Hong kongista lahetiin siis pe-la valisena yona, huone tosin jouduttiin luovuttamaan jo aamulla, joten suuntasimme ensimmaiseksi matkamme rinkkojen kanssa lentokentalle. Laitettiin reput sailytykseen ja matkattiin bussilla lahimpaan kauppakeskittymaan. Siella vahan kierrettiin kaupoissa ja kulutettiin aikaa syoden ja seuraten pikku lasten leikkeja suihkulahteen aaressa.
Lento Cebulle kesti parisen tuntia ja matka oli erittain miellyttava, vaikka kaikki kaverit oli pelotellu kyseista lentoyhtiota. Oltiin siis perilla joskus neljan aikaan yolla ja nukuttiin parisen tuntia lentokentalla (tai siis muut nukku, ma en oikeen ollu saanu unta missaan vaiheessa matkaa). Muisteltiin etta Markus oli Filippiinien matkansa aikana ollu Bantaya saarella, joten ajateltiin suunnata matkamme sinne. Perille paasimme neljan tunnin bussimatkan ja tunnin lauttamatkan jalkeen. Bussi matkan maisemat oli muuten ihan mielettomat! Sademetsaa ja kyhattyja pikku asuintaloja siella taalla. Ja naa ihmiset!!!!! Aivan mielettomia, hymyilee ja moikkailee ja selvastikin nauttii elamastaan.
Siis ma en ikina uskonu et paasisin tallaseen paikkaan. Lautta saapu Bantaya saaren rantaan ja vesi oli just niin sinista kun vaan voi kuvitella ja rannat on niin valkosia kun voi vaan naha ja rantaviivalla nousee muutamia palmuja kohti sinsta taivasta! Aivan uskomayon fiilis! Taydellinen paratiisi.
Oltiin matkan teosta niin vasyneita, etta otettiin vaan esimmainen huone vapaalla olevasta hostellista. Kierrettiin vahan kattelee paikkoja ja syotiin hyvin. Joonas sai itelleen hommattua kuumeen, mut on tanaan ainakin huomattavasti parempi. Me ruuan jalkeen Samin kanssa loydettiin ihan sairaan kiva mesta, minne aijoimme siirtya seuraaviksi oiksi nukkumaan. Kuitenkin tana paivana meneimme paivaunille, joista reeta tuli herattamaan ja olin ihan varma et kello on seitteman aamulla, vaikka se olikin seitteman illalla. Paatettiin nousta ylos ja valvoa hetkinen, ettei unirytmi menisi taysin sekaisin. Olin juuri tullut suhkusta, kunnes huoneen taytti mun kaamea kirkuna!!! Siis siina kymmenen senttia musta hengas semmonen kammenen kokonen HAMAHAKKI! ja nyt en valehtele ollenkaan. En oo ikina nahny mitaan nain rumaa ja isoa! Samistakaan ei ollu mitaan hyotya (varsinainen mies =)) ja kutsuimme apuun hostellin tyontekijan, jolla meni aikansa saada otokka kiinni, silla se oli niin nopea liikkeeistaan. Siis niin alloa!!!! YOK.
Tasta rauhotuttuani paatimme menna ylakertaan pelaamaan vahan korttia, jos vaikka pysyisimme hereilla. Kynttilan valossa kyyhotimme ja ilta oli oikeen hauska. Sahkot ei siis toiminu ollenkaan, sen taifuunin takia.
Seuraavana paivana siirryimme eilen loytamaamme ranta resorttiin. Ja saatiin oma bungalo rannasta rippukeinuineen ja terasseineen. Aivan taivaallista. Kaytiin tottakai uimassa ja lohoiltiin auringossa, syotiin hyvin. Laskuveden aikana pysty kahlaamaan rannasta tosi pitkalle, niin etta oli vaan polviin asti vetta. Saari missa ollaan on ihan loistava, silla talla ei ole juurikaan muita turisteja ja varsinkin kun nyt on off season. Taifuunin jaljet nakyy paikoin runnoutuneina koteine, sahkon puutteena ja lehtien ja oksien peittaessa teita. Mutta tasta huolimatta ihmiset vaan jaksaa hymyilla ja viljella hyvaa mielta! ihan uskomatonta porukkaa. Ilmat on suosinu auringon paisteelle (tosin siita johtuen polti olkapaani, au) ja vesi on yhtalamminta kuin ilma (siina kolmissakymmenissa).
Eilen illalla ostettiin pullo rommia ja punaviinia ja sytytettiin isoon simpukankuoreen pari kynttilaa ja pelattiin korttia! Ah tata elamaa! Illalla ihailtiin viela taydellista tahtitaivasta, en oo varmaan ikina nahny niin paljon tahtia. Aika taydellinen paiva!
Tanaan saatiin sahkot toimimaan ja vuokrattiin mopot ja ajeltiin tanne Bantaya Cityn kattelee meininkia. Alkaa huoliko en toki ite aja sita, vaan noi miehet saa hoitaa sen ajamisen. Taal on kiva pistaa tuulemaan ku ei oo juurikaan muuta kiikennetta. Loydettiin etasinnan jalkeen netti ja kohta mennaan taas nauttimaan viilentavasta tuulenvireista. Kuvia en saa valitettavasti laitettua, mut taa on just niin ihana ku teidan villimmat unelmat!
Elamastaan nauttien, Sanna
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Hong Kong ja koskeus Fengshenia
Jep, jep... Saavuttiin siis junalla tanne hong kongiin ja saatiin iloksemme kuulla et tanne on iskemassa tollanen taifuuni tyyppinen ratkaisu (Fengshen) ! No eipa siina mitaan. (Loydettiin ihan kauhee hostelli, joka tosin ei maksanut mitaan.) Onneks saatiin parempi hostelli naiks pariks muuks yoks. Tosiaan toissapaivana taalla oli ihan kauhea myrakka, ihan hirvee tuuli (siis ihan HIRVEE) ja yolla sato kaatamalla (ja me vaan nukuttiin). Onneks se iski Hong Kongiin pahimmin sen yon aikana, ka se luokiteltiin kolmannen luokan taifuuniksi.
Seuraavana paivana oli jo parempi ilma ja tuuli oli tiessaan. Eika kadutkaan oo pahemmin tulvinu. Pystyttiin ihan kavelemaan ulkona tosin liimautuneena meidan sateenvarjoihin. Paatettiin sitten ettia leffateatteri, jossa naa paasis kattoo sinkkuelamaa. Onneks naa ei taalla Hong kongin puolella kauheesti dubbaa naita leffoja. Leffa oli ihan loistava, tosin sen jo tiesinkin... Mutta siita tuli ihan kauhee ikava kaikkia teita kavereita!!! Ku ne vaan kavi shoppaamassa ja pui ihmissuhteitaan ja joi drinkkeja!!!! Ensimmainen koti-ikava hetki koettu!
