua
Chao Dok oli ihan hauska pikku kaupunki, jonka markkinoita sai kylla mita vaan (elavasta kanasta viivottimiin). Jatkettiin eilen amulla matkaamme kuienkin kohti Kambodiaa. Oltiin ostettu lippu hitaalla veneella mekongia pitkin rajan yli. Makan oli tarkoitus kestaa kuutisen tuntia. Aamulla seitteman aikaan kivuttiin veneeseen yhdessa kymmenisen muun turistin kanssa. Matka alko silla etta kayiin ihmeellisilla turistipyshdyksilla (josta meilla ei siis ollu mittan hajuu, ja kaikilla muilla oli opas mukana). Siina sitten istuskeltiin veneessa ja ootettiin et muut on valmiita ja et paastais jatkaa matkaa.
Raja tarkastus oli aika mielenkiintonen, saatiin kyl viisumit hyvin hankittua, mut ketaan ei nayttany kauheesti kiinostavan meidan rajan ylitys. Just ja just jakso lapivalasta meidan tavarat ja passinki tarkasti ihan laittaakseen sinne sen saapumis leiman. Siis jos jotain haluut sinne rajan yli vieda, ni antaa menna vaan. Ei niita nayta kauheesti kiinostavan.
Olihan se mokong todella sen nakemisen arvoinen. Oli tosi vehreeta sademetsaa sen molemmin puolin ja ihmiset vaan vilkutteli rannoilta. On kyl aika ihme etten palanu, ku veneen tasapainon takia jouduin istumaan koko matkan auringossa ja logististen ratkaisujen takia meidan rinkat (eli aurinkorasva) oli pakattu jonnekin tosi syvalle. Lisaksi jostain kumman syysta lehmat muuttu valkosiksi talla Kambodian puolella, jotenki tosi hassua. Siis pelkastaan valkosia lehmia! (oonkoha nappaillu yliannostuksen jotain malaria laaketta, sivuvaikutuksena hallusinaatiot).
Kuuden tunnin jalkeen rupesimme ihmettelemaan miksei kaupunkia nay missaan ja kukaan paikallinen ei oikeen kommunikoinu samalla kielella. No se kuuden tunnin veneessa lilluminen ososttautukin sitten kahentoista tunnin veneessa lillumiseksi (siis olin varmaan jo paloauton varinen). Mutta ehka mun iho alkaa jo tottua tahan, ku en sit kuitenkaan palanu. Satamasta oli sit viel reilun tunnin ajomatka Phnom Penhin keskustaan. Ikkunasta vaan naki hampun kasvavan villina tien pielesta ja taalla kaikista ravintoloista saa happy shaken ja happy pizza (pienet hamppu mausteet siis messissa) (ei tarvinnu ku ensimmisen vastaan tulijan, ni johan se oli myymassa jo kaikkia aineita). Paadyttiin sit tallaseen reppumatkaajien gettoon. Meijan hostelli on tossa veden rannassa ja siina on iso puinen terassi rippumattoineen ja bambu katoksineen. Aika luksusta! ja yllari yllari sen nimi on happy guesthouse. Eika maksa ku kaks dollaria yolta.
Jos muuten luulin et vietnamin valuutalla menee huonosti, ni naa on sit jossain pohjamudassa. Nostin automaatista rahaa ja se puski kateen dollareita. Kaikki ravintolat ja vaatekeupatkin ottaa vastaan vaan dollareita, aika vankaa. Jotkut pikku ostokset saatetaan maksaa paikallisella rahalla ja joskus saat voihdossa takasin tata valuuttaa.
Saatiin myos viimein ostettua hyttysverkot ja juuri oikeaan aikaan. Joonaksen nilkat oli ihan taynna punasia patteja. Taalla on kylla sellaset killeri hyttyset... ne pistaa niin et niit ei huomaa ja on salettii jotain lauma hyonteisia, silla sulla ei oo ikina vaan yhta pistoa van vahintaan kymmenen. Malaria laakkeitakin pusketaan naamaan, jotka muuten tekee olon sillon ekana paivana tosi voimattomaks ja heikoks, ja sit viel valellaan ittemme kauttaltaan hyttys geelilla. EI AUTA!
Ollan nyt vaan pari paivaa makoiltu taalla helteessa (tosi kuuma, varmaan lahempana neljaakymmenta) ja eilen kaytiin markkinoilla vahan shoppaamassa. Sain ostettua uuden muistikortin mun kameraan ku oon jo ottanu 2 megaa tayteen. Lisaksi ostin riippumaton, joka mahtuu pieneen tilaan ja sen voi sit virittaa meidan tulevien bungaloiden terassille. Sit ostin viela housut, ku kaikki tuntuu paalla niin kuumalta, ni piti ostaa tallaset loysat hippihousut, jonka kangas on lahes olematonta ja jotka ei kosketa ihoon juuri mistaan.
Tanaan pitais selvittaa et mista saatais hommattua meille Laosin viisumi ja sit menna kattoo tollasii rankempia sota aiheisia joukko hautoja ja kidutus koulua (koulu, joka muutettiin kidutus vankilaksi). Taalla on sodasta kulunut vasta niin vahan aikaa et ei voi muuta ku ihmetella miten naa ihmiset taala jaksaa silti ponnistaa. Kadulla kun tulee yli parikymppinen kambodialainen vastaan ni tietaa et se on ite nahny sotaa (nalkaa, kidutusta ym.). Lisksi kaikkialla varoitetaan etta kun lahtee kaupungin ulkopuolelle, niin pitaa aina pysya valmiiksi tallatuilla teilla, silla maassa on viela paljon rajahtamattomia miinoja.
Kaiakilla on talla hetkella ihan hirvee kankkunen, joten jospa tasta pizzan voimalla jaksaisimme vaantaytya tuk tukkiin ja saada vaikka jotain kulttuuria imettya itteensa. Taytyy menna tokkii noita muita tonne riippumattoon. (kenenkohan loisto idea oli tilata vodkaa ja yrittaa liuottaa sinne fisu pastilleja, ei tiada ihan noin toimia.)
