Kodin lammosta Kuala Lumpurin kuumuuteen!

Heippa taas kaikille!
Jos nyt joku ei sita tieda niin lahdin siis vaihto-opiskelemaan Balin valkoisille hiekkarannoille.... eiku siis laadukkaaseen yliopistoon! Tietenkin =) Lukukausi alkaa 2.9., eli aivan kohta, mutta sita ennen tarkotuksena on vierailla Kuala Lumpurissa.

Kotona tunnetilaa ennen lahtoa kuvaa vain yksi sana PANIIKKI! Mihinkas sita on nyt taas ittensa tunkemassa. Tunnelma oli samaa aikaa innostunut ja hieman pelottava. Pakkaamisen jatin sit viimeiseen paivaan (yllattavaa sinaansa), ku ensin olin muutaman paivan tuijottanu sita vaatekasaa ja sit sen vieressa olevaa rinkkaa ja miettiny miten hitossa saan ne tungettua tohon repun pahaseen. Onnistuin kuitenkin voitokkaasti pakkaamisessa. Aiti oli tehnyt makaroonilaatikkoa ja isi ajo lentokentalle.

Lentoyhtio oli Air China mutta kone oli sellanen viihdekeskuksella varustettu finnair. Hetken ehdin jo bilettaa sita viihdekeskuksen olomassa oloa, mutta vain todetakseni etta se sattui olemaan rikki!!! Eika koneessa ollut vapaita paikkoja, no se siita huvista! No nukutaan sitten, herasinki osuvasti aamupalaan ja melkein 8 tunnin lento olikin nopeasti takana. Mitas sitten... ois kaheksan tuntia aikaa hengaa pekingin lentokentalla. Onneks lentokentta ei ollut mitaan tuppukyla kokoa, joten aika siellakin meni nopeesti, joskin mun transit lentojen kaa oli jotain haikkaa, mut en vaan tienny mita ku ne virkailijat puhu vaan kiinaa ja aina kun kysyin niilta jotain ni ne vaan natisti hymyili mulle... Kuitenkin istuin jalleen air chinan koneeseen muutaman nihaon jalkeen ja edessa oli viela kuuden tunnin lento kuala lumpuriin. Lento meni lepposasti silla mun viereen ei tullu ketaan, joten makoilin siina kolmen penkin kohalla ja sujuvasti siestasin (tallaselta pienelta ihmiselta kun se onnistuu niin hyvin) =)

Vasyneena saavuin kentalle ja heitin rinkan selkaan ja suuntasin kohti taksi tolppaa. Oliko ehka maailman mukavin taksikuski... Tuli kaikki nokiat, raikkoset ja hakkiset kylla katettua silla matkalla... Lisaks se selosti mulle kaikkii paikkoja joissa kannattaa vierailla ja malesialaisia tapojakin tuli vahan tutuksi siina samassa... siis mun taksimatka kesti pioltoista tuntia (pelkkaa puhetta). Saavuin hostellille, jossa mut otettiin avosylin vastaan. Paikan omistaa nainen nimelta sohpie, ehka herttasin naikkonen ikina. Mulle naytettiin paikkoja ja opettiin talon tavoille. Ei vasyttany yhtaan niin istuin iltaa tossa terassilla muitten kanssa.

Tanaan on myos ehtinyt tapahtua... mainittakoon ainakin: eksyminen ostoskeskukseen (kannattaa muistaa mista ovesta tuli sisaan), hostellin loytaminen vahingossa (kiitos hyvan suuntavaiston), kameran ostaminen (miks suomessa ei saa tallasii diileja, sain kameran satasella ja siihen viela kannykan kaupan paalle, ihan ku sellasta oisin tarvinnu), kaynti Petronas ja KL towereissa, ikuistettu jonku random laakintamiehen kannykan taustakuvaksi, nahnyt apinoita ja paljon hyttysia sademetsassa kaupungin keskella....

No joo, asken autoin yhta turistia loytamaan sen hostellin ku se seiso kartta kadessa tos mun koti huudeilla, konta meen sen kanssa oluselle! Lisaa myohemmin =)