Kappailtiin vahan kaupungin huumassa ja tanaan ollaan kayty mid-level escalatorsilla, sellaset 800 m pitkat liukuportaat ja kaytiin hissilla 79 kerroksessa, mutta sielta ei nahnykkaan mitaan. Hiukset ajattelin leikkaa tanaan, saas naha mita tulee. Illalla ajattelin et jos veisin naa ihailemaan Peakin maisemia ja kahdeksan valoshowta. Peak on sellanen Hong Kongin huipulla sijaitseva puisto jutska, josta on mieleton nakyma ja ihanat kavelyreitit (ja sairaan kalliita kappia). Valoshow puolestaan on joka ilta kasilta ja siina musiikin tahdissa vilkkuu vajoja ja ilotulituksia pilvenpiirtajista. Ajateltiin viela illalla menna leffaa. Taalla on tosi huono saa nimittai. On kyl hassu tunne ku tuulee ja sataa, mut on silti ihan pirun kuuma, siis reippaasti yli 20.
Huomenna (pe/la valisena yona) lahtee lentokone kohti Filippiineja Cebun saarelle. Sita ennen ajateltiin kayda moikkaamassa Big Buddhaa, jos Cabel-car vaikka toimis (ku ei viime reissulla vuosi sitten toiminu ja on nytkin ollu remontissa ja sit viel oli toi myrsky). Filippiineilla sitten ois tarkotus lohoilla sellaset reilu viikko. Seilta vaan tuli just toi taifuuni ja toivotaan et se ois ihmeen kaupalla valttany Cebun ja et siella ilmat suosis. Se on kuulemma mieleton sukellusparatiisi, valkosine hiekkoineeen ja palmuineen. Sinne siis!
Terveisia kaikille taalta sateenvarjon alta!
Seuraavana paivana oli jo parempi ilma ja tuuli oli tiessaan. Eika kadutkaan oo pahemmin tulvinu. Pystyttiin ihan kavelemaan ulkona tosin liimautuneena meidan sateenvarjoihin. Paatettiin sitten ettia leffateatteri, jossa naa paasis kattoo sinkkuelamaa. Onneks naa ei taalla Hong kongin puolella kauheesti dubbaa naita leffoja. Leffa oli ihan loistava, tosin sen jo tiesinkin... Mutta siita tuli ihan kauhee ikava kaikkia teita kavereita!!! Ku ne vaan kavi shoppaamassa ja pui ihmissuhteitaan ja joi drinkkeja!!!! Ensimmainen koti-ikava hetki koettu!
Kappailtiin vahan kaupungin huumassa ja tanaan ollaan kayty mid-level escalatorsilla, sellaset 800 m pitkat liukuportaat ja kaytiin hissilla 79 kerroksessa, mutta sielta ei nahnykkaan mitaan. Hiukset ajattelin leikkaa tanaan, saas naha mita tulee. Illalla ajattelin et jos veisin naa ihailemaan Peakin maisemia ja kahdeksan valoshowta. Peak on sellanen Hong Kongin huipulla sijaitseva puisto jutska, josta on mieleton nakyma ja ihanat kavelyreitit (ja sairaan kalliita kappia). Valoshow puolestaan on joka ilta kasilta ja siina musiikin tahdissa vilkkuu vajoja ja ilotulituksia pilvenpiirtajista. Ajateltiin viela illalla menna leffaa. Taalla on tosi huono saa nimittai. On kyl hassu tunne ku tuulee ja sataa, mut on silti ihan pirun kuuma, siis reippaasti yli 20.
Huomenna (pe/la valisena yona) lahtee lentokone kohti Filippiineja Cebun saarelle. Sita ennen ajateltiin kayda moikkaamassa Big Buddhaa, jos Cabel-car vaikka toimis (ku ei viime reissulla vuosi sitten toiminu ja on nytkin ollu remontissa ja sit viel oli toi myrsky). Filippiineilla sitten ois tarkotus lohoilla sellaset reilu viikko. Seilta vaan tuli just toi taifuuni ja toivotaan et se ois ihmeen kaupalla valttany Cebun ja et siella ilmat suosis. Se on kuulemma mieleton sukellusparatiisi, valkosine hiekkoineeen ja palmuineen. Sinne siis!
Terveisia kaikille taalta sateenvarjon alta!
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Me vikana paivana vuokrattiin pyorat Yangshousta ja paadyttiin ihan vahingossa tollaselle pikkuselle putoukselle/koskelle. Oli ihan uskomattoman kaunista ja paadyttiin sinne kahlailujen jalkeen uimaan. Oli kyl ihana omin avuin loytaa tollanen mesta missa ei oo muita missaa. Pyoraretki meni muuten ihan hyvin, mut multa puhkes pyoran kumi. Onneks sattu ohi ajamaan rekka, jonka erkka pyoraili kiinni ja se suostu ottaa meidat kyyltiin ja viemaan pyoran korjaamoon. Siita paastiin sit jatkamaan matkaa aivan uskomattomissa maisemissa.
Nyt on sitten hyvastelty erkka ja iinis, jotka jatko matkojaan omille teilleen (toinen jai pyoran kanssa yangshouhun ja toinen saatettiin junaan kohti Hanoita). Tosi haikee fiilis =(
Tanaan on matkattu 12 tuntia junalla Hong Kongiin ja taalla ollaan muutama paiva, kirjottelen kohta lisaa. Ilmeisesti hirmumyrsky on osunu just filippiineille ja tulossa myoskin tamme, joten katotaan miten meidan kay!
lauantai 21. kesäkuuta 2008
Li-joki ja Yuangshou
Tassa vahan kuvia meidan juhannuksesta, ylhaalta: juhannus kittausta, vuoren vallotusta, nakyma meidan parvekkeelta, ja loput onki sit fiilistelya Li-joelta (alhaalla on viela kuva meidan veneesta)!
Ihanaa Juhannusta vaan kaikille lukijoille, muistaklaa et teidan kommentit tuo tosi hyvan meilen, kiitos siis!
perjantai 20. kesäkuuta 2008
Toisenlainen junannus
Me tossa just laskeskeltiin et ollaan oltu junassa yhteensa 10 paivaa ja ollaan matkustettu noin 10000 kilsaa. Ja mika takia, sen kuulet nyt.
Oltiin siis Pekingista ostettu junaliput Guiliniin ja lahto haamotti. Ostettiin halvimmat liput mita saatiin ja se tarkoitti kovan luokan istumapaikkaa 22 tunniksi. Jep, ah ihanuutta. Taitaa younet jaada vahan vahemmalle. No me vietettiin vikaan paivaa pekingissa rennoissa tunnelmissa ja seuraavana paivana valmistauduimme luovuttamaan huoneemme kaheltatoista. Junamme lahtiessa vasta neljalta.
