Me tossa just laskeskeltiin et ollaan oltu junassa yhteensa 10 paivaa ja ollaan matkustettu noin 10000 kilsaa. Ja mika takia, sen kuulet nyt.
Oltiin siis Pekingista ostettu junaliput Guiliniin ja lahto haamotti. Ostettiin halvimmat liput mita saatiin ja se tarkoitti kovan luokan istumapaikkaa 22 tunniksi. Jep, ah ihanuutta. Taitaa younet jaada vahan vahemmalle. No me vietettiin vikaan paivaa pekingissa rennoissa tunnelmissa ja seuraavana paivana valmistauduimme luovuttamaan huoneemme kaheltatoista. Junamme lahtiessa vasta neljalta.
Raahasimme ittemme juna-asemalla, joka oli muuten pirun iso (monessa tasossa ja en oo viela nahny niin paljon kiinalaisia samassa paikassa). Jatettiin rinkat sailytykseen ja suunnattiin ruokailemaan. Siis en oo ikina syony mitaan niin pahaa!!! Se oli sellanen riisi risotto tyyppinen juttu, joka ois varmasti muuten ollut hyvaa, mutta se oli ihan supertulista ja supersuolaista! siis maailman hirvein yhdistelma, sita ei vaan voinut syoda!!!Eipa muidenkaan ruuat ollu sen parempia. Ensimmainen kerta kun soin pahaa ruokaa kiinassa, jopa meidan kasvissyojat iinis ja reeta on loytany ravintoa vaivatta. Kaytiin viela ostaa evaita junamatkalle, nuudeleita, hedelmia, leipaa, vetta ja muita herkkuja.
Palattiin asemalle todeten junamme olevan myohassa tunti viistoista minsaa. No eipa siina kai mitaan. Istuttiin osotushallin lattialle ja pelattiin korttia. Jo minuuttien sisalla meidan ymparille oli muodostunut piiri pienista kiinalaisista. Kaikki vaan jaivat tuijottamaan meidan korttipelia uteliaisuudeta, ja ehka siks et kasino nostattaa aina valilla kuumia tunteita ja meista tais lahtee aika kova aani. Oli vaan jotenki hassu tunne ku viis kiinalaista tuijottaa sun kortteja ja odottaa sun seuraavaa siirtoa.... pikkasen kuumottavaa =)
Pohdittiin myos onko Iinis paassy perille, silla se lahti paivaa aikasemmin samalla junalla. Saimme tosin myohemmin selville etta iinis oli viettany 29 tuntia junassa 22 sijasta, silla junaradalla oli sattunu joku onnettomuus. (siis iiniksen juna ei ollu onnettomuudessa) Voi tytto parkaa, silla istumapaikalla keskella kiinalaisia, voi tunnelma olla paokoin nihkea. Jotenki oli hassu tunne kun yks meista puuttu oli jo niin kerennyt tottua tahan kuuden porukkaan ja kokoajan oli sellanen tunne et joku puuttuu. Saas naha miten kay ku porukka yksitellen vahenee matkan edetessa. Aika haikeet fiilikset varmaan tulee, miella on ollu yhessa niin hauskaa ja ollaan kaikki kokemukset koettu yhdessa.
Paastiin kuitenkin ahtautumaan junaan, kirjaimellisesti, silla nailla kiinalaisilla oli matkatavaroinaan luultavasti koko omaisuus tai jotain muuta vastaavaa. ja penkit oli kuitenkin tehty kiinalisten mittojen mukaan, joka tuotti hieman hankaluuksia meidan kahdelle lahes 190 cm miehillemme. Saatiin kuitenkin paikat fiksattua niin etta kaikilla oli melkein mukava olo. Oli kylla tuskasimmat 22 tuntia tahan mennassa ja junamatka tuntu tosi pitkalta. Perse puutu jo muutaman tunnin jalkeen ja jalkatilan ollessa olematon, jopa mulle, alko jalatkin puutua. Kylla se sit vahitellen siita... katellen maisemia ja kiinalaista leffaa ja yrittaen nukkua. Tosin mikaan asento ei siihen tutnutnut sopivalta.
Saavuimme vihdoin Guiliniin junamme ollen tottakai myohassa. Ja kukas muu meita oli vastassa kuin iiinis!! Jesh, hyva fiilis taas! Rinkat taksiin ja menoksi kohti hostellia, joka iinis oli kerinnyt jo tarkistaa hyvaksi. Ja sitahan se oli, saatiin dormi johon mahduttiin kaikki nukkumaan. Guilin onnistui myos vakuuttamaan meikalaisen ja taytyy nyontaa etta siita tuli vahan mieleen joku etela-eurooppalainen pikku rantakaupunki. Vesi elementti oli todellakin tervetullut Li-joen kiertaessa kaupunkia. Lisaksi kaupunki ymparoi mielettoman kauniin vuoret. Illalla syotiin kylla niin hyvat sapuskat ettei mitaan rajaa. Tilattiin kaikki vaan jotain ja iskettiin ne keskelle poytaa maiseleen kaikilta kaikkea. Nyt oli kylla niin suomalaiseen suuhun sopivaa kiinalaista ruokaa, vahan niinku mita suomesta saa mut vaan paljon parempaa. Samana iltana jarkattiin huomiseksi itsellemme kuljetus Guilinista Yuangshouhun bussilla ja botskilla.