Ai niin. Tossa pari paivaa sitten mun varpaiden paalle valu tollanen tuk tuk, ja sai vahan damagea aikaseksi. Oon tassa muutaman paivan linkannu, mut ei mitaan niin vakava, mita laastari ei fiksais =) Nyt on jo parempi, eika isovarpaan kynsikaan lahteny irti. Mulla on kyl joku paha karma naitten kulkuvalineitten kanssa. (ensin sormet auton oven valiin ja nyt varpaat tuk tukin alle). Mitas seuraavaks? tankki ajaa mun vatsan palta, mut silti sen voi fiksaa lastarilla? Joo kylla aiti oon varovainen, mut ku mikaan naista ei oikeastaan oo ollu mun syy (ainakaan mun mielesta =)). Viela lisaks on vahan flunssanen olo, mika lie malaria tai dengue kuume (hah, hah).
Takaisin riippumattoon......
Raja tarkastus oli aika mielenkiintonen, saatiin kyl viisumit hyvin hankittua, mut ketaan ei nayttany kauheesti kiinostavan meidan rajan ylitys. Just ja just jakso lapivalasta meidan tavarat ja passinki tarkasti ihan laittaakseen sinne sen saapumis leiman. Siis jos jotain haluut sinne rajan yli vieda, ni antaa menna vaan. Ei niita nayta kauheesti kiinostavan.
Olihan se mokong todella sen nakemisen arvoinen. Oli tosi vehreeta sademetsaa sen molemmin puolin ja ihmiset vaan vilkutteli rannoilta. On kyl aika ihme etten palanu, ku veneen tasapainon takia jouduin istumaan koko matkan auringossa ja logististen ratkaisujen takia meidan rinkat (eli aurinkorasva) oli pakattu jonnekin tosi syvalle. Lisaksi jostain kumman syysta lehmat muuttu valkosiksi talla Kambodian puolella, jotenki tosi hassua. Siis pelkastaan valkosia lehmia! (oonkoha nappaillu yliannostuksen jotain malaria laaketta, sivuvaikutuksena hallusinaatiot).
Kuuden tunnin jalkeen rupesimme ihmettelemaan miksei kaupunkia nay missaan ja kukaan paikallinen ei oikeen kommunikoinu samalla kielella. No se kuuden tunnin veneessa lilluminen ososttautukin sitten kahentoista tunnin veneessa lillumiseksi (siis olin varmaan jo paloauton varinen). Mutta ehka mun iho alkaa jo tottua tahan, ku en sit kuitenkaan palanu. Satamasta oli sit viel reilun tunnin ajomatka Phnom Penhin keskustaan. Ikkunasta vaan naki hampun kasvavan villina tien pielesta ja taalla kaikista ravintoloista saa happy shaken ja happy pizza (pienet hamppu mausteet siis messissa) (ei tarvinnu ku ensimmisen vastaan tulijan, ni johan se oli myymassa jo kaikkia aineita). Paadyttiin sit tallaseen reppumatkaajien gettoon. Meijan hostelli on tossa veden rannassa ja siina on iso puinen terassi rippumattoineen ja bambu katoksineen. Aika luksusta! ja yllari yllari sen nimi on happy guesthouse. Eika maksa ku kaks dollaria yolta.
Jos muuten luulin et vietnamin valuutalla menee huonosti, ni naa on sit jossain pohjamudassa. Nostin automaatista rahaa ja se puski kateen dollareita. Kaikki ravintolat ja vaatekeupatkin ottaa vastaan vaan dollareita, aika vankaa. Jotkut pikku ostokset saatetaan maksaa paikallisella rahalla ja joskus saat voihdossa takasin tata valuuttaa.
Saatiin myos viimein ostettua hyttysverkot ja juuri oikeaan aikaan. Joonaksen nilkat oli ihan taynna punasia patteja. Taalla on kylla sellaset killeri hyttyset... ne pistaa niin et niit ei huomaa ja on salettii jotain lauma hyonteisia, silla sulla ei oo ikina vaan yhta pistoa van vahintaan kymmenen. Malaria laakkeitakin pusketaan naamaan, jotka muuten tekee olon sillon ekana paivana tosi voimattomaks ja heikoks, ja sit viel valellaan ittemme kauttaltaan hyttys geelilla. EI AUTA!
Ollan nyt vaan pari paivaa makoiltu taalla helteessa (tosi kuuma, varmaan lahempana neljaakymmenta) ja eilen kaytiin markkinoilla vahan shoppaamassa. Sain ostettua uuden muistikortin mun kameraan ku oon jo ottanu 2 megaa tayteen. Lisaksi ostin riippumaton, joka mahtuu pieneen tilaan ja sen voi sit virittaa meidan tulevien bungaloiden terassille. Sit ostin viela housut, ku kaikki tuntuu paalla niin kuumalta, ni piti ostaa tallaset loysat hippihousut, jonka kangas on lahes olematonta ja jotka ei kosketa ihoon juuri mistaan.
Tanaan pitais selvittaa et mista saatais hommattua meille Laosin viisumi ja sit menna kattoo tollasii rankempia sota aiheisia joukko hautoja ja kidutus koulua (koulu, joka muutettiin kidutus vankilaksi). Taalla on sodasta kulunut vasta niin vahan aikaa et ei voi muuta ku ihmetella miten naa ihmiset taala jaksaa silti ponnistaa. Kadulla kun tulee yli parikymppinen kambodialainen vastaan ni tietaa et se on ite nahny sotaa (nalkaa, kidutusta ym.). Lisksi kaikkialla varoitetaan etta kun lahtee kaupungin ulkopuolelle, niin pitaa aina pysya valmiiksi tallatuilla teilla, silla maassa on viela paljon rajahtamattomia miinoja.
Kaiakilla on talla hetkella ihan hirvee kankkunen, joten jospa tasta pizzan voimalla jaksaisimme vaantaytya tuk tukkiin ja saada vaikka jotain kulttuuria imettya itteensa. Taytyy menna tokkii noita muita tonne riippumattoon. (kenenkohan loisto idea oli tilata vodkaa ja yrittaa liuottaa sinne fisu pastilleja, ei tiada ihan noin toimia.)
Ai niin. Tossa pari paivaa sitten mun varpaiden paalle valu tollanen tuk tuk, ja sai vahan damagea aikaseksi. Oon tassa muutaman paivan linkannu, mut ei mitaan niin vakava, mita laastari ei fiksais =) Nyt on jo parempi, eika isovarpaan kynsikaan lahteny irti. Mulla on kyl joku paha karma naitten kulkuvalineitten kanssa. (ensin sormet auton oven valiin ja nyt varpaat tuk tukin alle). Mitas seuraavaks? tankki ajaa mun vatsan palta, mut silti sen voi fiksaa lastarilla? Joo kylla aiti oon varovainen, mut ku mikaan naista ei oikeastaan oo ollu mun syy (ainakaan mun mielesta =)). Viela lisaks on vahan flunssanen olo, mika lie malaria tai dengue kuume (hah, hah).