Raahasimme ittemme juna-asemalla, joka oli muuten pirun iso (monessa tasossa ja en oo viela nahny niin paljon kiinalaisia samassa paikassa). Jatettiin rinkat sailytykseen ja suunnattiin ruokailemaan. Siis en oo ikina syony mitaan niin pahaa!!! Se oli sellanen riisi risotto tyyppinen juttu, joka ois varmasti muuten ollut hyvaa, mutta se oli ihan supertulista ja supersuolaista! siis maailman hirvein yhdistelma, sita ei vaan voinut syoda!!!Eipa muidenkaan ruuat ollu sen parempia. Ensimmainen kerta kun soin pahaa ruokaa kiinassa, jopa meidan kasvissyojat iinis ja reeta on loytany ravintoa vaivatta. Kaytiin viela ostaa evaita junamatkalle, nuudeleita, hedelmia, leipaa, vetta ja muita herkkuja.
Palattiin asemalle todeten junamme olevan myohassa tunti viistoista minsaa. No eipa siina kai mitaan. Istuttiin osotushallin lattialle ja pelattiin korttia. Jo minuuttien sisalla meidan ymparille oli muodostunut piiri pienista kiinalaisista. Kaikki vaan jaivat tuijottamaan meidan korttipelia uteliaisuudeta, ja ehka siks et kasino nostattaa aina valilla kuumia tunteita ja meista tais lahtee aika kova aani. Oli vaan jotenki hassu tunne ku viis kiinalaista tuijottaa sun kortteja ja odottaa sun seuraavaa siirtoa.... pikkasen kuumottavaa =)
Pohdittiin myos onko Iinis paassy perille, silla se lahti paivaa aikasemmin samalla junalla. Saimme tosin myohemmin selville etta iinis oli viettany 29 tuntia junassa 22 sijasta, silla junaradalla oli sattunu joku onnettomuus. (siis iiniksen juna ei ollu onnettomuudessa) Voi tytto parkaa, silla istumapaikalla keskella kiinalaisia, voi tunnelma olla paokoin nihkea. Jotenki oli hassu tunne kun yks meista puuttu oli jo niin kerennyt tottua tahan kuuden porukkaan ja kokoajan oli sellanen tunne et joku puuttuu. Saas naha miten kay ku porukka yksitellen vahenee matkan edetessa. Aika haikeet fiilikset varmaan tulee, miella on ollu yhessa niin hauskaa ja ollaan kaikki kokemukset koettu yhdessa.
Paastiin kuitenkin ahtautumaan junaan, kirjaimellisesti, silla nailla kiinalaisilla oli matkatavaroinaan luultavasti koko omaisuus tai jotain muuta vastaavaa. ja penkit oli kuitenkin tehty kiinalisten mittojen mukaan, joka tuotti hieman hankaluuksia meidan kahdelle lahes 190 cm miehillemme. Saatiin kuitenkin paikat fiksattua niin etta kaikilla oli melkein mukava olo. Oli kylla tuskasimmat 22 tuntia tahan mennassa ja junamatka tuntu tosi pitkalta. Perse puutu jo muutaman tunnin jalkeen ja jalkatilan ollessa olematon, jopa mulle, alko jalatkin puutua. Kylla se sit vahitellen siita... katellen maisemia ja kiinalaista leffaa ja yrittaen nukkua. Tosin mikaan asento ei siihen tutnutnut sopivalta.
Saavuimme vihdoin Guiliniin junamme ollen tottakai myohassa. Ja kukas muu meita oli vastassa kuin iiinis!! Jesh, hyva fiilis taas! Rinkat taksiin ja menoksi kohti hostellia, joka iinis oli kerinnyt jo tarkistaa hyvaksi. Ja sitahan se oli, saatiin dormi johon mahduttiin kaikki nukkumaan. Guilin onnistui myos vakuuttamaan meikalaisen ja taytyy nyontaa etta siita tuli vahan mieleen joku etela-eurooppalainen pikku rantakaupunki. Vesi elementti oli todellakin tervetullut Li-joen kiertaessa kaupunkia. Lisaksi kaupunki ymparoi mielettoman kauniin vuoret. Illalla syotiin kylla niin hyvat sapuskat ettei mitaan rajaa. Tilattiin kaikki vaan jotain ja iskettiin ne keskelle poytaa maiseleen kaikilta kaikkea. Nyt oli kylla niin suomalaiseen suuhun sopivaa kiinalaista ruokaa, vahan niinku mita suomesta saa mut vaan paljon parempaa. Samana iltana jarkattiin huomiseksi itsellemme kuljetus Guilinista Yuangshouhun bussilla ja botskilla.
Aamulla kaytiin juna-asemalla ostamassa liput Guilinista hong kongin rajalle. Tosin vain neljalle. Erkka nimittain jaa palloilemaan kiiniin ja Iinis yritti ostaa lippuja Hanoihin Vietnamiin, niita kuitenkaan saamatta. Vaikka sanottiin etta ne voi ostaa kolme paivaa aikasemmin. (tosin ne saatin fiksattua myohemmin). Otettiin viela taksi takaisin hostellille ja soimme mega aamupalat ja odotimme Mige Lu:ta (ei hitto mika nimi...), jonka oli tarkoitus toimia oppaanamme reissussa.
Pakasimme rinkat minibussin kyytiin ja simme selville etta reitkellemme osallistui meidan lisaksi kirgiaialais/malesialainen pariskunta. Bussimatka oli miellyttava, silla ensimmaista kertaa todella koin kiinan riisipellot ja maalais maiseman. Bussi matka kesti sellasen tunnin, jonka jalkeen vaihdoimme kulkuneuvomme pikkuseen veneeseen, joka oli tosi ihana. (Toivottavasti saan laitettua kuvia tanne viela tanaan ni naatte sitten vahan mielikuvia). Istuimme vennen karkeen ja liotimme varpaitamme Li-joen viilentavassa vedessa. Ikina en oo nahnyt mitaan nain kaunista ja tuskin tuun koskaan nakemaankaan. Juuri tallaisten hetkien takia paadyin lahtemaan talle matkalle. Erkan oli pakko nipistaa mua, jotta uskoin nakemani todeksi. Joki mutkitteli vuoristojen valissa kasviston olessa vehreaa ja auringon paistaessa hatkeittan paallemme. Aivan taydellinen jahannuksen alku. Taalla jos missa niin sielu lepaa. Parisen tuntia kerettiin veneella matkustamaan ja nauttimaan maisemista. Vaihdoimme valissa venetta viela pienempaan ja kavasimme kurkkaamassa joen varrella asuvan pikku kylan arkea. Valilla tulee vaan sellanen fiilis, et ei hitto taalla ne vaan asustelee.
