Jep, uskokaa tai älkää (jännää ku voi taas kayttää ä ja ö merkkeja, mä en enää osaa), mutta kotona ollaan! Kahentoista tunnin lennot takana ja ku laskeuduttiin Samin kanssa helsinki-vantaan lentokentälle, ni olo oli vahan epätodellinen. Ei jotenki uskonu et sitä on niinku Suomessa! Reetan ja Joonaksen viela jäädessä muutamaksi päiväksi singaporeen.
Mulla on ollu aivan uskomaton reissu ja on ihanaa että ootte ollu mun fiiliksessa mukana blogin kautta. Kiitos siis kaikille lukijoille ja katotaan mitä mä seuraavaks keksin. Ainaki nyt tuntuu ihanalta vaan olla Suomessa. (Kiitos Äitin tekeman mustikkapiirakan ja iskan rapujen!)
*rutistuksia kaikille* Sanna
keskiviikko 27. elokuuta 2008
maanantai 25. elokuuta 2008
Bangkok-Singapore
Kaytiin kattomassa thainyrkkeilya, kuvassa kannetaan paareila aijaa pois kehasta tyrmayksen seurauksena. Oli kyl mahtava tunnelma ku paikalliset oli ihan messissa huutamassa suosikkiensa puolesta.
Joonas, Sami ja ma venataan et paastaan taks hostelliin, ovet menee kymmenelta lukoon.
Kuvattiin Joonaksen kolua varten leffaa, Sami poseeraamassa.
Kanadalaiset ja suomalaiset koolla, kaaos tiella.
Seth ja Jeff.... ja ampari...
Paljon ne matkatavarat saikaan painaa...? Bangkokin lentokentalla.
Singapore...
Singapore...
singapore ja pojat...
ja singapore ja Joonas!
Alla kuvia selittavaa tekstia...
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Bangkokissa sitten tavattiin jalleen Filipiineilla tutuksi tulleeseen Jeffiin. Jeffin tyttoystava oli lahteny kotiin edellisena paivana ja sen kaveri oli tullu korvikkeeksi (seth, hauska tyyppi, himo urheilija ja opiskeli fysiikkaa yliopistolla). Eihan siina auttanu muu kun todistaa kuinka kovia suomalaiset on juomaan! Siina sitten iltaa vietettiin syomalla ja juomalla (ne hiton drikki amparit, ma en siis... voi vitt*) no vodka redbull ampari makso sellaset kolmisen euroo, joten siita tuli sitten muutama kittailtua. Saatiin viela ilmasia shotteja "baarin" omistajalta ja jampalta joka vietti synttareita. Ilta jatku pitkalle yohon ja lopulta paadyimme tuktukilla kotiin. Laskettiin et oltiin kuusistaan juotu 14 amparia ja silta se kylla seuraavana paivana tuntukin. Ei pystytty muuta ku istuu ilmastoidussa leffateatterissa ja syoda roskaruokaa. Oli kyl ihan alyttoman hauska ilta! Ihan yks parhaista illoista.
Niin kaytiin me myos sellasella pikku veneella vahan ajalemassa noita kanaaleja pitkin. Oli aika mageen nakosta! No mutta se Bangkokista, silla keskiviikkona herattiin neljalta aamulla ja ahtauduttiin taksiin. Mulla oli sita ennen ollu kauhee karsimis projekti et sain kaikki tavarat mahtuu mukaan. Rinkan lisaks meni yks lisalaukku ruumaan ja sitte mulla oli ihan yli suuri kasimatkatavara. et on sit tultu vahan tehtya ostoksia. Niin siis lento Singaporeen kesti kaks tuntia. Meidat on aina laitettu istumaan hatauloskaynneille (jostain syysta en tiia miks =) ) ja meilla on aina omat turvallisuus neuvonnan ennen koneen lahtoa, mikas siina sopii meile, silla jalkatilaa on tuplasti.
Saavuttiin sit sateiseen singaporeen (taalla oli paivaa ennen ollu taifuuni, joten naa on varmaan jotain jalki myrakoita). Ja mentiin heti ekaks nettiin, jotta saatais jotain kasitysta siita missa taalla vois yopya (koska sitahan ei voinu tehda jo bangkokissa?). Kirjotettiin sit muutamat paikat paperille ja suunnattiin metroon. Sateessa kaveltiin runsaiden kassien kanssa markina ja kaikki hostellit oli taynna!!! Siis mita ihmetta! ei oo viela missaan kayny nain. Hypattiin sit vasyneina taksiin ja lahettiin kohti kolmatta hostellia, joka sekin oli taynna. Netissa ei annettu ees puhelinnumeroita johon ois voinu soittaa. Onneks meilla oli ihana taksikuski, joka oli yhteen hostelliin vieny pari tyttoa toissapaivana ja silla oli sen puhelinnumero viela jaljella. Sinne sit soitettiin ja siella oli onneksemme tilaa neljalle. Sinne sitten paadyttiin, ja seutu on mita ihaninta. Asutaan siis nyt East Coastilla ja taa muistuttaa ihan jotain Californiaa. Paljon kalliita omakotitaloja vieritysten, jokainen maksanu miljoonan ja jokaisessa on parkissa vahintaan yks kallis urheiluauto.
Taalla on tosi kallista asutaan nyt dormissa jossa on siis 10 sankya ja jokainen joutuu maksaa 10 euroo yolta (ku ollaan juduttu maksaa joku kolme euroo, kahelta tyypilta). Ja taala on ruoka ja vaatteetkin aika kalliita, joten mitaan ei oikeen viitti ostaa. Taalla ei oo oikeen mitaan nahtavaakaan, ku taa on vaan shoppailu paratiisi. Tanaan onneks loydettiin vaha halvempi mesta tehda ostoksia.
Niin kaytiin me myos sellasella pikku veneella vahan ajalemassa noita kanaaleja pitkin. Oli aika mageen nakosta! No mutta se Bangkokista, silla keskiviikkona herattiin neljalta aamulla ja ahtauduttiin taksiin. Mulla oli sita ennen ollu kauhee karsimis projekti et sain kaikki tavarat mahtuu mukaan. Rinkan lisaks meni yks lisalaukku ruumaan ja sitte mulla oli ihan yli suuri kasimatkatavara. et on sit tultu vahan tehtya ostoksia. Niin siis lento Singaporeen kesti kaks tuntia. Meidat on aina laitettu istumaan hatauloskaynneille (jostain syysta en tiia miks =) ) ja meilla on aina omat turvallisuus neuvonnan ennen koneen lahtoa, mikas siina sopii meile, silla jalkatilaa on tuplasti.
Saavuttiin sit sateiseen singaporeen (taalla oli paivaa ennen ollu taifuuni, joten naa on varmaan jotain jalki myrakoita). Ja mentiin heti ekaks nettiin, jotta saatais jotain kasitysta siita missa taalla vois yopya (koska sitahan ei voinu tehda jo bangkokissa?). Kirjotettiin sit muutamat paikat paperille ja suunnattiin metroon. Sateessa kaveltiin runsaiden kassien kanssa markina ja kaikki hostellit oli taynna!!! Siis mita ihmetta! ei oo viela missaan kayny nain. Hypattiin sit vasyneina taksiin ja lahettiin kohti kolmatta hostellia, joka sekin oli taynna. Netissa ei annettu ees puhelinnumeroita johon ois voinu soittaa. Onneks meilla oli ihana taksikuski, joka oli yhteen hostelliin vieny pari tyttoa toissapaivana ja silla oli sen puhelinnumero viela jaljella. Sinne sit soitettiin ja siella oli onneksemme tilaa neljalle. Sinne sitten paadyttiin, ja seutu on mita ihaninta. Asutaan siis nyt East Coastilla ja taa muistuttaa ihan jotain Californiaa. Paljon kalliita omakotitaloja vieritysten, jokainen maksanu miljoonan ja jokaisessa on parkissa vahintaan yks kallis urheiluauto.
