Se siita retkesta.

Niin, siis meidan piti menna sinne ylangoille moottoripyorilla eilen. Ajateltiin et vuokrattais mopot kaheks paivaks ja et oltais siella sellasessa pikku kylassa yota ja sit seuraavana paivana tultais takasin. Noh, eilen sato koko paivan ihan kaatamalla niin ettei ollu mitaan jakoo lahtee sinne sateeseen ajamaan. Meidan hostelli huoneita vuokraa sellanen intialainen perhe ja ollaan syoty ittemme ahkyyn hyvaa intialaista ruokaa tassa nyt monta paivaa. Siina alakerrassa ku on intialainen rafla. Ja koska nyt on low season, ni se on melkein ainoo paikka joka on auki. Taa tuntuu ihan autiokaupungilta (ehka myos siks et oli sunnuntai). Alotin myos lukee Sofian maailmaa, mut musta tuntuu et se on vahan liika just nyt.

Tama aamu naytti saan puolesta lupaavalta, joten vuokrasimme pyorat ja suunnattiin kohti ylankoa. Kuitenki aika nopeasti huomasimme, etta ostamamme sadetakit olivat paras ystavamme. Silla vetta tuli (valilla lujempaa ja valilla ei). Ensimmaiseen kylaan Pakxongiin oli matkaa 50 kilsaa ja siina puolessa valissa oli vesiputous. Huomasimmekin tienvarressa viitan putouksille ja suuntasimme sinne. Tie kuitenkin osoittautui mielenkiintoiseksi mutavelliksi, joten matka tyssasi muutaman sadan metrin jalkeen. Takaisin paatielle ja kohti Pakxongia. Ehdimme ajaa kymmenisen minuuttia kunnes tormasimme kasittamattomaan usvaan. Nakyvyys oli korkeintaan 30 metria ja me ollan aika varmoja et se ei ollu usvaa vaan pilven reunaa. Oltiin kuitenki noustu kokoajan ylospain. Myos ilma muuttu viileammaksi ja tuuli tuntu kylmalta.

Pakxongiin oli enaa pari hassua kilometria, joten paatettiin ajaa kuitenkin sinne asti. Vahingossa ajettiin melkein koko kylan ohi (ei siis ollu mikaan suuri mesta). Tien pielesta bongasimme kuitenkin kahvila kyltin. Mestan omistaja istutti medan muovituoleihin ja tarjos kuumaa kahvia, kylla maittoi (sami ihan tarisi). Tosi symppis tyyppi muutamilla englannin kielen sanoillaan meita hetken viihdytti ja eikun lisaa vaatetta paalle ja takaisin pain.

Me nahtiin vaan tien vieressa kyltteja palantaaseille ja kuvia vesiputouksista, mut ku ei vaan yksinkertasesti nahny mitaan. Sami julisti reissun jo huonommaksi ideaksi mita ollaan reissun aikana tehty, mutta ei se nyt ihan hukkareissu ollu. Enpaha oo ikina kyyhottany mopon kyydissa vesisateen kaatuessa niskaan ja ympariston muistuttaen liikaa usva leffaa.

Ajettiin takasin Pakseen ja paatettiin jarkata kyyti taalta pois. Seuraavana maaranpaana on tham kong lo ja talta kuulosti sen myyntipuhe.... "imagine a river disappearing at the edge of a monolithic limestone montain and running 7km through a pitch-black, winding cave, truly one of the natural wonders of Laos..." jep, toi riitti mulle! Nyt on sitten bussiliput huomis aamuksi hakittu kylaan, josta pitais paasta toiseen kylaan, josta pitais paasta tonne luolaan ja Sanna haluu tonne luolaan!

Loydettiin muuten aivan ihana hostelli vahingossa moottoripyorilla ja siirrytaan sinne taks illaks. Punasia puu mokkeja ja vanhoja karryn renkaita (riittaako), koynnoksia siella taalla....