Kuljimme bussilla viela tunnin riisipeljojen halki ja paadyimme lopulta maaranpaahamme. Loysimme vaivatta hostellin (taman paikan olessa taynna reppureissaajia) ja saimme kolmella eurolla kattohuoneiston parvekkeella ja kylpyammeella. Nakyma on ihan kattojen yli. Aika luksus! Saimme viela mahamme taytettya hyvalla ruualla ja istuskilemme baareissa drinkeilla (kaksi drikkia yhden hinalla, ei huono). Ostettiin viela kaljaa hoistellille ja istuskelimme parvekkeella kuunnellen musiikkia ja nauttien juhannuksesta. Aika taydellista, taa on ainakin juhannus joka jaa mieleen.
Nyt ajattelin menna nauttimaan aamupalaa ja ettimaan jostain itelleni hieronnan!
Oltiin siis Pekingista ostettu junaliput Guiliniin ja lahto haamotti. Ostettiin halvimmat liput mita saatiin ja se tarkoitti kovan luokan istumapaikkaa 22 tunniksi. Jep, ah ihanuutta. Taitaa younet jaada vahan vahemmalle. No me vietettiin vikaan paivaa pekingissa rennoissa tunnelmissa ja seuraavana paivana valmistauduimme luovuttamaan huoneemme kaheltatoista. Junamme lahtiessa vasta neljalta.
Raahasimme ittemme juna-asemalla, joka oli muuten pirun iso (monessa tasossa ja en oo viela nahny niin paljon kiinalaisia samassa paikassa). Jatettiin rinkat sailytykseen ja suunnattiin ruokailemaan. Siis en oo ikina syony mitaan niin pahaa!!! Se oli sellanen riisi risotto tyyppinen juttu, joka ois varmasti muuten ollut hyvaa, mutta se oli ihan supertulista ja supersuolaista! siis maailman hirvein yhdistelma, sita ei vaan voinut syoda!!!Eipa muidenkaan ruuat ollu sen parempia. Ensimmainen kerta kun soin pahaa ruokaa kiinassa, jopa meidan kasvissyojat iinis ja reeta on loytany ravintoa vaivatta. Kaytiin viela ostaa evaita junamatkalle, nuudeleita, hedelmia, leipaa, vetta ja muita herkkuja.
Palattiin asemalle todeten junamme olevan myohassa tunti viistoista minsaa. No eipa siina kai mitaan. Istuttiin osotushallin lattialle ja pelattiin korttia. Jo minuuttien sisalla meidan ymparille oli muodostunut piiri pienista kiinalaisista. Kaikki vaan jaivat tuijottamaan meidan korttipelia uteliaisuudeta, ja ehka siks et kasino nostattaa aina valilla kuumia tunteita ja meista tais lahtee aika kova aani. Oli vaan jotenki hassu tunne ku viis kiinalaista tuijottaa sun kortteja ja odottaa sun seuraavaa siirtoa.... pikkasen kuumottavaa =)
Pohdittiin myos onko Iinis paassy perille, silla se lahti paivaa aikasemmin samalla junalla. Saimme tosin myohemmin selville etta iinis oli viettany 29 tuntia junassa 22 sijasta, silla junaradalla oli sattunu joku onnettomuus. (siis iiniksen juna ei ollu onnettomuudessa) Voi tytto parkaa, silla istumapaikalla keskella kiinalaisia, voi tunnelma olla paokoin nihkea. Jotenki oli hassu tunne kun yks meista puuttu oli jo niin kerennyt tottua tahan kuuden porukkaan ja kokoajan oli sellanen tunne et joku puuttuu. Saas naha miten kay ku porukka yksitellen vahenee matkan edetessa. Aika haikeet fiilikset varmaan tulee, miella on ollu yhessa niin hauskaa ja ollaan kaikki kokemukset koettu yhdessa.
Paastiin kuitenkin ahtautumaan junaan, kirjaimellisesti, silla nailla kiinalaisilla oli matkatavaroinaan luultavasti koko omaisuus tai jotain muuta vastaavaa. ja penkit oli kuitenkin tehty kiinalisten mittojen mukaan, joka tuotti hieman hankaluuksia meidan kahdelle lahes 190 cm miehillemme. Saatiin kuitenkin paikat fiksattua niin etta kaikilla oli melkein mukava olo. Oli kylla tuskasimmat 22 tuntia tahan mennassa ja junamatka tuntu tosi pitkalta. Perse puutu jo muutaman tunnin jalkeen ja jalkatilan ollessa olematon, jopa mulle, alko jalatkin puutua. Kylla se sit vahitellen siita... katellen maisemia ja kiinalaista leffaa ja yrittaen nukkua. Tosin mikaan asento ei siihen tutnutnut sopivalta.
Saavuimme vihdoin Guiliniin junamme ollen tottakai myohassa. Ja kukas muu meita oli vastassa kuin iiinis!! Jesh, hyva fiilis taas! Rinkat taksiin ja menoksi kohti hostellia, joka iinis oli kerinnyt jo tarkistaa hyvaksi. Ja sitahan se oli, saatiin dormi johon mahduttiin kaikki nukkumaan. Guilin onnistui myos vakuuttamaan meikalaisen ja taytyy nyontaa etta siita tuli vahan mieleen joku etela-eurooppalainen pikku rantakaupunki. Vesi elementti oli todellakin tervetullut Li-joen kiertaessa kaupunkia. Lisaksi kaupunki ymparoi mielettoman kauniin vuoret. Illalla syotiin kylla niin hyvat sapuskat ettei mitaan rajaa. Tilattiin kaikki vaan jotain ja iskettiin ne keskelle poytaa maiseleen kaikilta kaikkea. Nyt oli kylla niin suomalaiseen suuhun sopivaa kiinalaista ruokaa, vahan niinku mita suomesta saa mut vaan paljon parempaa. Samana iltana jarkattiin huomiseksi itsellemme kuljetus Guilinista Yuangshouhun bussilla ja botskilla.
Aamulla kaytiin juna-asemalla ostamassa liput Guilinista hong kongin rajalle. Tosin vain neljalle. Erkka nimittain jaa palloilemaan kiiniin ja Iinis yritti ostaa lippuja Hanoihin Vietnamiin, niita kuitenkaan saamatta. Vaikka sanottiin etta ne voi ostaa kolme paivaa aikasemmin. (tosin ne saatin fiksattua myohemmin). Otettiin viela taksi takaisin hostellille ja soimme mega aamupalat ja odotimme Mige Lu:ta (ei hitto mika nimi...), jonka oli tarkoitus toimia oppaanamme reissussa.