Taalla on tosi kallista asutaan nyt dormissa jossa on siis 10 sankya ja jokainen joutuu maksaa 10 euroo yolta (ku ollaan juduttu maksaa joku kolme euroo, kahelta tyypilta). Ja taala on ruoka ja vaatteetkin aika kalliita, joten mitaan ei oikeen viitti ostaa. Taalla ei oo oikeen mitaan nahtavaakaan, ku taa on vaan shoppailu paratiisi. Tanaan onneks loydettiin vaha halvempi mesta tehda ostoksia.
maanantai 18. elokuuta 2008
Thaimaa kuvina
Kaytiin Bangkokin korkeimmassa rakennuksessa.
Ilta vilinaa, sillon tama kaupunki vasta herailee.
Menossa Koh Sametille.
Koh Sametin maisemia ja iltauintia.
ja vahan lisaa...
Vesipiippua ja shakkia
Menossa rantaan grillaamaan itseani.
Meidan biitsi.
Mitka keskustelut synnyttaakaan muutaman euron drikki amparit (eika tossa ees kaikki)
Ja mita ne amparit sitten teettaakaan, krapulassa takasin Bangkokiin.
Tanaan kaytiin sushi buffetissa... on vaan niin hyvaa!
perjantai 15. elokuuta 2008
Bangkokista palmun alle
Ollaan viihdytty Bangkokissa nyt viikon verran ja taytyy nyt kylla myontaa et ei olla tehty mitaan. Ollaan kylla tutustuttu bangkokin shoppailu tarjontaan ja leffoihin mut se onki sit siina. Rahaa on kulunu pelottavan paljon (varmaan yhta paljo ku koko 2 ja 1/2 kuukauden aikana yhteensa), mut onneks oon saanut paljon kivoja juttuja sen vastineeksi. Mitas me siis ollaankaan tehty bangkokissa?
- shoppailtu, shoppailtu, shoppailtu... (koruja, kenkia, laukkuja, paitoja, housuja, ehka talvitakki)
- tapeltu taksikuskien kanssa
- syoty kivojen taksikuskien kanssa banaaneja
- syoty sushia (vaikka se aiheuttaa reetalle oksennus refleksi, vaikka se tykkaakin siita)
- kayty leffassa (batman ja wall-e)
- matkustettu skytrainilla ja lautalla
- saatu tunteita et ma oon aina tarvinnu tata (not) , miks mulla sita ei jo siis ole...( johtaa shoppailuun)
- seikkailtu pikku intiassa ja pikku kiinassa
- seikkailtu megalomaanisissa ostoskestuksissa, josta voit ostaa hetken mielijohteesta vaikka ferrarin jos haluut
- kayty kaaos kadulla kattoo minne kaikki muut reppumatkaajat on piiloutunu ja vain kiitetty onneamme ettei olla ite vastaavassa paikassa yota (syoty myos maailman paras alkupala siella, italia keittion ihmeita)
Uskokaa tai alkaa mut me ollaan jo aika finaalissa, tarkoittaen sita et ei oikeen jaksa enaa kummemmin saataa ja lahtee rinkat selassa trekkaamaan sademetsia (vaikka se ajatuksena onki ihana!). Saatiin nyt kuitenkin hetkeksi tarpeeksemme suurkaupungin hulinasta ja hetken mielijohteesta paatettiin lahtea rannalle (alunperin piti menna tutustumaan pohjois-thaimaan fiilinkeihin ja kultturoimaan, mut ei irtoo). Tassa bangkokin lahella (kaakkoon) on tallanen saari, jonne paikalliset ja turistit tulee pakoon surkaupungista ja sanottiinkin et jokaisella suurkaupungilla pitais olla tallanen pakopaikka.
Illalla siis saatiin ajatus lahtea jonnekin ja aamulla sita jo istuttiin bussissa, joka oli viemassa meita satamaan, josta lahtisi vene kohti Koh Samettia. Bussimatka kesti sellaset nelisen tuntia
ja sit hypattiin veneeseen joka toi meidat paratiisi saarelle. Taalla on kylla silen ja valkosin hiekka mita oon koskaan nahny ja se tekee meresta tosi sinisen. Meilla on taas oma bungalo ja ollaan syoty ja juotu meren huuhtoessa samalla varpaita. Eilen maattiin sellasella tyynykasalla korokkeen paalla ja poltettiin vesipiippua (omenan makusella leikki tupakalla, ei hataa iska!) ja katottiin ku aurinko varjas merta. Taa on vahan niinku loma loman sisalla, tai ainakin tuntuu silta, nyt on jotenkin ollu kaikki tosi helppoa, johtuu ehka siita et taa on eniten (tai yks niista) turistittunein ku mikaan muu paikka jossa ollan oltu, joka johtaa siihen et taalla tehaan kaikki turisteille tosi helpoksi. Vaikka ei taa taida viela aurinkomatkojen matkaoppaassa olla, vai onko? en tiia... Taa saari on jostain syysta kuin eristyksissa tosita sadekaudesta, ku taalla paistaa vaan koko ajan aurinko.
Ma en siis aijo teha nyt mitaan muuta maata rannalla pinacolada mun kadessa ja aina valilla kayda viilentymassa meressa. Et repikaa siita.
On jo kaikkia teita ikava! *haleja kaikille*
P.S. Saatte lukea sitten sivistyneemman Sannan kommentteja ku palataan takasin Bangkokiin, silla sit pidetaan kulttuuripaivat (temppeleita, uivia markkinoita ja kaikkee muuta).
- shoppailtu, shoppailtu, shoppailtu... (koruja, kenkia, laukkuja, paitoja, housuja, ehka talvitakki)
- tapeltu taksikuskien kanssa
- syoty kivojen taksikuskien kanssa banaaneja
- syoty sushia (vaikka se aiheuttaa reetalle oksennus refleksi, vaikka se tykkaakin siita)
- kayty leffassa (batman ja wall-e)
- matkustettu skytrainilla ja lautalla
- saatu tunteita et ma oon aina tarvinnu tata (not) , miks mulla sita ei jo siis ole...( johtaa shoppailuun)
- seikkailtu pikku intiassa ja pikku kiinassa
- seikkailtu megalomaanisissa ostoskestuksissa, josta voit ostaa hetken mielijohteesta vaikka ferrarin jos haluut
- kayty kaaos kadulla kattoo minne kaikki muut reppumatkaajat on piiloutunu ja vain kiitetty onneamme ettei olla ite vastaavassa paikassa yota (syoty myos maailman paras alkupala siella, italia keittion ihmeita)
Uskokaa tai alkaa mut me ollaan jo aika finaalissa, tarkoittaen sita et ei oikeen jaksa enaa kummemmin saataa ja lahtee rinkat selassa trekkaamaan sademetsia (vaikka se ajatuksena onki ihana!). Saatiin nyt kuitenkin hetkeksi tarpeeksemme suurkaupungin hulinasta ja hetken mielijohteesta paatettiin lahtea rannalle (alunperin piti menna tutustumaan pohjois-thaimaan fiilinkeihin ja kultturoimaan, mut ei irtoo). Tassa bangkokin lahella (kaakkoon) on tallanen saari, jonne paikalliset ja turistit tulee pakoon surkaupungista ja sanottiinkin et jokaisella suurkaupungilla pitais olla tallanen pakopaikka.