Takaisin riippumattoon......
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
"Voiko ihanammin paiva enaa alkaa...?"
Siis illalla yhentoista aikaan noustiin bussiin, joka oli viemassa maita takasin Saigoniin. Matka pimeessa ja tosiaan niilla samoilla teilla ku tullessa, ni eka paikallinen oksensi bussin lattialle ja matkaa oli tultu muutama minuutti! Et siita se sitten lahti. En kuitenkaan saanut yhttaan unta ku ei vaan loytyny hyvaa asentoa. Oltiin siina neljan viiden aikaan aamulla Saigonissa ja suunnistettiin meille tutuille kaduille. Kummaksemme paikkoja oli vielakin auki (ja porukka oli vielakin kannaamassa) ja asetuimmekin kadunvarteen olevaan baariin istumaan. Olihan siina itekkin sitten otettava drinkki jos toinenkin, ku piti kuitenki pysyy hereilla seuraavaan bussiin asti. Muutaman tunnin siina istuimme ja odotimme etta paikkoja aukeaisi. Soimme ehka parhaat aamiaiset ikina (toastia ja sipuli-tomaatti omelettia ja tuorepuristettua appelsiini mehua). Suunnattiin sit bussiasemalle josta piti lahtea busseja My Tho- mimiseen paikkaan mekongin deltalla. No paastiinhan me bussiin vain todetaksemme etta se oli paikallis bussi, joka jatti meidat pois oikean bussiaseman kohdalla.
Nousimme pois toisesta bussistamme tanaan ja bussin kiihdyttaessa huomasin kasilaukkuni jaaneen sen kyytiin (lue:passi, rahat, luottokortti, kamera, mp3 soitin...). Salamaakin nopeammin rupesin juoksemaan rinkka selassa bussin peraan. No siina sitten seuraava bussi avasi oven vauhdissa ja kiskas mut sinne sisaan. Kuski pyys mua osottamaan bussia jonka halusin kiinni ja sitten mentiin. Oli siina bussissa olijoilla hauskaa ku kisattiin liikenteen seassa. Onneks taa meidan bussi paas ohittamaan tan toisen bussin ja siten pysayttamaan sen tien varteen. Siisna pikaisen kiittelyn jalkeen santasin pysahtyneeseen bussiin hammastyneiden katseiden seuraamana. Onneksi siina kasilaukkuni nokotti. Huh. huh, mika tuuri! ja onneks se bussikuski, joka otti mut kyyttiin oli kattonu muutaman holiwood takaa-ajo leffan liikaa.
Palattuani muiden luokse hyppasimme pikku bussiin, joka oli menossa My thon. Siina maksoimme miehelle ja heti maksettuamme rupesimme ihmettelemaan matkan hintaa, joka oli todella kallis, mutta siina samassa taa jamppa oli kadonnu. Perus turistu huijaus, se vei meilta kymmenkertasen hinnan mita matka ois oikeesti maksanu. Ai etta otti paahan!!! Ei ollu kyse kuitenkaan ku kaheksasta eurosta, mutta se on taalla paljon tahaa (silla maksaa kaksi yota hostellissa). No ei siina muuta voinu ku istua kyrpiintyneena bussissa reilut kaksi tuntia.
Saavuttuamme My tho:hon, joka oli tosi kuppanen mesta (ainakin sen hetkisen mielentilan takia), paatimme marssia matkatoimistoon ja paasta pois sielta. Saimme kuitenkin todeta etta matka kambodiaan mekongia pitkin kesti kolme paivaa!!! Ei sitten tata voitu etukateen tarkistaa? Niin etta kannattaa ensin menna bussilla Chao Doc:kiin ja sielta veneella kambodiaan. Voi sita ketutuksen maaraa meissa kaikissa! No kello oli kuitenkin vasta ykstoista aamulla, joten paatimme etta lahtiseimme sitten saman tien tanne Chao Dok mestaan, missa se sitten onkaan. Okei muuten hyva mutta jeeppi sinne ois maksanu yli miljoonan (40 Euroo). Joo, ei kiitos! Entas bussi sitten? No, se ei mee tasta et ensin pitais menna paikallis bussilla jonnekin paikkaan missa se bussi pysahtyy ja sit toivoo mahtuvansa kyytiin (neja ihmista rinkkojen kanssa) koska niita busseja nyt sattuukaan menemaan. Miks taakaan vaihtoehto ei kuulostanu niin hyvalta?!
Ei me oikeen muuta voitu ku astua kolmanteen bussiin tanaan ja palata takisin Saigoniin tasmalleen samaa reittia mita oltiin tultu uudet kaksi tuntia. Onneks bussi jatti meidat sellaselle paikalle josta lahti busseja suoraan Chao Doc:kiin. Saatiin liput ostettua tunnin paasta lahtevaan minibussiin. Hengahdettiin siis tunti ja noustiin kahdelta lahteneeseen bussiin. Muutama tunti tultiin ja mun vieressa istu ihan hirveen ihana pikku poika. Siina me viihdytettiin tosiamme tai enemman mina hanta. Poika oli viela syntymastaan saakka ollu kuuro (silla oli sellanen ihmeellinen laite paassa) ja ei sen takia muodostanut juurikaan sanoja. ja tehtiin pysahdys, jotta paastais vessaan ja syomaan. No siina pysahdyksen jalkeen saimme todeta ettei auto toimi. Pojat ulos ja tyontamaan. Jep, ei se vielakaan toimi!!!
Mitas sitten, no ihmiset rupes liftaa kyytii ohimenevista busseista kukin omaan maaranpaahansa (jotak oli varmaan lahenpana ku meidan). Meilla oli kuitenkin matkaa jaljella viela viisi tuntia ja ei oltais mahuttu mihinkaan bussiin, ku ne oli aina viimista paikkaa taynna. Kuski sitten sai soitettua takaisin saogoniin, etta seuraavaan bussiin on jatettava nelja tyhjaa paikkaa. Aikaa kulutimme syoden ja pelaten korttia. Siina yhessa vaiheessa tuli myos ihan himmee otokka hyokkays. Hiuksiin ja sun paalle vaan tippu katosta sellasia pikkusia otokoita sekunnin valein. Oli niin allo olo! Kauhee hiki ku oli ollu niin kuuma paiva ja missaan bussissa ei ollu ilmastointia, oli yltapaalta taynna otokoita ja ei ollu nukkunu koko yona. Bussi sitten viimein saapui, eihan me oltu sita venattu ku viis tuntia.