Pakasimme rinkat minibussin kyytiin ja simme selville etta reitkellemme osallistui meidan lisaksi kirgiaialais/malesialainen pariskunta. Bussimatka oli miellyttava, silla ensimmaista kertaa todella koin kiinan riisipellot ja maalais maiseman. Bussi matka kesti sellasen tunnin, jonka jalkeen vaihdoimme kulkuneuvomme pikkuseen veneeseen, joka oli tosi ihana. (Toivottavasti saan laitettua kuvia tanne viela tanaan ni naatte sitten vahan mielikuvia). Istuimme vennen karkeen ja liotimme varpaitamme Li-joen viilentavassa vedessa. Ikina en oo nahnyt mitaan nain kaunista ja tuskin tuun koskaan nakemaankaan. Juuri tallaisten hetkien takia paadyin lahtemaan talle matkalle. Erkan oli pakko nipistaa mua, jotta uskoin nakemani todeksi. Joki mutkitteli vuoristojen valissa kasviston olessa vehreaa ja auringon paistaessa hatkeittan paallemme. Aivan taydellinen jahannuksen alku. Taalla jos missa niin sielu lepaa. Parisen tuntia kerettiin veneella matkustamaan ja nauttimaan maisemista. Vaihdoimme valissa venetta viela pienempaan ja kavasimme kurkkaamassa joen varrella asuvan pikku kylan arkea. Valilla tulee vaan sellanen fiilis, et ei hitto taalla ne vaan asustelee.
Kuljimme bussilla viela tunnin riisipeljojen halki ja paadyimme lopulta maaranpaahamme. Loysimme vaivatta hostellin (taman paikan olessa taynna reppureissaajia) ja saimme kolmella eurolla kattohuoneiston parvekkeella ja kylpyammeella. Nakyma on ihan kattojen yli. Aika luksus! Saimme viela mahamme taytettya hyvalla ruualla ja istuskilemme baareissa drinkeilla (kaksi drikkia yhden hinalla, ei huono). Ostettiin viela kaljaa hoistellille ja istuskelimme parvekkeella kuunnellen musiikkia ja nauttien juhannuksesta. Aika taydellista, taa on ainakin juhannus joka jaa mieleen.
Nyt ajattelin menna nauttimaan aamupalaa ja ettimaan jostain itelleni hieronnan!
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Muurilla ja kujilla
Eilen kappailtiin pikkasen pekingin paanahtavyyksia, mutta kun sita alkaa tulla halvoissa maissa vahan pihiksi niin kuuden euron paasymaksu kiellettyyn kaupunkiin tuntui liialta. Niinpa paadyimme vaan palyilemaan sita ulkopuolelta. Reeta saatiin ikuistettua monien kiinalaisten valokuva albumeihin hanen ollessaan niinkin vaalea. Hassua! Kytiin myos vahan ostoksilla ja nyt voin rauhassa haittaa vesilintua noilla mun vanhoilla kengilla!!!
Illalla kaytiin viela syomassa tossa kulmantakana paikallisessa katukeittiossa. Tuolit oli niin matalia etta oli melkein polvet suussa, se on siis tosi matala jos ajatellaan mun mittakaavaa. Ruuan saaminen olikin sitten oma prosessinsa. Saatiin sellanen muovinen kori kouraan ja sitten vaan valittiin sellasia vartaita oman mielen mukaan. Siis niiden sisallosta ei siis ollu pienintakaan aavistusta. Huoneen taytti vaan jokaisen kysymykset, mita taa on? ja vastaukset, ei siis mitaan hajuu. Hassun nakosia palluroita, ehka sienia, ehka bambua, ehka lihaa..... Sit ne laitettiin sellasiin pieniin siiviloihin ja siivilat laskettiin kuumaan pataan, jossa ne sitten kypsytettiin liemessa. Tarjoiltiin kipon paalle laitetusta muovipussista (go, hygienia)... mutta ihan tosi hyvaa, joskin hiukka tulista.
Aamulla kaytiin taas sivukujilta hakemassa aamupalat. Siis naa kujat on ihan loistavia, kunnon kiinalaista fiilistelya. Aamuplan ja suihkun jalkeen (joka on taalla tosi taivaallista, ei siis joko tuli kuumaa tai jaa kylmaa, niinku kaikkialla muualla on ollu, vaan ihan tavallista sopivaa/normaalia suihku vetta.) suunattiin bussiasemalle ettimaan bussia numero 919, jonka tarkoituksena oli vieda meidat kiinan muurille. Sen loytaminen osottautu vaikeammaksi kun voisi kuvitella. Siis ensimmaiset sen numeroise bussit ei suostunu ottaa meita sisalle, seuraavat viitto vaan taaksepain (mita se sitten ikina tarkottikaan), kukaan ei osannu neuvoa englanniksi. No siina sitten ruvettiin vaan seuraamaan ihmisten viittomaa suuntaa. Aina ku yritettiin menna 919 bussiin sisaan ni ne vaan viitto eteenpain, joten sinne menimme. Parien hermojen menettamisen ja parinkymmene neuvon seka muutaman kymmenen minuutin jalkeen istuimme vihdoin oikeassa bussissa. Matkaa oli sellaset 70 km (ehka).
Muurille paastyamme piti valita joko loivempi tai jyrkempi nousu. No totta kai jurkempi! (kenenkohan idea sekin oli). Ihan ku ois paikoin pysty seinaa kavelly, huh, huh! Kuuma ilma nostatti kivasti hikea pintaan. Kuitenkin reitti valinta oli loistavaa. Huomattiin etta toisella reitilla kuhisi muurahaisten lailla ihmisia ja me saatiin puolestaan suurimman osan kavella ihan keskemamme. Ja mitka nakymat, hitto viekoon. Tossa alla on viela muutama kuvakin sielta (ainakin toivottavasti, ku en vielakaan paase kattomaan tata mun omaa blogia, mur). Kaveltiin/istuskeltiin siella sellaset pari tuntia. Tunnelmaa lisasi viela rinteessa kasvavat valkoiset kukat, joiden tuoksu oli paikoin aika huumaavaa.
Ja eikun bussilla takaisin keskustaan, bussi matka makso 1,4 ja muurille meno 2,5 euroo, joten budjetin rajoissa pysytaan mainiosti. Takaisin tullessa haettiin sairaan hyvat matot katukeittioista. Nuudeleita, pitaleivan tyyppista settia ja lihavartaita. Istuttiin tohon hostellin sisapihalle niita nauttimaan, siis paras ateria ikina!
Ruokalevon jalkeen suuntasimme viela iltakavelylle pikku sivukujille, joita valaisivat punaiset riisilyhdyt ja paikallisten hymyilevat naamat. Ihmiset vaan istuskeli ulkona viettamassa aikaa ystaviensa kanssa milloin korttia pelatessa ja milloin teeta juodessa. Ostin eurolla postikortteja ja varvassandaalit (jotka myohemmin ososittautuvat pelastuksekseni). Olen jo luopunut sen makuupussin etsinnasta. Naa tuskin kayttaa sellasia saati tietaa mita ne on.