Illalla siis saatiin ajatus lahtea jonnekin ja aamulla sita jo istuttiin bussissa, joka oli viemassa meita satamaan, josta lahtisi vene kohti Koh Samettia. Bussimatka kesti sellaset nelisen tuntia
ja sit hypattiin veneeseen joka toi meidat paratiisi saarelle. Taalla on kylla silen ja valkosin hiekka mita oon koskaan nahny ja se tekee meresta tosi sinisen. Meilla on taas oma bungalo ja ollaan syoty ja juotu meren huuhtoessa samalla varpaita. Eilen maattiin sellasella tyynykasalla korokkeen paalla ja poltettiin vesipiippua (omenan makusella leikki tupakalla, ei hataa iska!) ja katottiin ku aurinko varjas merta. Taa on vahan niinku loma loman sisalla, tai ainakin tuntuu silta, nyt on jotenkin ollu kaikki tosi helppoa, johtuu ehka siita et taa on eniten (tai yks niista) turistittunein ku mikaan muu paikka jossa ollan oltu, joka johtaa siihen et taalla tehaan kaikki turisteille tosi helpoksi. Vaikka ei taa taida viela aurinkomatkojen matkaoppaassa olla, vai onko? en tiia... Taa saari on jostain syysta kuin eristyksissa tosita sadekaudesta, ku taalla paistaa vaan koko ajan aurinko.
Ma en siis aijo teha nyt mitaan muuta maata rannalla pinacolada mun kadessa ja aina valilla kayda viilentymassa meressa. Et repikaa siita.
On jo kaikkia teita ikava! *haleja kaikille*
P.S. Saatte lukea sitten sivistyneemman Sannan kommentteja ku palataan takasin Bangkokiin, silla sit pidetaan kulttuuripaivat (temppeleita, uivia markkinoita ja kaikkee muuta).
lauantai 9. elokuuta 2008
Hurmaava Laos ja pilkahdus Thaimaata.
Tui, tui. tui... miten niin tykkaan elaimista?
Rajan yli laosiin, vai mennaanko... Venattiin et mita tapahtuu jos ei maksa korruptoituneille.
Menossa mekongilla 4000:lle saarelle.
Meidan yopaikat, jossa Joonas lepuuttaa partsilla.
Maisemia Don Det saarelta, jossa siis yovyttiin.
Retkella saaren ympari ja sen yli...
Maisemia karstivuorista, siis aivan ihanat (tosin kuva ei tee oikeutta)
Niin siis ollaan nyt auton sisalla, ja matka jatkuu...
(ne kalastaa)
Vai jatkuuko sittenkaan, tuli pieni este matkaa... ja takasin pain.
Nain nukutaan parin minuutin unia istumapaikoilla junassa...
Matkalla Bangkokiin.
Bangkok ja japanilaisten herkkuja parhaimmillaan...
Alla kuvia selittava teksi =)
Saadon kautta Bangkokiin...
Niin kaikkihan ei mee aina niinku haluu... Me siis lahtettiin bussilla kohti luolaa ja ensimmaista kaupunkia. Matkan oli tarkotus kestaa kuutisen tuntia, mutta koska me pysahdyttiin mita kasittamattomimmista syista ties minne, ni se sitten veny 10 tunnin bussi matkaksi. Yllattavan nopeesti aika meni, mutta oli se aika hidasta (400km/10h).
Paikanpaalta yritettiin saada bussia tai ees jotain kulkuneuvvoa viemaan meita seuraavaan kaupunkiin Nahiniin, mutta kukaan ei puhunut meille englantia. Siina sitten monen hammennyksen ja hartioiden noston jalkeen meille tungettiin kannykka kouraan, jonka toisessa paassa oli englantia jotenkin ees puhuva paikallinen. Sen avulla saatiin selville etta vasta aamulla lahtee seuraava bussi. Niinpa sitten jaimme tanne yoksi.
Aamulla siina seitteman aikaan noustiin ja etittiin torilta oikeaa bussia, tai pikemminkin lava-autoa ja hypattiin sen kyytiin... Ainakin oli paikallista tunnelmaa. Bussissa kului puheensorinaa (kylla, ventovieraat taalla juttelee ku parhaimmalle kaverille) ja jaettiin evaita (maistoin jotain sairaan hyvaa hedelmaa, harmi vaan etten tieda mita se oli). Siina sitten vahitellen ruvettiin ihmettelemaan etta kohtahan sen kylan pitaisi tulla. Kysyttiin viela yhen kylan kohalla et pitaisko meidan jaada pois, mut se bussinaikkonen sano (tai pitemminkin viitto et viela eteenpain). Siina sitten nokotettiin... Mutta mitka maisemat! Karstivuoria ja yla- ja alamakia sademetsineen, siis suorastaan henkeasalpaavia maisemia... piti oikeen hieroo silmia et nakeeko sita totta(yritan laittaa kuvia).
Niin siina sitten kavi, etta mentiin yli 50 km liian pitkalle! Ei siina auttanu muu ku ottaa seuraava kyyti takaisin. Ja uudestaan... Se tie oli viel super mutkikas (vahan niinku meidan mokin kuninkaantie, mut kertaa 2). Lopulta meidat jatettiin siihen pikku kylaan missa oltiin aluks kysytty et oisko meidan pitany jaada tassa (aina ei voi vaan voittaa =)). Loydettiin viel kivan nakonen hosteli ja jaatiin siihe yoks. Hostellin omistaja oli asunu monta vuotta kanadassa ja puhu meidan onneks tosi hyvaa englantia. Siina sitten vahan kyseltiin et miten sinne luolalle oikeen paasee ja voiko mopoja vuokrata jostain.
Aamulla kuitenkin sato kaatamalla (niinkuin oli koko yonki satanu) ja hostellin isanta tarjoutu viemaan meidat autolla sinne luolalle korvausta vastaan. Jep, oli siita sateessa mopolla ajamisesta jo kylla saanut tarpeekseen. Hypattiin siis autoon ja suuntana luola!
Ajettiin kymmenisen kilsaa ja kaannyttiin soratielle, mutta kuinkas ollakaan.... Se oli paikoittain kokonaan veden peitossa, mutta ei niin pahasti etteiko autolla siita voisi ajaa... rohkeasti jatkoimme matkaa, mutta sama tosin viela pahempana toistui. Siina se meidan kuski sitten kyseli niilta paikallisita et onko sinne ees mitaan mahista paasta ja osottautu et siina tiella on talla hetkella pahimmillaan vyotaroon asti vetta! Ei siina muu auttanu ku kaantya takaisin. Aika pettymys!
Matkalla takasin kyytiimme liftasi muutama ranskalainen turisti, jotka sano et ne oli viela eilen kayny siella luolilla. Et edellis yona oli satanu niin paljon vetta et se oli sit yltany tielle asti. Eli jos ei oltais silla bussilla ajettu harhaan ni oltais viela eilen keritty kaymaan siella luolalla (ai etta otti paahan). Veden laskeminen kestais ainakin muutaman paivan, jos ei kauemminkin, ni paatettiin sitten jatkaa matkaa eteenpain. Kohti Viantianea! Hostellin omistaja lupas heittaa meidat autolla ison tien varteen, josta menisi niita busseja viantianeen. Kaytiin vaan hakee meidan rinkat ja sit lahettiin matkaan (ne ranut lahti meidan mukaan ja muutti suunnitelmiaan ja tuli meidan kanssa viantianeen asti). Siihen tienvarteen meidat jatettiin ja kerettin just istahtaa alas syomaan sitkeita lihatikkuja ja keittoa ja pastejoita. Kunnes ne paikalliset rupes yhtakkia viittomaan ja hokemaan viantianea (bussin piti siis tulla vasta tunnin paasta). Siina vaan ruuat naamaan ja bussiin.
Paikallisbussi oli tamakin, mutta se ei sentaan pysahtyny joka maitoasemalla ja oltiin perilla jo neljassa tunnissa. Uuuu, aika luksusta. Oltiin niin uupuneita ja vasyneita et hemmoteltiin itteamme gurme herkulla nimelta pizza! Ai etta maistu hyvalle!