Paastiin siis viimein jatkamaan matkaa. Tosin ei paallystettyja teita pitkin ja sitten viela mun mp3 soitin paatti teha tenat! No ei siina auttanu ku asenteen muutos ja (muiden jostain ihmeen kummasta saaneen unta elamaakin pomppusempien teitten alla) avata ikkuna! Tyonsin paan ulos ja vastaan puski lammin tuuli. Sademetsan varjot leikki horisontissa ja paikallinen musiikki raikasi bussin kaijuttimista bussin edetessa pomppusimpia teita mita voittekaan kuvitella (nyt tiedan miks se oli minibussi). Sittenkin paras matka ikina!!! Oli ihan loistava fiilis.
Viimein yon selassa paasimme perille ja meidat kuskattiin hostelliin jossa oli tilaa (kun siina ensimmaisessa hostellissa ei jostaani syysta ollu tilaa). Paikalliset kuskit koputteli sermeja ja heratteli hostellin omistajia, jotta paasisimme sisaan. Kello tais olla jo jotain nelja, kunnes suihkun raikkaana vihdoinkin sujahdin silkki pussiini.
Aamulla kaytiin sitten kavelemassa kaupungilla ja taa on oikeen idyllinen pikku kaupunki kunnon markkinoineen. Saatiin jopa ostettua liput Kambodiaan mekongia pitkin huomis aamuksi. Ollaan nyt vaan nuutuneina oltu ja luettu matakaoppaita kambodiasta ja siita mitas siella sitten tekin, sen pyhitetyn kaks vikkoa.
Nyt on kylla pakko lopettaa ku mun korvat ei enaa kesta. Siis oon parhallaan tallasessa nettipeli paikassa, jossa naa ihmiset pitaa jotain maailmanlpun metelia. Miten nain pienista ihmisista voi lahtee nain iso meteli (ihan ku ois 100 hengen bileet tossa korven juuressa). En myt talta metelilta jaksa ees oikolukee tata, niin pahoittelen virheita.
Nousimme pois toisesta bussistamme tanaan ja bussin kiihdyttaessa huomasin kasilaukkuni jaaneen sen kyytiin (lue:passi, rahat, luottokortti, kamera, mp3 soitin...). Salamaakin nopeammin rupesin juoksemaan rinkka selassa bussin peraan. No siina sitten seuraava bussi avasi oven vauhdissa ja kiskas mut sinne sisaan. Kuski pyys mua osottamaan bussia jonka halusin kiinni ja sitten mentiin. Oli siina bussissa olijoilla hauskaa ku kisattiin liikenteen seassa. Onneks taa meidan bussi paas ohittamaan tan toisen bussin ja siten pysayttamaan sen tien varteen. Siisna pikaisen kiittelyn jalkeen santasin pysahtyneeseen bussiin hammastyneiden katseiden seuraamana. Onneksi siina kasilaukkuni nokotti. Huh. huh, mika tuuri! ja onneks se bussikuski, joka otti mut kyyttiin oli kattonu muutaman holiwood takaa-ajo leffan liikaa.
Palattuani muiden luokse hyppasimme pikku bussiin, joka oli menossa My thon. Siina maksoimme miehelle ja heti maksettuamme rupesimme ihmettelemaan matkan hintaa, joka oli todella kallis, mutta siina samassa taa jamppa oli kadonnu. Perus turistu huijaus, se vei meilta kymmenkertasen hinnan mita matka ois oikeesti maksanu. Ai etta otti paahan!!! Ei ollu kyse kuitenkaan ku kaheksasta eurosta, mutta se on taalla paljon tahaa (silla maksaa kaksi yota hostellissa). No ei siina muuta voinu ku istua kyrpiintyneena bussissa reilut kaksi tuntia.
Saavuttuamme My tho:hon, joka oli tosi kuppanen mesta (ainakin sen hetkisen mielentilan takia), paatimme marssia matkatoimistoon ja paasta pois sielta. Saimme kuitenkin todeta etta matka kambodiaan mekongia pitkin kesti kolme paivaa!!! Ei sitten tata voitu etukateen tarkistaa? Niin etta kannattaa ensin menna bussilla Chao Doc:kiin ja sielta veneella kambodiaan. Voi sita ketutuksen maaraa meissa kaikissa! No kello oli kuitenkin vasta ykstoista aamulla, joten paatimme etta lahtiseimme sitten saman tien tanne Chao Dok mestaan, missa se sitten onkaan. Okei muuten hyva mutta jeeppi sinne ois maksanu yli miljoonan (40 Euroo). Joo, ei kiitos! Entas bussi sitten? No, se ei mee tasta et ensin pitais menna paikallis bussilla jonnekin paikkaan missa se bussi pysahtyy ja sit toivoo mahtuvansa kyytiin (neja ihmista rinkkojen kanssa) koska niita busseja nyt sattuukaan menemaan. Miks taakaan vaihtoehto ei kuulostanu niin hyvalta?!
Ei me oikeen muuta voitu ku astua kolmanteen bussiin tanaan ja palata takisin Saigoniin tasmalleen samaa reittia mita oltiin tultu uudet kaksi tuntia. Onneks bussi jatti meidat sellaselle paikalle josta lahti busseja suoraan Chao Doc:kiin. Saatiin liput ostettua tunnin paasta lahtevaan minibussiin. Hengahdettiin siis tunti ja noustiin kahdelta lahteneeseen bussiin. Muutama tunti tultiin ja mun vieressa istu ihan hirveen ihana pikku poika. Siina me viihdytettiin tosiamme tai enemman mina hanta. Poika oli viela syntymastaan saakka ollu kuuro (silla oli sellanen ihmeellinen laite paassa) ja ei sen takia muodostanut juurikaan sanoja. ja tehtiin pysahdys, jotta paastais vessaan ja syomaan. No siina pysahdyksen jalkeen saimme todeta ettei auto toimi. Pojat ulos ja tyontamaan. Jep, ei se vielakaan toimi!!!