Hetken kaveltyamme paallemme alkoi vahitellen tihuttaa vetta ja hetkessa se muuttui saavista kaatamiseksi. Juoksimme kujaa pitkin ja hyokkasimme laheiseen ravistolaan pitamaan sadetta. Paikka osoittautuikin tosi kivvaksi. Astuessamme sisaan koko paikka tervehti meita huudahduksella, tuli heti kotonen olo. Seinia reunustivat kiinalaiset valokuvat ja paikka oli muutenkin tosi idyllinen. Joonaksen tilatessa ruokaa nautimme muut huurteiset oluet. Pallinen mies tuli heti juttusillemme ja heitti poytaan pussillisen skorppiooneja!!!! tosin kuolleita sellaisia. Se sai siita hyvat naurut ku meidan naamat vahan venahti.
Sateen hieman hellittaessa vaihdoin sandaalit jalkaan ja kavekin vesilatakkojen halki huoletta. Tosin koko katu oli yhta isoa vesilatakkoa. Oli aika kiva fiilis kavella lampimassa sateessa pikku kujalla keskella 15 milj. asukkaan Pekingia.
Illalla kaytiin viela syomassa tossa kulmantakana paikallisessa katukeittiossa. Tuolit oli niin matalia etta oli melkein polvet suussa, se on siis tosi matala jos ajatellaan mun mittakaavaa. Ruuan saaminen olikin sitten oma prosessinsa. Saatiin sellanen muovinen kori kouraan ja sitten vaan valittiin sellasia vartaita oman mielen mukaan. Siis niiden sisallosta ei siis ollu pienintakaan aavistusta. Huoneen taytti vaan jokaisen kysymykset, mita taa on? ja vastaukset, ei siis mitaan hajuu. Hassun nakosia palluroita, ehka sienia, ehka bambua, ehka lihaa..... Sit ne laitettiin sellasiin pieniin siiviloihin ja siivilat laskettiin kuumaan pataan, jossa ne sitten kypsytettiin liemessa. Tarjoiltiin kipon paalle laitetusta muovipussista (go, hygienia)... mutta ihan tosi hyvaa, joskin hiukka tulista.
Aamulla kaytiin taas sivukujilta hakemassa aamupalat. Siis naa kujat on ihan loistavia, kunnon kiinalaista fiilistelya. Aamuplan ja suihkun jalkeen (joka on taalla tosi taivaallista, ei siis joko tuli kuumaa tai jaa kylmaa, niinku kaikkialla muualla on ollu, vaan ihan tavallista sopivaa/normaalia suihku vetta.) suunattiin bussiasemalle ettimaan bussia numero 919, jonka tarkoituksena oli vieda meidat kiinan muurille. Sen loytaminen osottautu vaikeammaksi kun voisi kuvitella. Siis ensimmaiset sen numeroise bussit ei suostunu ottaa meita sisalle, seuraavat viitto vaan taaksepain (mita se sitten ikina tarkottikaan), kukaan ei osannu neuvoa englanniksi. No siina sitten ruvettiin vaan seuraamaan ihmisten viittomaa suuntaa. Aina ku yritettiin menna 919 bussiin sisaan ni ne vaan viitto eteenpain, joten sinne menimme. Parien hermojen menettamisen ja parinkymmene neuvon seka muutaman kymmenen minuutin jalkeen istuimme vihdoin oikeassa bussissa. Matkaa oli sellaset 70 km (ehka).
Muurille paastyamme piti valita joko loivempi tai jyrkempi nousu. No totta kai jurkempi! (kenenkohan idea sekin oli). Ihan ku ois paikoin pysty seinaa kavelly, huh, huh! Kuuma ilma nostatti kivasti hikea pintaan. Kuitenkin reitti valinta oli loistavaa. Huomattiin etta toisella reitilla kuhisi muurahaisten lailla ihmisia ja me saatiin puolestaan suurimman osan kavella ihan keskemamme. Ja mitka nakymat, hitto viekoon. Tossa alla on viela muutama kuvakin sielta (ainakin toivottavasti, ku en vielakaan paase kattomaan tata mun omaa blogia, mur). Kaveltiin/istuskeltiin siella sellaset pari tuntia. Tunnelmaa lisasi viela rinteessa kasvavat valkoiset kukat, joiden tuoksu oli paikoin aika huumaavaa.
Ja eikun bussilla takaisin keskustaan, bussi matka makso 1,4 ja muurille meno 2,5 euroo, joten budjetin rajoissa pysytaan mainiosti. Takaisin tullessa haettiin sairaan hyvat matot katukeittioista. Nuudeleita, pitaleivan tyyppista settia ja lihavartaita. Istuttiin tohon hostellin sisapihalle niita nauttimaan, siis paras ateria ikina!
Ruokalevon jalkeen suuntasimme viela iltakavelylle pikku sivukujille, joita valaisivat punaiset riisilyhdyt ja paikallisten hymyilevat naamat. Ihmiset vaan istuskeli ulkona viettamassa aikaa ystaviensa kanssa milloin korttia pelatessa ja milloin teeta juodessa. Ostin eurolla postikortteja ja varvassandaalit (jotka myohemmin ososittautuvat pelastuksekseni). Olen jo luopunut sen makuupussin etsinnasta. Naa tuskin kayttaa sellasia saati tietaa mita ne on.
Hetken kaveltyamme paallemme alkoi vahitellen tihuttaa vetta ja hetkessa se muuttui saavista kaatamiseksi. Juoksimme kujaa pitkin ja hyokkasimme laheiseen ravistolaan pitamaan sadetta. Paikka osoittautuikin tosi kivvaksi. Astuessamme sisaan koko paikka tervehti meita huudahduksella, tuli heti kotonen olo. Seinia reunustivat kiinalaiset valokuvat ja paikka oli muutenkin tosi idyllinen. Joonaksen tilatessa ruokaa nautimme muut huurteiset oluet. Pallinen mies tuli heti juttusillemme ja heitti poytaan pussillisen skorppiooneja!!!! tosin kuolleita sellaisia. Se sai siita hyvat naurut ku meidan naamat vahan venahti.
Sateen hieman hellittaessa vaihdoin sandaalit jalkaan ja kavekin vesilatakkojen halki huoletta. Tosin koko katu oli yhta isoa vesilatakkoa. Oli aika kiva fiilis kavella lampimassa sateessa pikku kujalla keskella 15 milj. asukkaan Pekingia.