Sit rankat selkaan ja ettimaan majapaikkaa, mutta jokaisessa hostellissa oli lappu luukulla jossa luki Full! Mika hiton low season. Taalahan on jengia ku sienia sateella. Tormattiin myos yhteen elamantapa juoppoon/matkustajaan, joka oli toinen suomalainen sitten 4tuhannen saaren jalkeen. Saatiin viela huonekin, tosin aika kuppasesta mestasta, mutta halpa ja siina oli sankyja ja vessakin pitkan etsinnan jalkeen. Riitti mulle. Otettiin kortit mukaan ja suunnattiin olut gardeniin (sellasia puutarha bareja, aika mageita). Istuttiin juotiin ja lyotiin korttia (opittiin uus korttipeli Canasta, jonka ohjeet printattiin netista ku alko kaikki tuntemat ja vahaiset korttipelit jo kyllastyttaa, mut taa on loistava, sita voi pelaa pareittain, joka tekee siita viela kivempaa). Baarin mennessa kiinni lahettiin nukkumaan.
Aamusella suunnattiin bussiasemalle, josta lahti lao-thai rajanylitys bussi. Rutiinien (passin tarkastuksien, lippulappusten tayttelyn ja matkatavaroiden ei tarkastamisen) jalkeen saavuttin thaimaahan. Taalta oli tarkotus ottaa yojuna Bangkokkiin, joten suunnattiin matka tuktukilla juna-asemalle. Juna oli tosi taynna ja makuupaikkoja ei ollu enaa jaljella. Haluttiin kuitenki jatkaa matkaa samana paivana, joten otettiin sitten istumapaikat yojunaan (12h). Jatettin rinkat sailytykseen ja mentiin kaupungille syomaan (aikaa junan lahtoon muutama tunti).
Vaikki junan penkit oli aikas kovat ja tilaa oli tosi vahan (mitotettu kahelle taimaalaiselle, ei kahelle lansimaalaiselle (josta toinen yli 180cm), ja paikoin tuntu silta et aika ei vois hitaammin kulua, niin silti matka meni yllattavan nopeesti ja kivuttomasta. Unet tosin tais jaada siihen max 10 minsaan. Mutta Bangkokissa oltiin ja paatettiin pitaa majapaikkaa taalla Chinatownissa, ku ei haluttu sinne reppumatkaaja helvettiin kaaos kadulle. Loydettiin tasta kohtuuhintanen ja kiva hostelli ja mentiin nukkumaan muutamaksi tunniksi aamupalan metsastamisen jalkeen (katukeittiot, jam!).
Noustiin siina kahen maissa yllattavan reippainen ja paatettiin menna ihan kunnolla shoppaamaan. Siinahan se paiva onki kivasti mennyt ja huomista odotellessa!
Terveiset Pikku kiinasta!
Paikanpaalta yritettiin saada bussia tai ees jotain kulkuneuvvoa viemaan meita seuraavaan kaupunkiin Nahiniin, mutta kukaan ei puhunut meille englantia. Siina sitten monen hammennyksen ja hartioiden noston jalkeen meille tungettiin kannykka kouraan, jonka toisessa paassa oli englantia jotenkin ees puhuva paikallinen. Sen avulla saatiin selville etta vasta aamulla lahtee seuraava bussi. Niinpa sitten jaimme tanne yoksi.
Aamulla siina seitteman aikaan noustiin ja etittiin torilta oikeaa bussia, tai pikemminkin lava-autoa ja hypattiin sen kyytiin... Ainakin oli paikallista tunnelmaa. Bussissa kului puheensorinaa (kylla, ventovieraat taalla juttelee ku parhaimmalle kaverille) ja jaettiin evaita (maistoin jotain sairaan hyvaa hedelmaa, harmi vaan etten tieda mita se oli). Siina sitten vahitellen ruvettiin ihmettelemaan etta kohtahan sen kylan pitaisi tulla. Kysyttiin viela yhen kylan kohalla et pitaisko meidan jaada pois, mut se bussinaikkonen sano (tai pitemminkin viitto et viela eteenpain). Siina sitten nokotettiin... Mutta mitka maisemat! Karstivuoria ja yla- ja alamakia sademetsineen, siis suorastaan henkeasalpaavia maisemia... piti oikeen hieroo silmia et nakeeko sita totta(yritan laittaa kuvia).
Niin siina sitten kavi, etta mentiin yli 50 km liian pitkalle! Ei siina auttanu muu ku ottaa seuraava kyyti takaisin. Ja uudestaan... Se tie oli viel super mutkikas (vahan niinku meidan mokin kuninkaantie, mut kertaa 2). Lopulta meidat jatettiin siihen pikku kylaan missa oltiin aluks kysytty et oisko meidan pitany jaada tassa (aina ei voi vaan voittaa =)). Loydettiin viel kivan nakonen hosteli ja jaatiin siihe yoks. Hostellin omistaja oli asunu monta vuotta kanadassa ja puhu meidan onneks tosi hyvaa englantia. Siina sitten vahan kyseltiin et miten sinne luolalle oikeen paasee ja voiko mopoja vuokrata jostain.
Aamulla kuitenkin sato kaatamalla (niinkuin oli koko yonki satanu) ja hostellin isanta tarjoutu viemaan meidat autolla sinne luolalle korvausta vastaan. Jep, oli siita sateessa mopolla ajamisesta jo kylla saanut tarpeekseen. Hypattiin siis autoon ja suuntana luola!
Ajettiin kymmenisen kilsaa ja kaannyttiin soratielle, mutta kuinkas ollakaan.... Se oli paikoittain kokonaan veden peitossa, mutta ei niin pahasti etteiko autolla siita voisi ajaa... rohkeasti jatkoimme matkaa, mutta sama tosin viela pahempana toistui. Siina se meidan kuski sitten kyseli niilta paikallisita et onko sinne ees mitaan mahista paasta ja osottautu et siina tiella on talla hetkella pahimmillaan vyotaroon asti vetta! Ei siina muu auttanu ku kaantya takaisin. Aika pettymys!
Matkalla takasin kyytiimme liftasi muutama ranskalainen turisti, jotka sano et ne oli viela eilen kayny siella luolilla. Et edellis yona oli satanu niin paljon vetta et se oli sit yltany tielle asti. Eli jos ei oltais silla bussilla ajettu harhaan ni oltais viela eilen keritty kaymaan siella luolalla (ai etta otti paahan). Veden laskeminen kestais ainakin muutaman paivan, jos ei kauemminkin, ni paatettiin sitten jatkaa matkaa eteenpain. Kohti Viantianea! Hostellin omistaja lupas heittaa meidat autolla ison tien varteen, josta menisi niita busseja viantianeen. Kaytiin vaan hakee meidan rinkat ja sit lahettiin matkaan (ne ranut lahti meidan mukaan ja muutti suunnitelmiaan ja tuli meidan kanssa viantianeen asti). Siihen tienvarteen meidat jatettiin ja kerettin just istahtaa alas syomaan sitkeita lihatikkuja ja keittoa ja pastejoita. Kunnes ne paikalliset rupes yhtakkia viittomaan ja hokemaan viantianea (bussin piti siis tulla vasta tunnin paasta). Siina vaan ruuat naamaan ja bussiin.
Paikallisbussi oli tamakin, mutta se ei sentaan pysahtyny joka maitoasemalla ja oltiin perilla jo neljassa tunnissa. Uuuu, aika luksusta. Oltiin niin uupuneita ja vasyneita et hemmoteltiin itteamme gurme herkulla nimelta pizza! Ai etta maistu hyvalle!
