Saadon kautta Bangkokiin...

Niin kaikkihan ei mee aina niinku haluu... Me siis lahtettiin bussilla kohti luolaa ja ensimmaista kaupunkia. Matkan oli tarkotus kestaa kuutisen tuntia, mutta koska me pysahdyttiin mita kasittamattomimmista syista ties minne, ni se sitten veny 10 tunnin bussi matkaksi. Yllattavan nopeesti aika meni, mutta oli se aika hidasta (400km/10h).

Paikanpaalta yritettiin saada bussia tai ees jotain kulkuneuvvoa viemaan meita seuraavaan kaupunkiin Nahiniin, mutta kukaan ei puhunut meille englantia. Siina sitten monen hammennyksen ja hartioiden noston jalkeen meille tungettiin kannykka kouraan, jonka toisessa paassa oli englantia jotenkin ees puhuva paikallinen. Sen avulla saatiin selville etta vasta aamulla lahtee seuraava bussi. Niinpa sitten jaimme tanne yoksi.

Aamulla siina seitteman aikaan noustiin ja etittiin torilta oikeaa bussia, tai pikemminkin lava-autoa ja hypattiin sen kyytiin... Ainakin oli paikallista tunnelmaa. Bussissa kului puheensorinaa (kylla, ventovieraat taalla juttelee ku parhaimmalle kaverille) ja jaettiin evaita (maistoin jotain sairaan hyvaa hedelmaa, harmi vaan etten tieda mita se oli). Siina sitten vahitellen ruvettiin ihmettelemaan etta kohtahan sen kylan pitaisi tulla. Kysyttiin viela yhen kylan kohalla et pitaisko meidan jaada pois, mut se bussinaikkonen sano (tai pitemminkin viitto et viela eteenpain). Siina sitten nokotettiin... Mutta mitka maisemat! Karstivuoria ja yla- ja alamakia sademetsineen, siis suorastaan henkeasalpaavia maisemia... piti oikeen hieroo silmia et nakeeko sita totta(yritan laittaa kuvia).

Niin siina sitten kavi, etta mentiin yli 50 km liian pitkalle! Ei siina auttanu muu ku ottaa seuraava kyyti takaisin. Ja uudestaan... Se tie oli viel super mutkikas (vahan niinku meidan mokin kuninkaantie, mut kertaa 2). Lopulta meidat jatettiin siihen pikku kylaan missa oltiin aluks kysytty et oisko meidan pitany jaada tassa (aina ei voi vaan voittaa =)). Loydettiin viel kivan nakonen hosteli ja jaatiin siihe yoks. Hostellin omistaja oli asunu monta vuotta kanadassa ja puhu meidan onneks tosi hyvaa englantia. Siina sitten vahan kyseltiin et miten sinne luolalle oikeen paasee ja voiko mopoja vuokrata jostain.

Aamulla kuitenkin sato kaatamalla (niinkuin oli koko yonki satanu) ja hostellin isanta tarjoutu viemaan meidat autolla sinne luolalle korvausta vastaan. Jep, oli siita sateessa mopolla ajamisesta jo kylla saanut tarpeekseen. Hypattiin siis autoon ja suuntana luola!

Ajettiin kymmenisen kilsaa ja kaannyttiin soratielle, mutta kuinkas ollakaan.... Se oli paikoittain kokonaan veden peitossa, mutta ei niin pahasti etteiko autolla siita voisi ajaa... rohkeasti jatkoimme matkaa, mutta sama tosin viela pahempana toistui. Siina se meidan kuski sitten kyseli niilta paikallisita et onko sinne ees mitaan mahista paasta ja osottautu et siina tiella on talla hetkella pahimmillaan vyotaroon asti vetta! Ei siina muu auttanu ku kaantya takaisin. Aika pettymys!