Fiiliksia Mongoliasta ja Kiinasta
Sanna Mongolian aroilla kili kainalossa
Istuskelen tossa temppelin nokassa Kiinan muurilla
Iinis ja joonas muurilla
Huimia nakymia patikka reissumme paatteeksi
Ruokaamme odottamassa paisto vuoroaan koreissa (kiina)
Pekingin hostellimme sisapiha
Junamme renkaiden vaihto Mongolian ja kiinan rajan valissa
Sanna ja Iinis vikaa paivaa mongoliassa
Erkka arojen herra mongoliassa
Mongolian aron valipysahdyksella
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Kiinan palomuuri angstit
Arg!!!! ma en paase tarkastelemaan mun blogia, ni en voi lukee teidan kommentteja, jotka aina niin ilahduttavat. Etta ottaa pannuun taa kiinan rajottava internetin kaytto. Iinis ei paase sen blogiin ollenkaan.
Siispa muutama paiva sitten vietimme vikaa iltaa mongoliassa Tsingiskaan vodkan virratessa ja kayden kattomassa mongolialaista leffaa. Oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Leffateatterissa oli kylla kansainvalinen ja kotoisa fiilis. Popparin tuoksu.... nam! Itse leffa koostu kolmesta lyhytelokuvasta, joista kahdesta viela yksinkertaisen juonen takia pysty arvailemaan tapahtuman kulkua. Kun taas kolmas olisi ehka vaatinut hieman mongoliankielen omaamista. Tosin sita huomasi yhtyvansa paikallisten nauruu tajuamatta koko vitsia (outoa). Meinattiin ensin menna vahingossa kattomaan erotiikka leffaa, mut onneks vaihettiin se sit lippujenoston yhteydessa. Kylla sai mongoli kulttuurista vahan enemman irti ton leffan takia.
Aamulla raahattiin ittmme ylos, pakattiin rinkat ja syotiin aamupalat rautatieasemalla. Juna oli lahdossa Ulaanbaatarista kohti Pekingia ja matkan kesto oli sellasen reilun vuorokauden. Mongolian puolella nakymat olivat hieman yksitoikkoisia gobin hallitessa. Lisaksi junassa oli tosi hassu ilma; kuiva ja taynna hiekkaa. Olin kylla tosta hiekasta saanut jo tarpeekseni, silla kun tultiin takasin sielta parin paivan reitkelta, niin osuttiin sellaseen hiekkamyrskyyn, joka sai kaikesn tayttymaan hiekasta ja nayttamaan aavemaiselta. Mongolian ja Kiinan rajalle saavuttiin reilun kymmenen tunnin jalkeen. Passien tarkastuksen jalkeen junamme ajoi halliin, jossa tosiaan juna nostettiin ilmaan ja raideleveyden vaihtuessa junan renkaat vaihdettiin. Aika mielenkiintoinen (ja piiiiitka) kokemus.
Aamulla heratessa huomasimme maiseman muuttuneen taydellisesti. Ikkunasta nakyi vehreat ja vuoristoiset maisemat. Aivan ihanat. Juna joutu menemaan useiden kymmenien siltojen lapi vuoristoisen reittinsa takia. Lisaksi vuoristojen solissa kiemurteli jokia. Kiinaa parhaimmilaan, mutta hatrmittavasti vain ikkunan lapi. Lopulta saavuimme sateiseen pekingiin. Olimme joutuneet tekemaan hostelli varauksen etukateen tiukentuneiden viivumi saadosten takia, joten suuntasimme matkamme Qian Men hostelliin. Onneksi hostellissa oli tilaa, silla saavuimme pekingiin paivaa aikaisemmin. Ma en vaan voi uskoa meidan tuuria naitten hostellien suhteen... naa kaikki on vaan ollu tosdi taydellisia! Eika tama tee poikkeusta. Tuntuu kuin olisi astunut johonkin unohdettuun kiinalaiseen puukaupunkiin. Hostellin sisapihat ja pienet portaikot ja parvekkeet... niin idyllista kiinalaista puukadentaitoa.
Saatuamme rinkat pois selasta suuntasimme nalkaisina ruuan metsastykseen. Junassa kun oli tutltu syotya vain pussipuuroa ja pussikeittoa (en siis syo niita enaa ikina!!!). Hostellin vieresta poikkesimme sivukadulle, josta loysimme katukeittioita. Voi sita valinnan vaikeutta, silla kaikki naytti ja tuoksui tosi hyvalle. Paadyin syomaan ankkaan ja nuudeleita annokseni maksaessa alle kolme euroa. Erkka otti perinteista ruokaa, pekingin ankkaa. Jep, eteemme tuli paloiteltu ankka. (yhessa palassa oli viela nokka ja silmat jaljella, yok). Paikalliset tuli viela meita neuvomaan kuinka sita tuli syoda. Aivan ihanaa meininkia. Siis ensivaikutelmani Pekingista on ihana, ei ollenkaan niin tunkkainen ja ahdistava kuin suurkaupungista voisi luulla.
Ruuan jalkeen suuntasimme sekkailumme metroon. Olisimme haluneet ostaa monenkerran lippuja, mutta kielimuurin takia paadyimme kartalippuihin. Metroasemat on tosi hienoja ja metrotkin tosi siisteja. Juna-asemalla kolmen kassan kautta meidat lopulta ohjattiin henkilolle joka kommunikoi englanniksi. Ja ostimme Junaliput keskiviikoksi Pekingista Guiliniin, vain 20 eurolla. Tosin matkaa on yli 20 tuntia ja ostimme kovan luokan istumapaikat (voi peppu kylla vahan puutua).
Olimme kuitenkin hyvin tyytyvaisia saamiimme lippuihin ja suuntasimme kohti ostoksia. Tavoitteenani oli ostaa uuden sandaalit ja makuupussi. Ja voi sita tavaran maaraa. Kerroksittain ihania vaatteita ja laukkuja ja kenkia ja mita sita nyt voikaan toivoa. Taa oli siis ihan kidutusta mulle, ku teidan etten voi kantaa niista mitaan mukaan. Sinne jai kaksi unelma hametta ja paita. Nyyyyh. Aika karua. Tosin sain ostettua tosi aidot Tod's sandaalit =) katotaan nyt koska naa rupee tekee rakkoja mun jalkaan. Koska mulla on menny niin hermo mun kenkiin... ne on liian kuumat ja varjaa kaiken mustaksi!!!!! NIIIIIN rasittavaa.
Nyt on syoty tuhti aamupala ja suunnataan kohti Pekingin nahtavyyksia, kielletty kaupunki, taivallinen aukio ym. Saas naha mita paiva tuo tullessaan. Toivottavasti voitte lukee tan teksin ku en ite paase nakemaan suostuuko taa julkasemaan tata.