Aamulla kaytiin juna-asemalla ostamassa liput Guilinista hong kongin rajalle. Tosin vain neljalle. Erkka nimittain jaa palloilemaan kiiniin ja Iinis yritti ostaa lippuja Hanoihin Vietnamiin, niita kuitenkaan saamatta. Vaikka sanottiin etta ne voi ostaa kolme paivaa aikasemmin. (tosin ne saatin fiksattua myohemmin). Otettiin viela taksi takaisin hostellille ja soimme mega aamupalat ja odotimme Mige Lu:ta (ei hitto mika nimi...), jonka oli tarkoitus toimia oppaanamme reissussa.
Pakasimme rinkat minibussin kyytiin ja simme selville etta reitkellemme osallistui meidan lisaksi kirgiaialais/malesialainen pariskunta. Bussimatka oli miellyttava, silla ensimmaista kertaa todella koin kiinan riisipellot ja maalais maiseman. Bussi matka kesti sellasen tunnin, jonka jalkeen vaihdoimme kulkuneuvomme pikkuseen veneeseen, joka oli tosi ihana. (Toivottavasti saan laitettua kuvia tanne viela tanaan ni naatte sitten vahan mielikuvia). Istuimme vennen karkeen ja liotimme varpaitamme Li-joen viilentavassa vedessa. Ikina en oo nahnyt mitaan nain kaunista ja tuskin tuun koskaan nakemaankaan. Juuri tallaisten hetkien takia paadyin lahtemaan talle matkalle. Erkan oli pakko nipistaa mua, jotta uskoin nakemani todeksi. Joki mutkitteli vuoristojen valissa kasviston olessa vehreaa ja auringon paistaessa hatkeittan paallemme. Aivan taydellinen jahannuksen alku. Taalla jos missa niin sielu lepaa. Parisen tuntia kerettiin veneella matkustamaan ja nauttimaan maisemista. Vaihdoimme valissa venetta viela pienempaan ja kavasimme kurkkaamassa joen varrella asuvan pikku kylan arkea. Valilla tulee vaan sellanen fiilis, et ei hitto taalla ne vaan asustelee.
Kuljimme bussilla viela tunnin riisipeljojen halki ja paadyimme lopulta maaranpaahamme. Loysimme vaivatta hostellin (taman paikan olessa taynna reppureissaajia) ja saimme kolmella eurolla kattohuoneiston parvekkeella ja kylpyammeella. Nakyma on ihan kattojen yli. Aika luksus! Saimme viela mahamme taytettya hyvalla ruualla ja istuskilemme baareissa drinkeilla (kaksi drikkia yhden hinalla, ei huono). Ostettiin viela kaljaa hoistellille ja istuskelimme parvekkeella kuunnellen musiikkia ja nauttien juhannuksesta. Aika taydellista, taa on ainakin juhannus joka jaa mieleen.
Nyt ajattelin menna nauttimaan aamupalaa ja ettimaan jostain itelleni hieronnan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ihana lukea tätä blogia teidän seikkailuista, ainoa miinus on että oma matkakuume nousee aina huolestuttavan korkealle :P
Johanna
Yhdyn edelliseen! Tää on niin mahtavan kuuloista. Mä haluan kans niin paljon tonne Guiliniin... Mut mielettömän tuskan takana tuntu todellakin olevan toi paratiisi... Mut hei, 22 tuntia junassa niin sen jälkeen selviät varmaan mistä tahansa!
Mut toi kaikki jokiajelu, vuoristot, riisipellot.. Just varmaan niin mieleenpainuvin juhannus ikinä!
Ja niin aivan, Hyvää Jussia, maailmanmatkaajalle!!
OKEI, siis heti kun on meidan tytot tarpeeks isoja , lahden kylla meditaatio matkalle ilma lapsia..... ja aivan varmasti kylla tohon paikkaan, pensseli reppuun ja paperia mukaan ja vaan maalaamaan
rakkaudella
systeri
Hui, olkaa turvassa hirmumyrskylta! Mie podin haikeustaudin junassa kun piti erota teista ja nyt koitan paasta selville Vietnamista.. tahan mennessa tykkaan kovasti. Loysin Outin, eli oon turvassa taas.
Pusuja teille, kiva lukkee siun blogii niin pysyn messissa teiankin menossa!
Iina
Lähetä kommentti