Matkalla takasin kyytiimme liftasi muutama ranskalainen turisti, jotka sano et ne oli viela eilen kayny siella luolilla. Et edellis yona oli satanu niin paljon vetta et se oli sit yltany tielle asti. Eli jos ei oltais silla bussilla ajettu harhaan ni oltais viela eilen keritty kaymaan siella luolalla (ai etta otti paahan). Veden laskeminen kestais ainakin muutaman paivan, jos ei kauemminkin, ni paatettiin sitten jatkaa matkaa eteenpain. Kohti Viantianea! Hostellin omistaja lupas heittaa meidat autolla ison tien varteen, josta menisi niita busseja viantianeen. Kaytiin vaan hakee meidan rinkat ja sit lahettiin matkaan (ne ranut lahti meidan mukaan ja muutti suunnitelmiaan ja tuli meidan kanssa viantianeen asti). Siihen tienvarteen meidat jatettiin ja kerettin just istahtaa alas syomaan sitkeita lihatikkuja ja keittoa ja pastejoita. Kunnes ne paikalliset rupes yhtakkia viittomaan ja hokemaan viantianea (bussin piti siis tulla vasta tunnin paasta). Siina vaan ruuat naamaan ja bussiin.

Paikallisbussi oli tamakin, mutta se ei sentaan pysahtyny joka maitoasemalla ja oltiin perilla jo neljassa tunnissa. Uuuu, aika luksusta. Oltiin niin uupuneita ja vasyneita et hemmoteltiin itteamme gurme herkulla nimelta pizza! Ai etta maistu hyvalle!

Sit rankat selkaan ja ettimaan majapaikkaa, mutta jokaisessa hostellissa oli lappu luukulla jossa luki Full! Mika hiton low season. Taalahan on jengia ku sienia sateella. Tormattiin myos yhteen elamantapa juoppoon/matkustajaan, joka oli toinen suomalainen sitten 4tuhannen saaren jalkeen. Saatiin viela huonekin, tosin aika kuppasesta mestasta, mutta halpa ja siina oli sankyja ja vessakin pitkan etsinnan jalkeen. Riitti mulle. Otettiin kortit mukaan ja suunnattiin olut gardeniin (sellasia puutarha bareja, aika mageita). Istuttiin juotiin ja lyotiin korttia (opittiin uus korttipeli Canasta, jonka ohjeet printattiin netista ku alko kaikki tuntemat ja vahaiset korttipelit jo kyllastyttaa, mut taa on loistava, sita voi pelaa pareittain, joka tekee siita viela kivempaa). Baarin mennessa kiinni lahettiin nukkumaan.

Aamusella suunnattiin bussiasemalle, josta lahti lao-thai rajanylitys bussi. Rutiinien (passin tarkastuksien, lippulappusten tayttelyn ja matkatavaroiden ei tarkastamisen) jalkeen saavuttin thaimaahan. Taalta oli tarkotus ottaa yojuna Bangkokkiin, joten suunnattiin matka tuktukilla juna-asemalle. Juna oli tosi taynna ja makuupaikkoja ei ollu enaa jaljella. Haluttiin kuitenki jatkaa matkaa samana paivana, joten otettiin sitten istumapaikat yojunaan (12h). Jatettin rinkat sailytykseen ja mentiin kaupungille syomaan (aikaa junan lahtoon muutama tunti).

Vaikki junan penkit oli aikas kovat ja tilaa oli tosi vahan (mitotettu kahelle taimaalaiselle, ei kahelle lansimaalaiselle (josta toinen yli 180cm), ja paikoin tuntu silta et aika ei vois hitaammin kulua, niin silti matka meni yllattavan nopeesti ja kivuttomasta. Unet tosin tais jaada siihen max 10 minsaan. Mutta Bangkokissa oltiin ja paatettiin pitaa majapaikkaa taalla Chinatownissa, ku ei haluttu sinne reppumatkaaja helvettiin kaaos kadulle. Loydettiin tasta kohtuuhintanen ja kiva hostelli ja mentiin nukkumaan muutamaksi tunniksi aamupalan metsastamisen jalkeen (katukeittiot, jam!).

Noustiin siina kahen maissa yllattavan reippainen ja paatettiin menna ihan kunnolla shoppaamaan. Siinahan se paiva onki kivasti mennyt ja huomista odotellessa!

Terveiset Pikku kiinasta!