Sit rankat selkaan ja ettimaan majapaikkaa, mutta jokaisessa hostellissa oli lappu luukulla jossa luki Full! Mika hiton low season. Taalahan on jengia ku sienia sateella. Tormattiin myos yhteen elamantapa juoppoon/matkustajaan, joka oli toinen suomalainen sitten 4tuhannen saaren jalkeen. Saatiin viela huonekin, tosin aika kuppasesta mestasta, mutta halpa ja siina oli sankyja ja vessakin pitkan etsinnan jalkeen. Riitti mulle. Otettiin kortit mukaan ja suunnattiin olut gardeniin (sellasia puutarha bareja, aika mageita). Istuttiin juotiin ja lyotiin korttia (opittiin uus korttipeli Canasta, jonka ohjeet printattiin netista ku alko kaikki tuntemat ja vahaiset korttipelit jo kyllastyttaa, mut taa on loistava, sita voi pelaa pareittain, joka tekee siita viela kivempaa). Baarin mennessa kiinni lahettiin nukkumaan.
Aamusella suunnattiin bussiasemalle, josta lahti lao-thai rajanylitys bussi. Rutiinien (passin tarkastuksien, lippulappusten tayttelyn ja matkatavaroiden ei tarkastamisen) jalkeen saavuttin thaimaahan. Taalta oli tarkotus ottaa yojuna Bangkokkiin, joten suunnattiin matka tuktukilla juna-asemalle. Juna oli tosi taynna ja makuupaikkoja ei ollu enaa jaljella. Haluttiin kuitenki jatkaa matkaa samana paivana, joten otettiin sitten istumapaikat yojunaan (12h). Jatettin rinkat sailytykseen ja mentiin kaupungille syomaan (aikaa junan lahtoon muutama tunti).
Vaikki junan penkit oli aikas kovat ja tilaa oli tosi vahan (mitotettu kahelle taimaalaiselle, ei kahelle lansimaalaiselle (josta toinen yli 180cm), ja paikoin tuntu silta et aika ei vois hitaammin kulua, niin silti matka meni yllattavan nopeesti ja kivuttomasta. Unet tosin tais jaada siihen max 10 minsaan. Mutta Bangkokissa oltiin ja paatettiin pitaa majapaikkaa taalla Chinatownissa, ku ei haluttu sinne reppumatkaaja helvettiin kaaos kadulle. Loydettiin tasta kohtuuhintanen ja kiva hostelli ja mentiin nukkumaan muutamaksi tunniksi aamupalan metsastamisen jalkeen (katukeittiot, jam!).
Noustiin siina kahen maissa yllattavan reippainen ja paatettiin menna ihan kunnolla shoppaamaan. Siinahan se paiva onki kivasti mennyt ja huomista odotellessa!
Terveiset Pikku kiinasta!
maanantai 4. elokuuta 2008
Se siita retkesta.
Niin, siis meidan piti menna sinne ylangoille moottoripyorilla eilen. Ajateltiin et vuokrattais mopot kaheks paivaks ja et oltais siella sellasessa pikku kylassa yota ja sit seuraavana paivana tultais takasin. Noh, eilen sato koko paivan ihan kaatamalla niin ettei ollu mitaan jakoo lahtee sinne sateeseen ajamaan. Meidan hostelli huoneita vuokraa sellanen intialainen perhe ja ollaan syoty ittemme ahkyyn hyvaa intialaista ruokaa tassa nyt monta paivaa. Siina alakerrassa ku on intialainen rafla. Ja koska nyt on low season, ni se on melkein ainoo paikka joka on auki. Taa tuntuu ihan autiokaupungilta (ehka myos siks et oli sunnuntai). Alotin myos lukee Sofian maailmaa, mut musta tuntuu et se on vahan liika just nyt.
Tama aamu naytti saan puolesta lupaavalta, joten vuokrasimme pyorat ja suunnattiin kohti ylankoa. Kuitenki aika nopeasti huomasimme, etta ostamamme sadetakit olivat paras ystavamme. Silla vetta tuli (valilla lujempaa ja valilla ei). Ensimmaiseen kylaan Pakxongiin oli matkaa 50 kilsaa ja siina puolessa valissa oli vesiputous. Huomasimmekin tienvarressa viitan putouksille ja suuntasimme sinne. Tie kuitenkin osoittautui mielenkiintoiseksi mutavelliksi, joten matka tyssasi muutaman sadan metrin jalkeen. Takaisin paatielle ja kohti Pakxongia. Ehdimme ajaa kymmenisen minuuttia kunnes tormasimme kasittamattomaan usvaan. Nakyvyys oli korkeintaan 30 metria ja me ollan aika varmoja et se ei ollu usvaa vaan pilven reunaa. Oltiin kuitenki noustu kokoajan ylospain. Myos ilma muuttu viileammaksi ja tuuli tuntu kylmalta.
Pakxongiin oli enaa pari hassua kilometria, joten paatettiin ajaa kuitenkin sinne asti. Vahingossa ajettiin melkein koko kylan ohi (ei siis ollu mikaan suuri mesta). Tien pielesta bongasimme kuitenkin kahvila kyltin. Mestan omistaja istutti medan muovituoleihin ja tarjos kuumaa kahvia, kylla maittoi (sami ihan tarisi). Tosi symppis tyyppi muutamilla englannin kielen sanoillaan meita hetken viihdytti ja eikun lisaa vaatetta paalle ja takaisin pain.
Me nahtiin vaan tien vieressa kyltteja palantaaseille ja kuvia vesiputouksista, mut ku ei vaan yksinkertasesti nahny mitaan. Sami julisti reissun jo huonommaksi ideaksi mita ollaan reissun aikana tehty, mutta ei se nyt ihan hukkareissu ollu. Enpaha oo ikina kyyhottany mopon kyydissa vesisateen kaatuessa niskaan ja ympariston muistuttaen liikaa usva leffaa.
Ajettiin takasin Pakseen ja paatettiin jarkata kyyti taalta pois. Seuraavana maaranpaana on tham kong lo ja talta kuulosti sen myyntipuhe.... "imagine a river disappearing at the edge of a monolithic limestone montain and running 7km through a pitch-black, winding cave, truly one of the natural wonders of Laos..." jep, toi riitti mulle! Nyt on sitten bussiliput huomis aamuksi hakittu kylaan, josta pitais paasta toiseen kylaan, josta pitais paasta tonne luolaan ja Sanna haluu tonne luolaan!
Loydettiin muuten aivan ihana hostelli vahingossa moottoripyorilla ja siirrytaan sinne taks illaks. Punasia puu mokkeja ja vanhoja karryn renkaita (riittaako), koynnoksia siella taalla....
Tama aamu naytti saan puolesta lupaavalta, joten vuokrasimme pyorat ja suunnattiin kohti ylankoa. Kuitenki aika nopeasti huomasimme, etta ostamamme sadetakit olivat paras ystavamme. Silla vetta tuli (valilla lujempaa ja valilla ei). Ensimmaiseen kylaan Pakxongiin oli matkaa 50 kilsaa ja siina puolessa valissa oli vesiputous. Huomasimmekin tienvarressa viitan putouksille ja suuntasimme sinne. Tie kuitenkin osoittautui mielenkiintoiseksi mutavelliksi, joten matka tyssasi muutaman sadan metrin jalkeen. Takaisin paatielle ja kohti Pakxongia. Ehdimme ajaa kymmenisen minuuttia kunnes tormasimme kasittamattomaan usvaan. Nakyvyys oli korkeintaan 30 metria ja me ollan aika varmoja et se ei ollu usvaa vaan pilven reunaa. Oltiin kuitenki noustu kokoajan ylospain. Myos ilma muuttu viileammaksi ja tuuli tuntu kylmalta.
