Muurilla ja kujilla

Eilen kappailtiin pikkasen pekingin paanahtavyyksia, mutta kun sita alkaa tulla halvoissa maissa vahan pihiksi niin kuuden euron paasymaksu kiellettyyn kaupunkiin tuntui liialta. Niinpa paadyimme vaan palyilemaan sita ulkopuolelta. Reeta saatiin ikuistettua monien kiinalaisten valokuva albumeihin hanen ollessaan niinkin vaalea. Hassua! Kytiin myos vahan ostoksilla ja nyt voin rauhassa haittaa vesilintua noilla mun vanhoilla kengilla!!!

Illalla kaytiin viela syomassa tossa kulmantakana paikallisessa katukeittiossa. Tuolit oli niin matalia etta oli melkein polvet suussa, se on siis tosi matala jos ajatellaan mun mittakaavaa. Ruuan saaminen olikin sitten oma prosessinsa. Saatiin sellanen muovinen kori kouraan ja sitten vaan valittiin sellasia vartaita oman mielen mukaan. Siis niiden sisallosta ei siis ollu pienintakaan aavistusta. Huoneen taytti vaan jokaisen kysymykset, mita taa on? ja vastaukset, ei siis mitaan hajuu. Hassun nakosia palluroita, ehka sienia, ehka bambua, ehka lihaa..... Sit ne laitettiin sellasiin pieniin siiviloihin ja siivilat laskettiin kuumaan pataan, jossa ne sitten kypsytettiin liemessa. Tarjoiltiin kipon paalle laitetusta muovipussista (go, hygienia)... mutta ihan tosi hyvaa, joskin hiukka tulista.

Aamulla kaytiin taas sivukujilta hakemassa aamupalat. Siis naa kujat on ihan loistavia, kunnon kiinalaista fiilistelya. Aamuplan ja suihkun jalkeen (joka on taalla tosi taivaallista, ei siis joko tuli kuumaa tai jaa kylmaa, niinku kaikkialla muualla on ollu, vaan ihan tavallista sopivaa/normaalia suihku vetta.) suunattiin bussiasemalle ettimaan bussia numero 919, jonka tarkoituksena oli vieda meidat kiinan muurille. Sen loytaminen osottautu vaikeammaksi kun voisi kuvitella. Siis ensimmaiset sen numeroise bussit ei suostunu ottaa meita sisalle, seuraavat viitto vaan taaksepain (mita se sitten ikina tarkottikaan), kukaan ei osannu neuvoa englanniksi. No siina sitten ruvettiin vaan seuraamaan ihmisten viittomaa suuntaa. Aina ku yritettiin menna 919 bussiin sisaan ni ne vaan viitto eteenpain, joten sinne menimme. Parien hermojen menettamisen ja parinkymmene neuvon seka muutaman kymmenen minuutin jalkeen istuimme vihdoin oikeassa bussissa. Matkaa oli sellaset 70 km (ehka).

Muurille paastyamme piti valita joko loivempi tai jyrkempi nousu. No totta kai jurkempi! (kenenkohan idea sekin oli). Ihan ku ois paikoin pysty seinaa kavelly, huh, huh! Kuuma ilma nostatti kivasti hikea pintaan. Kuitenkin reitti valinta oli loistavaa. Huomattiin etta toisella reitilla kuhisi muurahaisten lailla ihmisia ja me saatiin puolestaan suurimman osan kavella ihan keskemamme. Ja mitka nakymat, hitto viekoon. Tossa alla on viela muutama kuvakin sielta (ainakin toivottavasti, ku en vielakaan paase kattomaan tata mun omaa blogia, mur). Kaveltiin/istuskeltiin siella sellaset pari tuntia. Tunnelmaa lisasi viela rinteessa kasvavat valkoiset kukat, joiden tuoksu oli paikoin aika huumaavaa.

Ja eikun bussilla takaisin keskustaan, bussi matka makso 1,4 ja muurille meno 2,5 euroo, joten budjetin rajoissa pysytaan mainiosti. Takaisin tullessa haettiin sairaan hyvat matot katukeittioista. Nuudeleita, pitaleivan tyyppista settia ja lihavartaita. Istuttiin tohon hostellin sisapihalle niita nauttimaan, siis paras ateria ikina!

Ruokalevon jalkeen suuntasimme viela iltakavelylle pikku sivukujille, joita valaisivat punaiset riisilyhdyt ja paikallisten hymyilevat naamat. Ihmiset vaan istuskeli ulkona viettamassa aikaa ystaviensa kanssa milloin korttia pelatessa ja milloin teeta juodessa. Ostin eurolla postikortteja ja varvassandaalit (jotka myohemmin ososittautuvat pelastuksekseni). Olen jo luopunut sen makuupussin etsinnasta. Naa tuskin kayttaa sellasia saati tietaa mita ne on.

Hetken kaveltyamme paallemme alkoi vahitellen tihuttaa vetta ja hetkessa se muuttui saavista kaatamiseksi. Juoksimme kujaa pitkin ja hyokkasimme laheiseen ravistolaan pitamaan sadetta. Paikka osoittautuikin tosi kivvaksi. Astuessamme sisaan koko paikka tervehti meita huudahduksella, tuli heti kotonen olo. Seinia reunustivat kiinalaiset valokuvat ja paikka oli muutenkin tosi idyllinen. Joonaksen tilatessa ruokaa nautimme muut huurteiset oluet. Pallinen mies tuli heti juttusillemme ja heitti poytaan pussillisen skorppiooneja!!!! tosin kuolleita sellaisia. Se sai siita hyvat naurut ku meidan naamat vahan venahti.

Sateen hieman hellittaessa vaihdoin sandaalit jalkaan ja kavekin vesilatakkojen halki huoletta. Tosin koko katu oli yhta isoa vesilatakkoa. Oli aika kiva fiilis kavella lampimassa sateessa pikku kujalla keskella 15 milj. asukkaan Pekingia.