Balin ympari viidessa paivassa!

No ainakin melkein balin ympari =)

Viivi oli lupautunu kuskiksi meidan saari seikkailulle ja matkaan lahtijoita oli yhteensa yhdeksan (kahdeksan tyttoa plus olli, voi sita parkaa). Saatiin sitten pienen saadon jalkeen kaksi autoa ja lahdettiin matkaan. Omassa autossa matkusti viivi kuskina, mina kartturina ja maria ja olli takapenkilla surffillautojensa kanssa. Meidan autossa oli myos cd soitin, ja koko poppoolla oli olemassa vain yksi cd. Sielta loytyy helmia biiseja epuista kaija koohon (siis aivan hirveeta, mutta kun radiokaan ei toiminu, voin sanoo et osaan nyt aika monta biisii ulkoo, jota en ikina uskonu osaavani "kissanpennuksi kutsuin sua" OMG!).

No kuitenkin ekana pysahdys paikkana oli Pura Tanah Lot niminen temppeli, ihan vain vartin ajomatkan paassa, sinne paastiinkin ihan kunniakkaasti ja temppeli oli hieno (laitan kuvia). Sielta jatkettiin matkaa kohti balian beachia, joka on kuuluisa hyvista surffiaalloista (tosin moni ei sinne jaksa ku on vahan kauempana kutasta). Taalla kun tulee pimeaa niin on oikeesti ihan sakkipimeeta joten ei pysty ajamaan ku valosalla. Ajettiin itekkin eka paikan ohi, kun se oli aikas pieni (mutta onneks tajuttiin pysahtya ja kysya et oliks toi mesta oikeesti se balian.) Astuin autosta ulos sellaselle pikku hiekkatielle jossa oli jotain kojuja ja menin kyselemaan etta missa oli tuo balia. Vakersin siina sitten mun huonoa indonesiaa kun ei ne ainakaan englantia osannu. Meille opetetaan koulussa bahasa indonesiaa, jota puhutaan koko indonesiassa, mutta balilla on sitten oma murre balinesia. Siina sain muodostettua pari lausetta ja sit ne rupes kimpassa ettimaan jotain tyyppia joka puhuis bahasa indonesiaa ku ei ne ymmartany mua! Ne vaan huus toisilleen et taa tytto puhuu bahasa indonesiaa, no sitten puskista ilmesty joku mies joka ymmars mua ja neuvo meidat oikealle tielle. Taalla on tosi helppo kysya suuntaa jos eksyy, kaikki auttaa enemman ku meilellaan ja ne on ihan fiilareissa jos osaa auttaa. Siina kattelin sitten kiittokseksi varmaan viittaa tyyppia ja jatkettiin matkaa kohti baliania. Perille loydettiin juuri ennen pimeaa ja otettiin kolmen euron bungalow. Toinen auto oli ajanut jo ohi ja meni yksi seuraavaan kaupunkiin.

Aamulla Maria ja Olli lahti surffaamaan ja mentiin viivin kanssa rantaa kavelemaan. Siina jo hetki ihmeteltiin miks Ollia ei nay. Lopulta nahtiin maria ja se sano et olli oli jattany avaimet auton sisaan ja lukinnu ne sinne (niin siis naa autot ei oo ihan yhta fiksuja ku meidan autot =)). Mentiin takasin bungalowiin ja siina pihassa nahtiin olli murtautumassa meidan autoon kahen paikallisen avustukselle (onneks autossa ei ollu varanshalyytinta). No siina hetken tuijottelin ja itekkin olin sitten erinakoset tyokalut kadessa auttamassa prosessia. Hikista hommaa mutta onnistuttiin!!!

Sitten vaan takasin tien paalle ja kohti gilimanukia, joka on aivan saaren lansikarjessa. Tie jota ajettiin oli tosi mageen nakonen se kun kulki koko matkan ihan rannikolla. Pysahdyttiin matkan varrella Taman national puistoon jalkiruuille ku satuttiin loytaa aika overi nakoalapaikka puiston keskelta. Yoksi mentiin Pemmuteran nimiseen paikkaan. Sielta yosija loyty lastenkodin yhteydesta. Siihen oli rakennettu viihtysat huoneet vierailijoille ja tuotosta meni lastenkodin tukemiseen rahaa. Mina ja maria jotuttiin ite paarakennukseen perheen kanssa nukkumaan kun ei muualle mahduttu. Oli aika kiva mesta ja ihan vuorien juurella. Oli komeat nakymat.

Seuraavana paivana ajettiin hieman takasinpain luonnonpuistoon ja palkattiin vene viemaan meidat snorklaamaan Pulau Menjangan saarelle. Oli kylla mageet nakymat. Mun ehdoton lemppari oli Parrot Fich (http://farm4.static.flickr.com/3280/2656024093_78d8fe712f.jpg). Sellasen reiun kolmen tunnin snorklausreissun jalkeen, jatkettiin matkaa kohti lovinaa. Lovina on pohjois balilla, siina noin keskella. Lovinassa oltiin yota. Olin saanut jonkun kauheen mahapopon ja oksentelin lovina oleskeluni ajan (muut kavi kattoo delfiineja ja snorklaamassa, ite yritin saada puolikasta banaania pysymaan mun sisalla). No eipa auttanu muu kun jatkaa matkaa, vointikin oli seuraavana paivana itellani hieman parempi. lahdettiin lovinasta laskeutumaan kohti etelaa eli keskibalille. Siella on komeat vuoret ja kolme jarvea, jonne oli tarkoitus jaada seuraavaksi yksi. Tosi tie oli aivan kamala, jyrkka kuin mika ja mutkikas!!! teki tosi hyvaa mun huonolle ololle. Pari kertaa jouduttiin ajamaan tiensivuun, jotta oloni taas helpottuisi. Nakymat oli kylla huimat, mutta ei ehtaan lohduttanut meidan koreanpaikankammoista kuskiamme =) Pysahdyttiin matkan varrelle ihailemaan mageeta vesiputousta. Saavuttiin viimein vuorille ja saa oli mita hirvein, kauhea sumu, nakyvyys oli ehka 100 metria (jos sitakaan) ja vetta satoi. Paatettiin jatkaa matkaa seuraavaan kaupunkiin, silla vuorilla kun ei olisi mitaan nahtavaa jos ei naa kattaan pidemmalle.

Ubud, oli viimeisin paikka johon pysahdyttiin yksi. Loydettin kiva hostelli, johon jaatiin, tosin aika kallis (7 euroo yo). Ubud on sellanen taiteilija/kasityolaiskaupunki. Syotiin ja mentiin nukkumaan, ja herattiin ihailemaan kaupunkia seuraavana aamuna. Tosin vesisateessa! Kaupunki vaikutti itessaan tosi ihanalta (paljon idyllisia ravintoloita, gallerioita, pikku kauppoja koruineen ja kasitoineen ja iso marketti). Ei vaan saatu siita paljoakaan irti kun vetta tuli niin paljon. Lahdettiin iltapaivalla ajamaan takaisin kotiin Denpasarin kupeeseen. Ah, kun oli ihanaa olla kotona!!!

Tanaan on viela vapaapaiva ja huomenna alkaa koulu =) tosin vetta sataa, joten saas naha mita tanaan keksitaan! Hieronta, shoppailu, leffa, hengailu... mita vaan =)

Alla kuvia reissusta!!!