Pakxongiin oli enaa pari hassua kilometria, joten paatettiin ajaa kuitenkin sinne asti. Vahingossa ajettiin melkein koko kylan ohi (ei siis ollu mikaan suuri mesta). Tien pielesta bongasimme kuitenkin kahvila kyltin. Mestan omistaja istutti medan muovituoleihin ja tarjos kuumaa kahvia, kylla maittoi (sami ihan tarisi). Tosi symppis tyyppi muutamilla englannin kielen sanoillaan meita hetken viihdytti ja eikun lisaa vaatetta paalle ja takaisin pain.
Me nahtiin vaan tien vieressa kyltteja palantaaseille ja kuvia vesiputouksista, mut ku ei vaan yksinkertasesti nahny mitaan. Sami julisti reissun jo huonommaksi ideaksi mita ollaan reissun aikana tehty, mutta ei se nyt ihan hukkareissu ollu. Enpaha oo ikina kyyhottany mopon kyydissa vesisateen kaatuessa niskaan ja ympariston muistuttaen liikaa usva leffaa.
Ajettiin takasin Pakseen ja paatettiin jarkata kyyti taalta pois. Seuraavana maaranpaana on tham kong lo ja talta kuulosti sen myyntipuhe.... "imagine a river disappearing at the edge of a monolithic limestone montain and running 7km through a pitch-black, winding cave, truly one of the natural wonders of Laos..." jep, toi riitti mulle! Nyt on sitten bussiliput huomis aamuksi hakittu kylaan, josta pitais paasta toiseen kylaan, josta pitais paasta tonne luolaan ja Sanna haluu tonne luolaan!
Loydettiin muuten aivan ihana hostelli vahingossa moottoripyorilla ja siirrytaan sinne taks illaks. Punasia puu mokkeja ja vanhoja karryn renkaita (riittaako), koynnoksia siella taalla....
lauantai 2. elokuuta 2008
Kekkonen, kekkonen, kekkonen... ja mika korruptio?
Kambodiassa oli sunnuntaina vaalit ja jaatiin sinne vahan jumiin ku mikaan kulkuneuvo ei sillon liikkunu (ainakaan sinne minne me oltais haluttu). Kuiteski, jengilla oli sormenpaat mustana aanestyksen takia ja nahtiin EU:n ja YK:n vaalitarkkailijoiden autoja liikenteessa. Taalla isoin puolue on C.P.P. (cambodian peoples party) ja se julistautukin vaalien voittajaks jo aanestyspaivan puolessa valissa, ne sit niista reiluista vaaleista. Me viel kuultiin meidan tuk tuk kuskilta et ne ois jo halunnu uuden paaministerin (ku taa yks jamppa on ollu paaministerina jo reilu parikyt vuotta).
Paastiin sitten Siem Reipista eteenpain maarampaana Soeng treng niminen kaupunki, josta on sitten helppo ylittaa raja Laosin puolelle. Noh, eka saattin bussimatka jarkattya Kampong Chamiin (5 h) ja sielta piti sitten fiksata toinen bussi rajakaupunkiin. Saimme kuitenkin kuulla etta se bussi on jo buukattu tayteen, silla se lahti Phnom Penhista. Jotain piti keksia, joten saatiin sit jarkattya taksi viemaan meidat perille asti (reilu 300 kilsaa ja tasksin hinnat ei oo suomen hinnoissa =) suomessa saa maksaa yhta paljon matkasta keskustasta tooloseen). Siina valissa kuitenkin vaihdettiin viela taksia (alkaa kysyko miks ). Ne on kylla varsinaisia tilaihmeita, siis kylla havettaa suomalaisten puolesta ku ne vetaa lansivaylaa autossaan yksin, ku taalla saa henkiloautoon helposti tungettua 10 tyyppia. Niinkuin mekin onnistuneesti teimme. Polvet suuhun,ihmiset sylikkain ja eiku menoksi!! Kuoppasia mutateita "muutamia" tunteja ja ainoana vaaran lahteena oli elaimet (taalla on hirvivarotusten sijasta lehmavarotuksia) ku ne vaan hengailee tossa tiella... kanoja, ankkoja, kalkkunoita, lehmia (enimmakseen), kileja, koiria ja kissoja. Ei paljo muuta liikennetta ollu, mut joutu kuitenki kokoajan toottaa noille edessa oleville objekteille, jotka hyvin laiskasti liikku eteenpain.
NO paastiin sitten juuri illan suussa maaranpaahamme ja lysahdimme hotellin (KYLLA, HOTELLIN) raflaan syomaan (ei ollu hotelli hinnalla pilattu). Saatiin siita hotellilta viela fiksattua kyyti huomis aamuksi Laosiin. Siina istuskeltiin ja siihen ilmesty joku iso kiho ja kyseli et mista me ollaan. NO suomestahan me... niin siella taitaakin olla paljon Cambodialaisia poliittisia pakolaisia....? ooo... joo taitaa siella jotain poiliittisia pakolaisia olla, vastattiin kummastuneena.. taa jamppa vaan naurahteli ja toivotti hauskat illat ja poistui keskuudestamme. Siina sen hotellin tyontekija sitten tuli nopsaa selittamaan et se on C.P.P.:n puolueen vaali voittajia. Niin no sehan selittaa ton oudon kysymyksen, mut kauheen kiva et sille tuli suomalaisista ekana mieleen poliittiset pakolaiset =) GO, SUOMI!
Aamulla sit syotiin aamiaiset ja suunnattiin minibussilla kohti Laosia ja 4000 saaren rykelmaa mekongin helmassa. Meille oli jo etukateen sanottu etta rajalla saatetaan pyytaa lema maksua 1 dollari, mutta sita ei oikeasti pitaisi maksaa. No siina sitten meidat jatettiin ekaks Cambodian rajalle ja iloiset miekkoset siina pyytli yhta dolskua, mut me vaan naurettiin ja sanottiin ettei sita tarvii maksaa. Ne siina vahan naureskeli itekin ja lemas meidan passit ja anto meidan menna. Siina sitten kappailtiin muutama metri Laosin rajalle ja sama juttu, antakaa yks dolsku... joo, ei olla antamassa sanottiin, mut naa oliki vahan tiukempia setia. Cambodialaisille se oli sinaansa ihan sama ku me oltiin jo postumassa maasta, mut Laosiin ei ollukkaan menemista ilman sita dolskua. Me ajateltiin et annetaan niitten vahan aikaa odottaa, ni ehka ne sit kuitenki leimaa meidan passit, me kuitenki tuodaan tuloja niiden maalle, mut EI! Ne meni vaan lepuuttaa rippumattoihin ja mitaan ei tapahtunu. Heti jos dollari vilahti ni passi leimattiin, ei siina sitten muu auttanu ku heittaa perjaatteet nukaan ja maksaa se dolsku. (Siis jos sanoin et Vietnamin ja Cambodian rajan yli voit salakuljettaa mita vaan, niin naita ei voinu vahempaa kiinnostaa! Niita kiinnosti vaan se 1 dollari, ei ees kattonu mun passin kuvaa ja mun matkatavarat vaan heitettiin toiseen autoon ilmaan minkaanlaista kiinostusta niiden sisaltoon!)
Paastiin siteen toiseen bussiin, joka vei meidat rantaan, josta lahti vene viemaan meita kohti Four Thousand Islandeja, se on mekong-joessa sellanen kohta, jossa on paljon saaria ja meidan maarampaana oli Don Det niminen saari. Sinne paastiin ja saatiin oma bungalo parilla dollarilla ja viela vahan siita saaren syrjasta, vaikka ei siella missaan oikeen kauheeta hasellysta ollukaan.
