Seikkailuja mongoliassa

Taalla Ulaanbaatarissa on ollut vahan huono ilma, lahinna sateista ja pilvista. Eipa se meita ole paljoakaan haitannu. Suuntasimme tiistain sateessa museoon kattomaan dinojen luita ja muuta mongolian luonto meininkeja. On ne liskot ollu hitto viekoon vaan isoja, ei voi muuta pukahtaa. Kaytiin myos syomassa paikallisessa ravintolassa (lista mongoliaksi) ja tilasin osottamalla viereisen poydan ruokaa, joka naytti hyvalta. Silta se myos maistui hinnan ollessa vain puoltoista\ pari euroa. Joonas tilasi kebabbia, muuta sai eteensa sushirullia, aika mielenkiintoista =)

Rahat taalla on tosi rasittavia, ne on niin isoja ja epaselvia etta menee ihan hermo. Harvoin on tullu pideltya 20 000 setelia kadessa ja ei sekaan oo ku 10 euroo. Illalla menimme viela iltapalalle tarkoituksenamme nauttia paikallisesta menosta. Sainne poydan mukavasta mestasta paikallisten syodessa ymparillamme, olo oli aika autenttinen. Yllatykseksemme meidat kuitenkin ohjattiin omaan huoneeseen ja ovi laitettiin viela KIINNI! se siis siita paikallisesta fiiliksesta\musiikista ja muusta menosta. Ruoka oli kylla hyvaa.

Seuraavana aamuna herattiin puol kuus ja tarkoituksenamme oli menna ohjattuun meditaatioon temppeliin. Unisina kavelimme perille ja saimme sen todeta olevan auki 6-7.30 PM! Ai etta nauratti. Kaytiin kuitenkin kattomassa tollasta buddhatemppelia meidan hostellin (Gana-hostel) vieressa. Saimme viela tunnin nauttia unia kunnes suuntasimme aamupalan kautta jeeppiimme. Olimme vuokranneet jeepin, kuskin ja oppaan viemaan meidat Tergelin kansallispuistoon. Matkasimme hyvin kumpuilevia "teita" jeepin heiluessa ja pomppiessa. Maisemat oli kylla hienot aroa ja vuoristoa. Aivan mielettomat.

Pysahtelimme oppaamme opastusella paikallisiin taloihin ja jurttiin syomaan, juomaan jakinmaito "teeta", maistelemaan jakkijugurttia ja seuraamaan jakin kuohintaa (En ess pystyny kattomaan, mutta nain lopputuloksen killumassa astian pohjalla ja oppaamme ottaen ne mukaan. Parantavat kuulemma seksieamaa. YOK). Kavimme myos ratsastamassa aroilla, joskin sain maailman itsepaisimman happasen. Se meni vahan omien mieltymyksiensa mukaan. Oli kuitenkin mahtava tunne ratsastaa niin mielettomassa ymparistossa. Ennen auringonlaskua paatimme vila kiiveta laheiselle vuorelle, joka hetken kiipeamisen jalkeen osoittautui kuitenkin korkeammaksi kuin luulimme. Sitkean tunnin kiipeamisen jalkeen maisemat olivat upeat. Aroja ja vuorenhuippuja, kylla sielu lepasi ja olo oli voittamaton.
Yovyimme pikkukylassa omassa jurtassamme.

Aamulla meille oli paikallinen perhe duunannu aamupalaa ja sen voimin suuntasimme kansallispuistoon. Kavimme myos vierailemassa buddhatemppelissa. Miks hitossa ne pitaa rakentaa tollasiin vaikeakulkuisiin paikkoihin? No ei vaisiskaan.. pienen kiipeamisen, riippusillan ja reilun sadan askelman jalkeen huohotin temppelin ovien edessa temppelin vartijan taputtaessa selkaani. Ja mitka nakymat... en siis vaan voi lakata kehumasta naita maisemia vaikka ne tuovatkin paikon mieleeni suomen.

Tanaan on viimeinen ilta talla ja huomen aamulla pakkaamme jalleen rinkkamme ja suuntaamme juna-asemalle. Matka Pekingiin kestaa reilun vuorokauden ja rajalla joutuu taas osottamaan sen viitisen tuntia. Ilmeisesti rajalla raideleveys vaihtuu ja junalle vaihdetaan toiset rankaat. Eiko olisi vaan helpompaa vaihtaa junaa? no tieda sita sitten. Lisaksi rajatarkastukset on ollu tosi tiukkoja, mutta onhan tassa tultu jo salakuljetettua uusia alushousuja venajalta mongoliaan (jep, alkaa kysyko), joten eikohan se siita.

Hukassa tala hetkella: sandaalit ja makuupussi.
Kiitti viela kun jaksatte kommentoida blogia on kiva tietaa kuka tata lueskelee.

Terkkuja nuutuneelta, mutta onnelliselta Sannalta mongolian hulinan keskelta!