Kiinan palomuuri angstit

Arg!!!! ma en paase tarkastelemaan mun blogia, ni en voi lukee teidan kommentteja, jotka aina niin ilahduttavat. Etta ottaa pannuun taa kiinan rajottava internetin kaytto. Iinis ei paase sen blogiin ollenkaan.

Siispa muutama paiva sitten vietimme vikaa iltaa mongoliassa Tsingiskaan vodkan virratessa ja kayden kattomassa mongolialaista leffaa. Oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Leffateatterissa oli kylla kansainvalinen ja kotoisa fiilis. Popparin tuoksu.... nam! Itse leffa koostu kolmesta lyhytelokuvasta, joista kahdesta viela yksinkertaisen juonen takia pysty arvailemaan tapahtuman kulkua. Kun taas kolmas olisi ehka vaatinut hieman mongoliankielen omaamista. Tosin sita huomasi yhtyvansa paikallisten nauruu tajuamatta koko vitsia (outoa). Meinattiin ensin menna vahingossa kattomaan erotiikka leffaa, mut onneks vaihettiin se sit lippujenoston yhteydessa. Kylla sai mongoli kulttuurista vahan enemman irti ton leffan takia.

Aamulla raahattiin ittmme ylos, pakattiin rinkat ja syotiin aamupalat rautatieasemalla. Juna oli lahdossa Ulaanbaatarista kohti Pekingia ja matkan kesto oli sellasen reilun vuorokauden. Mongolian puolella nakymat olivat hieman yksitoikkoisia gobin hallitessa. Lisaksi junassa oli tosi hassu ilma; kuiva ja taynna hiekkaa. Olin kylla tosta hiekasta saanut jo tarpeekseni, silla kun tultiin takasin sielta parin paivan reitkelta, niin osuttiin sellaseen hiekkamyrskyyn, joka sai kaikesn tayttymaan hiekasta ja nayttamaan aavemaiselta. Mongolian ja Kiinan rajalle saavuttiin reilun kymmenen tunnin jalkeen. Passien tarkastuksen jalkeen junamme ajoi halliin, jossa tosiaan juna nostettiin ilmaan ja raideleveyden vaihtuessa junan renkaat vaihdettiin. Aika mielenkiintoinen (ja piiiiitka) kokemus.

Aamulla heratessa huomasimme maiseman muuttuneen taydellisesti. Ikkunasta nakyi vehreat ja vuoristoiset maisemat. Aivan ihanat. Juna joutu menemaan useiden kymmenien siltojen lapi vuoristoisen reittinsa takia. Lisaksi vuoristojen solissa kiemurteli jokia. Kiinaa parhaimmilaan, mutta hatrmittavasti vain ikkunan lapi. Lopulta saavuimme sateiseen pekingiin. Olimme joutuneet tekemaan hostelli varauksen etukateen tiukentuneiden viivumi saadosten takia, joten suuntasimme matkamme Qian Men hostelliin. Onneksi hostellissa oli tilaa, silla saavuimme pekingiin paivaa aikaisemmin. Ma en vaan voi uskoa meidan tuuria naitten hostellien suhteen... naa kaikki on vaan ollu tosdi taydellisia! Eika tama tee poikkeusta. Tuntuu kuin olisi astunut johonkin unohdettuun kiinalaiseen puukaupunkiin. Hostellin sisapihat ja pienet portaikot ja parvekkeet... niin idyllista kiinalaista puukadentaitoa.

Saatuamme rinkat pois selasta suuntasimme nalkaisina ruuan metsastykseen. Junassa kun oli tutltu syotya vain pussipuuroa ja pussikeittoa (en siis syo niita enaa ikina!!!). Hostellin vieresta poikkesimme sivukadulle, josta loysimme katukeittioita. Voi sita valinnan vaikeutta, silla kaikki naytti ja tuoksui tosi hyvalle. Paadyin syomaan ankkaan ja nuudeleita annokseni maksaessa alle kolme euroa. Erkka otti perinteista ruokaa, pekingin ankkaa. Jep, eteemme tuli paloiteltu ankka. (yhessa palassa oli viela nokka ja silmat jaljella, yok). Paikalliset tuli viela meita neuvomaan kuinka sita tuli syoda. Aivan ihanaa meininkia. Siis ensivaikutelmani Pekingista on ihana, ei ollenkaan niin tunkkainen ja ahdistava kuin suurkaupungista voisi luulla.

Ruuan jalkeen suuntasimme sekkailumme metroon. Olisimme haluneet ostaa monenkerran lippuja, mutta kielimuurin takia paadyimme kartalippuihin. Metroasemat on tosi hienoja ja metrotkin tosi siisteja. Juna-asemalla kolmen kassan kautta meidat lopulta ohjattiin henkilolle joka kommunikoi englanniksi. Ja ostimme Junaliput keskiviikoksi Pekingista Guiliniin, vain 20 eurolla. Tosin matkaa on yli 20 tuntia ja ostimme kovan luokan istumapaikat (voi peppu kylla vahan puutua).

Olimme kuitenkin hyvin tyytyvaisia saamiimme lippuihin ja suuntasimme kohti ostoksia. Tavoitteenani oli ostaa uuden sandaalit ja makuupussi. Ja voi sita tavaran maaraa. Kerroksittain ihania vaatteita ja laukkuja ja kenkia ja mita sita nyt voikaan toivoa. Taa oli siis ihan kidutusta mulle, ku teidan etten voi kantaa niista mitaan mukaan. Sinne jai kaksi unelma hametta ja paita. Nyyyyh. Aika karua. Tosin sain ostettua tosi aidot Tod's sandaalit =) katotaan nyt koska naa rupee tekee rakkoja mun jalkaan. Koska mulla on menny niin hermo mun kenkiin... ne on liian kuumat ja varjaa kaiken mustaksi!!!!! NIIIIIN rasittavaa.

Nyt on syoty tuhti aamupala ja suunnataan kohti Pekingin nahtavyyksia, kielletty kaupunki, taivallinen aukio ym. Saas naha mita paiva tuo tullessaan. Toivottavasti voitte lukee tan teksin ku en ite paase nakemaan suostuuko taa julkasemaan tata.