Siella me viihdyttiin nelisen (vai viis?, taalla ku aikakasitys hamartyy taydellisesti) paivaa ja en oo siks kirjotellu blogiin ku siella ei oikeen ollu sahkoa (paitsi 6-10 pm, jollon generaattori lahti kayntiin). Nyt huomaa etta sadekausi on alkanu ku sataa joka paiva vahintaan kerran (kovaa) ja illalla rupee aina ukostamaan (taalla on siis ihan mega ukkosia). Saarella vaan maattiin riippumatoissa bungalon terassilla mekongin rannalla. Syotiin hyvaa ruokaa ja vuokrattin polkupyorat jolla pyorailtiin saaren hiekkapolkuja pitkin. Kaytiin katsastamassa yks vesiputous ja uitiin hiljasessa virrassa vesisateessa. Kokeiltiin myos laolaista hittia tubingia... siis kumirenkaalla kelluntaa virran mukana. Vene kavi heittamassa meidat ylavirtaan ja heitti meidat renkaan kanssa mekongin virran vietavaksi... siina sitten lilluttiin menemaan.... (ei huolta, se kuski oli siina meidan lahella kokoajan ja ohjas meidat turvallisesti rantaa ennen ku virta kavi liian voimakkaaks) Mutta aikas lujaa siina mentiin ku katto rantaviivaa ja pirun hauska tunti siina vierahti.
Saavuttiin just Pakse nimiseen kaupunkiin, joka on reilu 100 kilsaa laosia pohjoseen Don Detista. Taalla ois tarkotus vuokrata motskarit ja ajella ihmettelemassa noita ylankoja. Siella on kuulemma mageita maisemia, vesiputouksia, plantaaseja ja heimokylia. Mutta niista sitten lisaa ku oon ne nahny!
Erkka ja Anna-Maria, antaa palaa vaan. Tan parmpaa kokemusta en pysty suosittelemaan. Oon taalta matkalta saanu kylla niin paljon muistoja jotka kestaa lopun elamani!
Paastiin sitten Siem Reipista eteenpain maarampaana Soeng treng niminen kaupunki, josta on sitten helppo ylittaa raja Laosin puolelle. Noh, eka saattin bussimatka jarkattya Kampong Chamiin (5 h) ja sielta piti sitten fiksata toinen bussi rajakaupunkiin. Saimme kuitenkin kuulla etta se bussi on jo buukattu tayteen, silla se lahti Phnom Penhista. Jotain piti keksia, joten saatiin sit jarkattya taksi viemaan meidat perille asti (reilu 300 kilsaa ja tasksin hinnat ei oo suomen hinnoissa =) suomessa saa maksaa yhta paljon matkasta keskustasta tooloseen). Siina valissa kuitenkin vaihdettiin viela taksia (alkaa kysyko miks ). Ne on kylla varsinaisia tilaihmeita, siis kylla havettaa suomalaisten puolesta ku ne vetaa lansivaylaa autossaan yksin, ku taalla saa henkiloautoon helposti tungettua 10 tyyppia. Niinkuin mekin onnistuneesti teimme. Polvet suuhun,ihmiset sylikkain ja eiku menoksi!! Kuoppasia mutateita "muutamia" tunteja ja ainoana vaaran lahteena oli elaimet (taalla on hirvivarotusten sijasta lehmavarotuksia) ku ne vaan hengailee tossa tiella... kanoja, ankkoja, kalkkunoita, lehmia (enimmakseen), kileja, koiria ja kissoja. Ei paljo muuta liikennetta ollu, mut joutu kuitenki kokoajan toottaa noille edessa oleville objekteille, jotka hyvin laiskasti liikku eteenpain.
NO paastiin sitten juuri illan suussa maaranpaahamme ja lysahdimme hotellin (KYLLA, HOTELLIN) raflaan syomaan (ei ollu hotelli hinnalla pilattu). Saatiin siita hotellilta viela fiksattua kyyti huomis aamuksi Laosiin. Siina istuskeltiin ja siihen ilmesty joku iso kiho ja kyseli et mista me ollaan. NO suomestahan me... niin siella taitaakin olla paljon Cambodialaisia poliittisia pakolaisia....? ooo... joo taitaa siella jotain poiliittisia pakolaisia olla, vastattiin kummastuneena.. taa jamppa vaan naurahteli ja toivotti hauskat illat ja poistui keskuudestamme. Siina sen hotellin tyontekija sitten tuli nopsaa selittamaan et se on C.P.P.:n puolueen vaali voittajia. Niin no sehan selittaa ton oudon kysymyksen, mut kauheen kiva et sille tuli suomalaisista ekana mieleen poliittiset pakolaiset =) GO, SUOMI!
Aamulla sit syotiin aamiaiset ja suunnattiin minibussilla kohti Laosia ja 4000 saaren rykelmaa mekongin helmassa. Meille oli jo etukateen sanottu etta rajalla saatetaan pyytaa lema maksua 1 dollari, mutta sita ei oikeasti pitaisi maksaa. No siina sitten meidat jatettiin ekaks Cambodian rajalle ja iloiset miekkoset siina pyytli yhta dolskua, mut me vaan naurettiin ja sanottiin ettei sita tarvii maksaa. Ne siina vahan naureskeli itekin ja lemas meidan passit ja anto meidan menna. Siina sitten kappailtiin muutama metri Laosin rajalle ja sama juttu, antakaa yks dolsku... joo, ei olla antamassa sanottiin, mut naa oliki vahan tiukempia setia. Cambodialaisille se oli sinaansa ihan sama ku me oltiin jo postumassa maasta, mut Laosiin ei ollukkaan menemista ilman sita dolskua. Me ajateltiin et annetaan niitten vahan aikaa odottaa, ni ehka ne sit kuitenki leimaa meidan passit, me kuitenki tuodaan tuloja niiden maalle, mut EI! Ne meni vaan lepuuttaa rippumattoihin ja mitaan ei tapahtunu. Heti jos dollari vilahti ni passi leimattiin, ei siina sitten muu auttanu ku heittaa perjaatteet nukaan ja maksaa se dolsku. (Siis jos sanoin et Vietnamin ja Cambodian rajan yli voit salakuljettaa mita vaan, niin naita ei voinu vahempaa kiinnostaa! Niita kiinnosti vaan se 1 dollari, ei ees kattonu mun passin kuvaa ja mun matkatavarat vaan heitettiin toiseen autoon ilmaan minkaanlaista kiinostusta niiden sisaltoon!)
Paastiin siteen toiseen bussiin, joka vei meidat rantaan, josta lahti vene viemaan meita kohti Four Thousand Islandeja, se on mekong-joessa sellanen kohta, jossa on paljon saaria ja meidan maarampaana oli Don Det niminen saari. Sinne paastiin ja saatiin oma bungalo parilla dollarilla ja viela vahan siita saaren syrjasta, vaikka ei siella missaan oikeen kauheeta hasellysta ollukaan.
Siella me viihdyttiin nelisen (vai viis?, taalla ku aikakasitys hamartyy taydellisesti) paivaa ja en oo siks kirjotellu blogiin ku siella ei oikeen ollu sahkoa (paitsi 6-10 pm, jollon generaattori lahti kayntiin). Nyt huomaa etta sadekausi on alkanu ku sataa joka paiva vahintaan kerran (kovaa) ja illalla rupee aina ukostamaan (taalla on siis ihan mega ukkosia). Saarella vaan maattiin riippumatoissa bungalon terassilla mekongin rannalla. Syotiin hyvaa ruokaa ja vuokrattin polkupyorat jolla pyorailtiin saaren hiekkapolkuja pitkin. Kaytiin katsastamassa yks vesiputous ja uitiin hiljasessa virrassa vesisateessa. Kokeiltiin myos laolaista hittia tubingia... siis kumirenkaalla kelluntaa virran mukana. Vene kavi heittamassa meidat ylavirtaan ja heitti meidat renkaan kanssa mekongin virran vietavaksi... siina sitten lilluttiin menemaan.... (ei huolta, se kuski oli siina meidan lahella kokoajan ja ohjas meidat turvallisesti rantaa ennen ku virta kavi liian voimakkaaks) Mutta aikas lujaa siina mentiin ku katto rantaviivaa ja pirun hauska tunti siina vierahti.