Mitas sitten, no ihmiset rupes liftaa kyytii ohimenevista busseista kukin omaan maaranpaahansa (jotak oli varmaan lahenpana ku meidan). Meilla oli kuitenkin matkaa jaljella viela viisi tuntia ja ei oltais mahuttu mihinkaan bussiin, ku ne oli aina viimista paikkaa taynna. Kuski sitten sai soitettua takaisin saogoniin, etta seuraavaan bussiin on jatettava nelja tyhjaa paikkaa. Aikaa kulutimme syoden ja pelaten korttia. Siina yhessa vaiheessa tuli myos ihan himmee otokka hyokkays. Hiuksiin ja sun paalle vaan tippu katosta sellasia pikkusia otokoita sekunnin valein. Oli niin allo olo! Kauhee hiki ku oli ollu niin kuuma paiva ja missaan bussissa ei ollu ilmastointia, oli yltapaalta taynna otokoita ja ei ollu nukkunu koko yona. Bussi sitten viimein saapui, eihan me oltu sita venattu ku viis tuntia.
Paastiin siis viimein jatkamaan matkaa. Tosin ei paallystettyja teita pitkin ja sitten viela mun mp3 soitin paatti teha tenat! No ei siina auttanu ku asenteen muutos ja (muiden jostain ihmeen kummasta saaneen unta elamaakin pomppusempien teitten alla) avata ikkuna! Tyonsin paan ulos ja vastaan puski lammin tuuli. Sademetsan varjot leikki horisontissa ja paikallinen musiikki raikasi bussin kaijuttimista bussin edetessa pomppusimpia teita mita voittekaan kuvitella (nyt tiedan miks se oli minibussi). Sittenkin paras matka ikina!!! Oli ihan loistava fiilis.
Viimein yon selassa paasimme perille ja meidat kuskattiin hostelliin jossa oli tilaa (kun siina ensimmaisessa hostellissa ei jostaani syysta ollu tilaa). Paikalliset kuskit koputteli sermeja ja heratteli hostellin omistajia, jotta paasisimme sisaan. Kello tais olla jo jotain nelja, kunnes suihkun raikkaana vihdoinkin sujahdin silkki pussiini.
Aamulla kaytiin sitten kavelemassa kaupungilla ja taa on oikeen idyllinen pikku kaupunki kunnon markkinoineen. Saatiin jopa ostettua liput Kambodiaan mekongia pitkin huomis aamuksi. Ollaan nyt vaan nuutuneina oltu ja luettu matakaoppaita kambodiasta ja siita mitas siella sitten tekin, sen pyhitetyn kaks vikkoa.
Nyt on kylla pakko lopettaa ku mun korvat ei enaa kesta. Siis oon parhallaan tallasessa nettipeli paikassa, jossa naa ihmiset pitaa jotain maailmanlpun metelia. Miten nain pienista ihmisista voi lahtee nain iso meteli (ihan ku ois 100 hengen bileet tossa korven juuressa). En myt talta metelilta jaksa ees oikolukee tata, niin pahoittelen virheita.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Saigon ja Dalat
Vika ilta Bantaya saarella naapureittemme seurassa
Mopoja Ho Chi Minissa liikennevaloissa
Aija perus sahko hommissa
Dalatissa mopoilemassa
Vali pysakilla ihailemassa maisemia ( ei niin mitaan hajuu mis ollaan, mut nattia on)
Vesiputouksella, ja nytko muka monsuuni aika, se oli ihan kuivillaan.
Ollaan tana yona lahossa bussilla takasin Ho Chi Miniin ja sielta sitten aikasin aamulla kohti Mekong-joen delta-aluetta Ben Tre nimiseen pienempaan kaupunkiin (My Thon kautta). Siella ois tarkotus olla yks yo ja fiksaa ittellemme vene, joka veis meidat Mekogia pitkin Kambodiaan. Rajan ylitys onnistuu ilmeisesti myos vesitse. Tanaan ollaan vaan ajaltu mopoilla maaseudulla ja ihailtu maisemia sen aikaa ku bussi lahtee (11 pm). Eli muutaman tunnin kulttua. Syotiin myos paikallista ruokaa tanaan, joka taytyy kylla harmikseni ainakin nain esimaistamalta todeta tosi pahaksi. Tosin ei saa kirjaa arvostella kansien perusteella, sattu vaan osuu tielle vahan huono mesta. Tosin banaani keiritettyna riisiin ja tungettuna grilliin, jonka jalkeen laitettuna muovipussiin kookospuuron kanssa, ei ollut yhtaan hullumpi makuelamys. Aikas hyvaa! Viela muutama tunti bussin lahtoon...
Ihana taas paasta eteenpain, ja mulla kun on suuret odotukset kambodian suhteen! Saas naha mita mekong tuo tullessaan.
Kiva on lukee teijan kommentteja ni tietaa keta blogia on kayny lueskelemassa (ettei kirjottele vaan siskoja ja aitia varten) (vaikka toki voin tata vaan teidankin takia kirjotella *pus*), kiitos siis kaikista kommenteista ne tuo aina hyvan fiiliksen!
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Matka vasten yota
Oltiin Ho Chi Minissa muutama paiva ja vaikka se onkin suuren suuri kaupunki ei se kuitenkaan tarjoa niin paljon nahtavaa. Joskin jokainen vastaantulija ja jokainen rakennus on erilainen ja niita vois vaan tuijotella koko paivan. No kuitenki, paatimme lahtea pois, mutta ei yhtaan tiedetty minne. Katottiin joitain luonnonpuistoja, jonne vois menna haikkaamaan, mut ne tuntu olevan liian kaukana (koska olemme paattaneet viettaa aikaa Vietnamissa vain viikon, silla haluamme muille maille jaavan kaksi viikkoa). N0 siina aamupalalla sitten selattiin lonly planetia (jonka tosi aidon kopion olin ostanu muutamalla eurolla) ja melkeimpa silmat ummessa valittiin mesta. Dalat, kaupunki jota ranskalaiset kutsuivat alppikaupungiksi ja on pienuutensa takia sailyttanyt idyllisyytensa. Kuulostaako hyvalta? Kaupunki sijaitsee n. 1400n merenpinnan ylapuolella ja siina voi haikata vuorille ja taha retken vaikka vesiputoukselle.
Meidan Saigonin hostelli sijaitsee sellasella alueella, jossa on tosi paljon reppumatkaajia, joten paukattiin vaan sisaan yhteen matkatoimistoon (joita siis oli joka kadunkulmassa) ja kyseltiin miten sinne paastaisiin. Tiedettiin etta matkan teko sinne kestaa noin seitteman tuntia, joten haluttiin selvittaa voisko matkan teha yo bussilla. No muutaman matkatoimisto kaynnin jalkaan saatiin kaheksalla dollarilla lippu 11 pm bussiin samaksi illaksi. (Taalla on muuten niin kova inflaatio et paikalliset ei ees haluis ottaa vastaan dongeja (paikallinen raha), koska niiden kurssi on seuraavana paivana laksenu niin paljon et hinta pitaa laskee uudestaan. Ma nostin automaatinsta miljoona neljasataa dongia, joka on noin sata euroa. No enpahan oo ennen tuntenu oloani miljonaariksi!!)
Vietettiin sitten vikaa paivaa Saigonissa, istuttiin puistossa pelaamassa korttia, pyorittiin kaupungilla ja syotiin hyvin. Ostin muuten uuden makuupussin, 100% silkkia ja mahtuu katevasti vaikka mihin ja on ihanan viilee (kyl nyt muita harmittaa niitten (kestaa miinus kolmen asteen pakkasen-)makuupussiensa kanssa! HAH! Illalla sitten meidat ohjastettiin bussiin jossa ei ollu ku yks turisti meidan lisaksi, mut sitaki enemman diskovaloja (bussin sisalla?) ja outoa musiikkia. En oo siis pitkaan aikaan voinu bussissa pahoin, mut nyt taytyy myontaa et tuli hieman heikko olo. Ensinnakin bussi ajo tosi lujaa ja sitten kun on vielta pimeeta ni sa et naa yhtaan mitaan, ainakaan siita mihin se bussi on menossa. Sit ma en tiia onko ne kadottanu viivottimensa jonnekin, ku musta tuntu et se ei menny suoraa patkaa edes minuuttia ja plus et se bussi nous korkeutta koko ajan. Ei kai mulla sit muuta.
No, paastiin sitten kuuden maissa aamulla perille ja herattettiin taksikuski se makoisilta unilta (sori) ja naytettiin sille mestaa mika oli halvin oppaassamme (joka on kyl palastanu meidan elaman niin monta kertaa). Se oli kuitenkin taynna ja respa emo neuvo meidan taksille jonku toisen hostellin. Siita sitten saatiin huone (15 dollaria yo, kaikilta) ja aamulla ku hertasin ni naky ikkunasta oli magee. Ku ei yhtaan tienny et mihin sita oli yon aikana tullu, ni oli aika jannittavaa avata silmat. Mut vau! Tammosii sopoja matalia taloja kaikkialla, en siis uskois et ollaan vietnamisssa vaan pikemminki et se bussi heitti mut yon aikana takasin eurooppaan (ja tosin vaihtoi kaikki ranskalaisen vuoristokylan asukkaat vietnamilaisiksi). Aika hassua.
Muut on viela nukkumassa, mut ma en saanu unta ni tulin sit vahan tutkailemaan kaupunkia, taidan nyt menna kuitenki niita tokkimaan ja kattomaan mita paiva tuo tullessaan.
Meidan Saigonin hostelli sijaitsee sellasella alueella, jossa on tosi paljon reppumatkaajia, joten paukattiin vaan sisaan yhteen matkatoimistoon (joita siis oli joka kadunkulmassa) ja kyseltiin miten sinne paastaisiin. Tiedettiin etta matkan teko sinne kestaa noin seitteman tuntia, joten haluttiin selvittaa voisko matkan teha yo bussilla. No muutaman matkatoimisto kaynnin jalkaan saatiin kaheksalla dollarilla lippu 11 pm bussiin samaksi illaksi. (Taalla on muuten niin kova inflaatio et paikalliset ei ees haluis ottaa vastaan dongeja (paikallinen raha), koska niiden kurssi on seuraavana paivana laksenu niin paljon et hinta pitaa laskee uudestaan. Ma nostin automaatinsta miljoona neljasataa dongia, joka on noin sata euroa. No enpahan oo ennen tuntenu oloani miljonaariksi!!)
Vietettiin sitten vikaa paivaa Saigonissa, istuttiin puistossa pelaamassa korttia, pyorittiin kaupungilla ja syotiin hyvin. Ostin muuten uuden makuupussin, 100% silkkia ja mahtuu katevasti vaikka mihin ja on ihanan viilee (kyl nyt muita harmittaa niitten (kestaa miinus kolmen asteen pakkasen-)makuupussiensa kanssa! HAH! Illalla sitten meidat ohjastettiin bussiin jossa ei ollu ku yks turisti meidan lisaksi, mut sitaki enemman diskovaloja (bussin sisalla?) ja outoa musiikkia. En oo siis pitkaan aikaan voinu bussissa pahoin, mut nyt taytyy myontaa et tuli hieman heikko olo. Ensinnakin bussi ajo tosi lujaa ja sitten kun on vielta pimeeta ni sa et naa yhtaan mitaan, ainakaan siita mihin se bussi on menossa. Sit ma en tiia onko ne kadottanu viivottimensa jonnekin, ku musta tuntu et se ei menny suoraa patkaa edes minuuttia ja plus et se bussi nous korkeutta koko ajan. Ei kai mulla sit muuta.
No, paastiin sitten kuuden maissa aamulla perille ja herattettiin taksikuski se makoisilta unilta (sori) ja naytettiin sille mestaa mika oli halvin oppaassamme (joka on kyl palastanu meidan elaman niin monta kertaa). Se oli kuitenkin taynna ja respa emo neuvo meidan taksille jonku toisen hostellin. Siita sitten saatiin huone (15 dollaria yo, kaikilta) ja aamulla ku hertasin ni naky ikkunasta oli magee. Ku ei yhtaan tienny et mihin sita oli yon aikana tullu, ni oli aika jannittavaa avata silmat. Mut vau! Tammosii sopoja matalia taloja kaikkialla, en siis uskois et ollaan vietnamisssa vaan pikemminki et se bussi heitti mut yon aikana takasin eurooppaan (ja tosin vaihtoi kaikki ranskalaisen vuoristokylan asukkaat vietnamilaisiksi). Aika hassua.
Muut on viela nukkumassa, mut ma en saanu unta ni tulin sit vahan tutkailemaan kaupunkia, taidan nyt menna kuitenki niita tokkimaan ja kattomaan mita paiva tuo tullessaan.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Mopoja, mopoja ja vahan lisaa mopoja....