Saavuttiin just Pakse nimiseen kaupunkiin, joka on reilu 100 kilsaa laosia pohjoseen Don Detista. Taalla ois tarkotus vuokrata motskarit ja ajella ihmettelemassa noita ylankoja. Siella on kuulemma mageita maisemia, vesiputouksia, plantaaseja ja heimokylia. Mutta niista sitten lisaa ku oon ne nahny!
Erkka ja Anna-Maria, antaa palaa vaan. Tan parmpaa kokemusta en pysty suosittelemaan. Oon taalta matkalta saanu kylla niin paljon muistoja jotka kestaa lopun elamani!
lauantai 26. heinäkuuta 2008
Tunsi olonsa yhdeksi isoksi hikipalloksi!
No nyt on kuvia kerrakseen! Ollaan siis ihailemassa Angkor Watin raunioita ja ostettiin sellanen kolmen paivan passi (40 dollaria!), joka tarkoittaa etta hengattaan siella raunioilla kolmena paivana perakkain.
Eka paiva menikin ihailemassa Angkor Wattia (suurinta niista) ja Angrot Thomia (ehka) ja muutamaa muuta temppeli pahasta! Otettiin tuk tuk tosta hostellin eesta ja se kuskas meita koko paivan siella raunioilla. Onneks siella sai kavella ihan rauhassa ihmettelemassa paikkoja, ei nimittain ihan hirveesti muita turisteja ollu.
Eilen sitten saattiin hyva idea! Pyoraillaan sinne angkorille ja siella sitten niille temppeleille. Ilman lampotila se reilut 30 astetta. No sinne raunioille on tasta matkaa sellaset 5 kilsaa. Eka temppeli (missa vierailtiin) oli viel rakennettu sellaselle kukkulalle jonne kivuttiin 15 minsaa. Oli yllattavan raskas nousu ton pyorailyn jalkeen (ja ne valimatkat ton alueen sisalla ei oo mitaan kauheen lyhyita). Mutta kylla oli kaunista! Ja osas arvostaa niita temppeleita vahan enemman ku oli joutunu nakee vaivaa niille paastakseen. No siina sitten pyorailtiin viela muutamille temppeleille, joista yks oli tosi magee ku seilla luonto kasvo aika villina (juuria ja sammalta kaikkialla, ja romahtaneita kattoja ja ei niin paljon korjauksia tehty). Ei vaan pysty kuvittelemaan millanen fiilis silla jampalla on ollu ku se on yllattaen viidakon keskelta loytany tallaset mestat. Siis aivan mieletonta. Laskettiin et pyorailtiin sellaset 20-30 kilsaa sen paivan aikana. Oli varsinainen urheilupaiva... pyorailya, kiipea temppelille, pyoraile, kiipea lisaa temppeleile.... huh, huh, ei mun kunto kesta!
Mutta mika fiilis olikaan paasta suihkuun! Siis en oo ikina hikoillu nain paljoa! en ees tienny et se on mahollista! Hemmoteltiin itseamme sitten illalla ja mentiin koko porukka hierontaan. Sit sen jalkeen mentiin viela pistaa poskeemme intialaiset sapuskat! Siis en oo ikina syony niin hyvaa intialaista safkaa. Oli kyl parhaat ruuat talla reissulla (Samin sanoja lainaten: makuorgasmi suussa).
Nyt sataa kaatamalla ja ma oon jumissa tassa internet mestassa... tanaan mennaan vasta illemmalla Angkorille, silla siella on kuulemma jumalallinen auringon lasku. Sen voin kylla uskoa, sita odotellessa.... ai niin ja huomenna oli tarkotus lahtee taalta pois, mut koska taalla on vaalit huomenna niin mikaan liikennevaline ei kulje! Jumissa ollaan. Joten paastaan ehka vasta maanantaina liikkeelle, toivottavasti!
Eka paiva menikin ihailemassa Angkor Wattia (suurinta niista) ja Angrot Thomia (ehka) ja muutamaa muuta temppeli pahasta! Otettiin tuk tuk tosta hostellin eesta ja se kuskas meita koko paivan siella raunioilla. Onneks siella sai kavella ihan rauhassa ihmettelemassa paikkoja, ei nimittain ihan hirveesti muita turisteja ollu.
Eilen sitten saattiin hyva idea! Pyoraillaan sinne angkorille ja siella sitten niille temppeleille. Ilman lampotila se reilut 30 astetta. No sinne raunioille on tasta matkaa sellaset 5 kilsaa. Eka temppeli (missa vierailtiin) oli viel rakennettu sellaselle kukkulalle jonne kivuttiin 15 minsaa. Oli yllattavan raskas nousu ton pyorailyn jalkeen (ja ne valimatkat ton alueen sisalla ei oo mitaan kauheen lyhyita). Mutta kylla oli kaunista! Ja osas arvostaa niita temppeleita vahan enemman ku oli joutunu nakee vaivaa niille paastakseen. No siina sitten pyorailtiin viela muutamille temppeleille, joista yks oli tosi magee ku seilla luonto kasvo aika villina (juuria ja sammalta kaikkialla, ja romahtaneita kattoja ja ei niin paljon korjauksia tehty). Ei vaan pysty kuvittelemaan millanen fiilis silla jampalla on ollu ku se on yllattaen viidakon keskelta loytany tallaset mestat. Siis aivan mieletonta. Laskettiin et pyorailtiin sellaset 20-30 kilsaa sen paivan aikana. Oli varsinainen urheilupaiva... pyorailya, kiipea temppelille, pyoraile, kiipea lisaa temppeleile.... huh, huh, ei mun kunto kesta!
Mutta mika fiilis olikaan paasta suihkuun! Siis en oo ikina hikoillu nain paljoa! en ees tienny et se on mahollista! Hemmoteltiin itseamme sitten illalla ja mentiin koko porukka hierontaan. Sit sen jalkeen mentiin viela pistaa poskeemme intialaiset sapuskat! Siis en oo ikina syony niin hyvaa intialaista safkaa. Oli kyl parhaat ruuat talla reissulla (Samin sanoja lainaten: makuorgasmi suussa).
Nyt sataa kaatamalla ja ma oon jumissa tassa internet mestassa... tanaan mennaan vasta illemmalla Angkorille, silla siella on kuulemma jumalallinen auringon lasku. Sen voin kylla uskoa, sita odotellessa.... ai niin ja huomenna oli tarkotus lahtee taalta pois, mut koska taalla on vaalit huomenna niin mikaan liikennevaline ei kulje! Jumissa ollaan. Joten paastaan ehka vasta maanantaina liikkeelle, toivottavasti!
Kuvia, Osa 2
Saaren illan viettoa ja viidakko seikkailuja.
Kuvia mahtavasta Angkor Watista (paiva 1)
Angorilla, paiva kaksi! Hyvin hikisena ihailemassa Angorin raunioita!
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Kuvia, Osa 1
Bussin hajoamis paivalta (pari ekaa kuvaa)
Mekong! Siina siis on vetta, mutta myos paljon vesihyasintteja, ja kylla nuo veneet liikkuivat hitaasti mutta varmasti eteenpain.
Mekong, ylitettiin rajaa vietnamista cambodiaan
Sanna tut tukin kyydissa Phnom Penhissa
Vierailtiin sitten joukkohaudoilla...
Bussimatka Phnom Penhista Kampottiin, siihen rannikolle. Matkustajia 21.
Menossa paratiisisaarelle, tosin ei viela tiedetty minne meita oltiin kuskaamassa.
Mina ja Sami ihmetellaan kuskin kikkailua...
Saaressa, kaytiin jus uimassa.
Meidan biitsia!
Bungalo meininkia saarelta, yopyminen kokonaisret 1,5 dollaria.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