Lennettiin siis Cebulta muutamassa tunnissa manilaan (asukkaita 11,3 milj.) ja jostain syysta tunsin oloni kovin pieneksi (vaikka sita kohdalleni sattuu usein, mutta nyt tunsin oloni siiiiis toosi pieneks). Meilla ei ollu ku kymmenen tunnin pysakki Manilassa, silla jatkolento lahti Vietnamiin. Saavuttiin eilen aamulla manilaan ja olimme jattamassa laukkujamme sailytykseen vain todetaksemme ettei sellaista vahtoehtoa ole ollenkaan. Kikkailin sitten itteni meidan lentoyhtion toimistoon (vierailija passi, lapivalaisu, monta epamukavaa tunnetta hississa lentoemojen ymparoivana (ja siis tuntien itsensa ei niin viehattavaksi)). Rakennus vaan kuhisi lentoemoja, toisilla oli uniformuna minihameet ja toiset oli verhottu paasta varpaisiin hunnuilla (aika hassun nakosta). Sain sit kuitenkin selville etta manilan lentokentalla on niin kova pommi uhka koko ajan paalla (joka oli tosi kiva kuulla!), ettei kentalla voi sailyttaa matkalaukkuja ollenkaan. Se jamppa sitten neuvo meidat isolle ostarille, jossa on tavaransailytys.
No mehan sitten kaskysta hyppasimme taksiin ja suunnattiin Mall of Asia-nimiseen ostoskompleksiin. Ihan helkkarin iso mesta, en oo siis moista nahny... luistinradat, kailaushallit, leffateatterit ja kaikki mahdolliset kaupat (ja merkit) mita voit vaan kuvitella. Hyvin nalkiintyneina vietiin laukut sailytykseen (ilmaiseen sellaiseen! siis mikaan ei ylleensa taalla oo ilmasta) ja vedettiin navat tayteen burritoksia, takoja ja muuta meksiko mattoa. (pitaa vahan yllapitaa tata omaa kielta, ku alkaa tulla mokki hoperoks, ku yks vaantaa kuopioo ja toine laittaa menee ouluks).No kuitenkin, vietettiin monta tuntia shoppaillen. Paasin vaha tuhlaa rahaa ostin mekon, paidan, rannekorun ja lompakon (guess). Jesh!
Jai vahan Manila nakematta, mutta ma kylla tykastyin sen huumaan ihan hirveesti, saatan joutua kylla tanne viela palaamaan. Kaikkialla vallitsi vinksahtaneella tavalla organisoitu kaaos. Jep, taalla ma oon aika omassa elementissani sen oon huomannu. Otettiin siis taksi takasin kentalle ja vaantaydyttiin koneeseen (pisin lento tahan mennessa, kolme tuintia =)). Saavuttiin Ho Chi Miniin eli Saigonoiin yhdelta yolla ja saatiin majapaikka keskustasta.
Tanaan ollaan kayty Vietnamin sota museossa kattomassa karmaisevia valokuvia ja kidutus kammioita... Uh, oili aika rankkaa kateltavaa.
Sade paas meidat yllattamaan taysin ja otettiin taksi matkkina mestalle, jossa paasimme maistamaan vietnamilaista tunnelmaa. Ja voi sita kraasan maaraa. Ihan mita tahansa voitakaan kuvitella tarvitsevansa, niin sen sai sielta... Aika hauska mesta, vahan niinku kiinassa.
Siis taa liikenne on talla tosi kaoottista, autoja ei juurikaan oo mut mopoja sita enemmankin. 3,5 miljoonaa mopoa!! ja sen kylla huomaa, kunnon kohtalon leikkia! No mut taalla seassa sita tuntee olonsa jalleen kerran hyvinkin kotoisaksi. Ma meen nyt vaistelee muutamaa mopedia! HOLA!
No mehan sitten kaskysta hyppasimme taksiin ja suunnattiin Mall of Asia-nimiseen ostoskompleksiin. Ihan helkkarin iso mesta, en oo siis moista nahny... luistinradat, kailaushallit, leffateatterit ja kaikki mahdolliset kaupat (ja merkit) mita voit vaan kuvitella. Hyvin nalkiintyneina vietiin laukut sailytykseen (ilmaiseen sellaiseen! siis mikaan ei ylleensa taalla oo ilmasta) ja vedettiin navat tayteen burritoksia, takoja ja muuta meksiko mattoa. (pitaa vahan yllapitaa tata omaa kielta, ku alkaa tulla mokki hoperoks, ku yks vaantaa kuopioo ja toine laittaa menee ouluks).No kuitenkin, vietettiin monta tuntia shoppaillen. Paasin vaha tuhlaa rahaa ostin mekon, paidan, rannekorun ja lompakon (guess). Jesh!
Jai vahan Manila nakematta, mutta ma kylla tykastyin sen huumaan ihan hirveesti, saatan joutua kylla tanne viela palaamaan. Kaikkialla vallitsi vinksahtaneella tavalla organisoitu kaaos. Jep, taalla ma oon aika omassa elementissani sen oon huomannu. Otettiin siis taksi takasin kentalle ja vaantaydyttiin koneeseen (pisin lento tahan mennessa, kolme tuintia =)). Saavuttiin Ho Chi Miniin eli Saigonoiin yhdelta yolla ja saatiin majapaikka keskustasta.
Tanaan ollaan kayty Vietnamin sota museossa kattomassa karmaisevia valokuvia ja kidutus kammioita... Uh, oili aika rankkaa kateltavaa.
Sade paas meidat yllattamaan taysin ja otettiin taksi matkkina mestalle, jossa paasimme maistamaan vietnamilaista tunnelmaa. Ja voi sita kraasan maaraa. Ihan mita tahansa voitakaan kuvitella tarvitsevansa, niin sen sai sielta... Aika hauska mesta, vahan niinku kiinassa.
Siis taa liikenne on talla tosi kaoottista, autoja ei juurikaan oo mut mopoja sita enemmankin. 3,5 miljoonaa mopoa!! ja sen kylla huomaa, kunnon kohtalon leikkia! No mut taalla seassa sita tuntee olonsa jalleen kerran hyvinkin kotoisaksi. Ma meen nyt vaistelee muutamaa mopedia! HOLA!
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Punainen Sanna puhuu...
Jep, talla ollaan vaan rentouduttu, eli syoty hyvin, makoiltu rannalla ja kayty mopo ajelulla ja snorklaamassa. Valilla tulee ukkoskuuroja ja valilla taytyy vaistella puusta putoavia kookoksia ja taiteilla meressa jellyjen (meduusoja) seassa. Nyt on kuullemma meduusa aika, jota kestaa kaks kuukautta, ja tietenki se on just nyt! Olen sen jo karvaasti saanut kokea jellyn polttaessa jalkaani.
Moottoripyorlla paadyimme vahingossa kiertamaan koko saaren, ei siis ole kovinkaan suuri paikka. Ilman karttaa ajelimme vaan ympariinsa ja jossain vaiheessa kyselimme vain ihmisilta missa meidan Santa Fe biitsi oikeen sijaitsee ja seurattiin ihmisten viittomia suunita. Matkan teko meni nauttien trooppisita maisemista, tervehtien jokaista vastaan tulijaa kuin parastakin naapuria ja nauttien auringosta. Ma oonki olkapaista palanu kunnolla (koska ekana paivana lilluin vedessa liian pitkaan) ja talla hetkella luon nahkaa kun paraskin kaarme.
Vuokrattiin eilen vene ja snorklaus vehkeet ja suunnattiin sukeltamaan yhdessa kanadalaisten naapureittemme kanssa. Ollaan vietetty paljon aikaa Nikin ja Jeffin kanssa, jotka tosiaan asuvat meidan vieressa ja ovat tosi mukavia (ja yhta kovia, ellei kovempia ryyppaamaan. Taalla tietenkin merirosvojen tavoin juodaan rommia, joka on tunnetusti myos meikalaisen lempi juoma, joten sehan passaa, eika maksa oikeastaan mitaan.) Paatimme siis kostean illan paatteeksi vuorata yhdessa veneen koska se tulisi halvemmaksi. Niinpa siis puolen tunnin ajelun jalkeen paasdymme neitsytsaaren rannalle ja paasimme ihailemaan vedenalaista maailmaa... meritahtia, koralleja ja akvaariokaloja... Vedessa ei vaan voinut kauaa olla, silla alkoi tuntumaan sellanen kokovartalo pistely. Meduusoja on vedessa niin paljon, et vaikka ne ei koske sua niin sua alkaa polttelemaan. Vahan niinku sukeltelis nokkosmeressa. Ehka kuulostaa pahemmalta kun mita se oli, silla sukelleltiin silti monta tuntia.
Seuraavaksi vene pysahtyi keskelle merta ja siita piti hypata sukeltamaan. Joonas hyppasi ensimmaisena Samin seuratessa heti peassa ja minun viritellessa maskia paahani. Kuinkas ollakaan sekunneissa joonas parkaisi lujaa ja roikkui lasikiaisen tavoin meidan veneen katamaraanissa kiinni! Oli siina nauramista Samin akkia roikkuessa toisessa. Vedessa nakyi ilman lasejakin pienella alueella kymmenia jellyja. Varsinainen medussa paratiisi, muutamat pistot saaneina palasimme kuitenkin onnellisena takaisin.
Tanaan on meidan vika paiva talla ja aamulla suuntaamme matkamme kohti Cebun saarta ja Citya. Siella vietamme yhden yon lentokoneemme lahtiessa maanantai aamuna kohti Manilaa. Siella saamme nauttia kokonaiset kymmenisen tuntia Filippiinien paakaupungin ihmis huumasta, kunnes nousemme jalleen koneeseen maaranpaanamme Vietnam.
Alla on muuten uusia kuvia!
Moottoripyorlla paadyimme vahingossa kiertamaan koko saaren, ei siis ole kovinkaan suuri paikka. Ilman karttaa ajelimme vaan ympariinsa ja jossain vaiheessa kyselimme vain ihmisilta missa meidan Santa Fe biitsi oikeen sijaitsee ja seurattiin ihmisten viittomia suunita. Matkan teko meni nauttien trooppisita maisemista, tervehtien jokaista vastaan tulijaa kuin parastakin naapuria ja nauttien auringosta. Ma oonki olkapaista palanu kunnolla (koska ekana paivana lilluin vedessa liian pitkaan) ja talla hetkella luon nahkaa kun paraskin kaarme.
Vuokrattiin eilen vene ja snorklaus vehkeet ja suunnattiin sukeltamaan yhdessa kanadalaisten naapureittemme kanssa. Ollaan vietetty paljon aikaa Nikin ja Jeffin kanssa, jotka tosiaan asuvat meidan vieressa ja ovat tosi mukavia (ja yhta kovia, ellei kovempia ryyppaamaan. Taalla tietenkin merirosvojen tavoin juodaan rommia, joka on tunnetusti myos meikalaisen lempi juoma, joten sehan passaa, eika maksa oikeastaan mitaan.) Paatimme siis kostean illan paatteeksi vuorata yhdessa veneen koska se tulisi halvemmaksi. Niinpa siis puolen tunnin ajelun jalkeen paasdymme neitsytsaaren rannalle ja paasimme ihailemaan vedenalaista maailmaa... meritahtia, koralleja ja akvaariokaloja... Vedessa ei vaan voinut kauaa olla, silla alkoi tuntumaan sellanen kokovartalo pistely. Meduusoja on vedessa niin paljon, et vaikka ne ei koske sua niin sua alkaa polttelemaan. Vahan niinku sukeltelis nokkosmeressa. Ehka kuulostaa pahemmalta kun mita se oli, silla sukelleltiin silti monta tuntia.
Seuraavaksi vene pysahtyi keskelle merta ja siita piti hypata sukeltamaan. Joonas hyppasi ensimmaisena Samin seuratessa heti peassa ja minun viritellessa maskia paahani. Kuinkas ollakaan sekunneissa joonas parkaisi lujaa ja roikkui lasikiaisen tavoin meidan veneen katamaraanissa kiinni! Oli siina nauramista Samin akkia roikkuessa toisessa. Vedessa nakyi ilman lasejakin pienella alueella kymmenia jellyja. Varsinainen medussa paratiisi, muutamat pistot saaneina palasimme kuitenkin onnellisena takaisin.
Tanaan on meidan vika paiva talla ja aamulla suuntaamme matkamme kohti Cebun saarta ja Citya. Siella vietamme yhden yon lentokoneemme lahtiessa maanantai aamuna kohti Manilaa. Siella saamme nauttia kokonaiset kymmenisen tuntia Filippiinien paakaupungin ihmis huumasta, kunnes nousemme jalleen koneeseen maaranpaanamme Vietnam.
Alla on muuten uusia kuvia!
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Filippiini fiilinkeja
Ylhaalta alas: me hong kongin lentokentalla, meidan saari Bantaya, iltaa viettamassa meidan terassilla, meidan biitsi, meidan kamppa oikealla, meika lepuuttaa Bantaya Cityssa mopo ajalun valissa, ma menossa snorklaamaan, ja joonas snorklaamassa meduusojen kanssa, joskin siita talla hetkella tietamatta
Tilaa:
Kommentit (Atom)