Siispa muutama paiva sitten vietimme vikaa iltaa mongoliassa Tsingiskaan vodkan virratessa ja kayden kattomassa mongolialaista leffaa. Oli kylla mielenkiintoinen kokemus. Leffateatterissa oli kylla kansainvalinen ja kotoisa fiilis. Popparin tuoksu.... nam! Itse leffa koostu kolmesta lyhytelokuvasta, joista kahdesta viela yksinkertaisen juonen takia pysty arvailemaan tapahtuman kulkua. Kun taas kolmas olisi ehka vaatinut hieman mongoliankielen omaamista. Tosin sita huomasi yhtyvansa paikallisten nauruu tajuamatta koko vitsia (outoa). Meinattiin ensin menna vahingossa kattomaan erotiikka leffaa, mut onneks vaihettiin se sit lippujenoston yhteydessa. Kylla sai mongoli kulttuurista vahan enemman irti ton leffan takia.
Aamulla raahattiin ittmme ylos, pakattiin rinkat ja syotiin aamupalat rautatieasemalla. Juna oli lahdossa Ulaanbaatarista kohti Pekingia ja matkan kesto oli sellasen reilun vuorokauden. Mongolian puolella nakymat olivat hieman yksitoikkoisia gobin hallitessa. Lisaksi junassa oli tosi hassu ilma; kuiva ja taynna hiekkaa. Olin kylla tosta hiekasta saanut jo tarpeekseni, silla kun tultiin takasin sielta parin paivan reitkelta, niin osuttiin sellaseen hiekkamyrskyyn, joka sai kaikesn tayttymaan hiekasta ja nayttamaan aavemaiselta. Mongolian ja Kiinan rajalle saavuttiin reilun kymmenen tunnin jalkeen. Passien tarkastuksen jalkeen junamme ajoi halliin, jossa tosiaan juna nostettiin ilmaan ja raideleveyden vaihtuessa junan renkaat vaihdettiin. Aika mielenkiintoinen (ja piiiiitka) kokemus.
Aamulla heratessa huomasimme maiseman muuttuneen taydellisesti. Ikkunasta nakyi vehreat ja vuoristoiset maisemat. Aivan ihanat. Juna joutu menemaan useiden kymmenien siltojen lapi vuoristoisen reittinsa takia. Lisaksi vuoristojen solissa kiemurteli jokia. Kiinaa parhaimmilaan, mutta hatrmittavasti vain ikkunan lapi. Lopulta saavuimme sateiseen pekingiin. Olimme joutuneet tekemaan hostelli varauksen etukateen tiukentuneiden viivumi saadosten takia, joten suuntasimme matkamme Qian Men hostelliin. Onneksi hostellissa oli tilaa, silla saavuimme pekingiin paivaa aikaisemmin. Ma en vaan voi uskoa meidan tuuria naitten hostellien suhteen... naa kaikki on vaan ollu tosdi taydellisia! Eika tama tee poikkeusta. Tuntuu kuin olisi astunut johonkin unohdettuun kiinalaiseen puukaupunkiin. Hostellin sisapihat ja pienet portaikot ja parvekkeet... niin idyllista kiinalaista puukadentaitoa.
Saatuamme rinkat pois selasta suuntasimme nalkaisina ruuan metsastykseen. Junassa kun oli tutltu syotya vain pussipuuroa ja pussikeittoa (en siis syo niita enaa ikina!!!). Hostellin vieresta poikkesimme sivukadulle, josta loysimme katukeittioita. Voi sita valinnan vaikeutta, silla kaikki naytti ja tuoksui tosi hyvalle. Paadyin syomaan ankkaan ja nuudeleita annokseni maksaessa alle kolme euroa. Erkka otti perinteista ruokaa, pekingin ankkaa. Jep, eteemme tuli paloiteltu ankka. (yhessa palassa oli viela nokka ja silmat jaljella, yok). Paikalliset tuli viela meita neuvomaan kuinka sita tuli syoda. Aivan ihanaa meininkia. Siis ensivaikutelmani Pekingista on ihana, ei ollenkaan niin tunkkainen ja ahdistava kuin suurkaupungista voisi luulla.
Ruuan jalkeen suuntasimme sekkailumme metroon. Olisimme haluneet ostaa monenkerran lippuja, mutta kielimuurin takia paadyimme kartalippuihin. Metroasemat on tosi hienoja ja metrotkin tosi siisteja. Juna-asemalla kolmen kassan kautta meidat lopulta ohjattiin henkilolle joka kommunikoi englanniksi. Ja ostimme Junaliput keskiviikoksi Pekingista Guiliniin, vain 20 eurolla. Tosin matkaa on yli 20 tuntia ja ostimme kovan luokan istumapaikat (voi peppu kylla vahan puutua).
Olimme kuitenkin hyvin tyytyvaisia saamiimme lippuihin ja suuntasimme kohti ostoksia. Tavoitteenani oli ostaa uuden sandaalit ja makuupussi. Ja voi sita tavaran maaraa. Kerroksittain ihania vaatteita ja laukkuja ja kenkia ja mita sita nyt voikaan toivoa. Taa oli siis ihan kidutusta mulle, ku teidan etten voi kantaa niista mitaan mukaan. Sinne jai kaksi unelma hametta ja paita. Nyyyyh. Aika karua. Tosin sain ostettua tosi aidot Tod's sandaalit =) katotaan nyt koska naa rupee tekee rakkoja mun jalkaan. Koska mulla on menny niin hermo mun kenkiin... ne on liian kuumat ja varjaa kaiken mustaksi!!!!! NIIIIIN rasittavaa.
Nyt on syoty tuhti aamupala ja suunnataan kohti Pekingin nahtavyyksia, kielletty kaupunki, taivallinen aukio ym. Saas naha mita paiva tuo tullessaan. Toivottavasti voitte lukee tan teksin ku en ite paase nakemaan suostuuko taa julkasemaan tata.
torstai 12. kesäkuuta 2008
Kuvia
Oik:vauhdin huumaa, jossain Venajalla
Vas: Mskovan juna-asemalla
Ylla:"Hostellimme" tai oma luksus mokkimme Baikalilla
Oik.: Tunnelmia siperian junasta meidan vaunusta
Ylla: Fiilistelya Venajan Bikalilla, mokkimme pihasta
Oik.: Tunnelmia siperian junasta meidan vaunusta
Oik.: Tunnelmia siperian karjavaunusta, joka tosin tuntui loppu paivina ihan olohuoneelta
(vahan on ikava tota mun makuupussia
Ylla: Fiilistelya Venajan Bikalilla, mokkimme pihasta
Vas; Hostellimme (jurtta) Ulaanbaatarissa Mongoliassa
Alla: Kuva viimeisimmasta vuorikiipeily reissusta, huipulla ollaan.
Alla: Kuva viimeisimmasta vuorikiipeily reissusta, huipulla ollaan.Taa kuvien liittaminen tanne on ihan tuskaa, se vaan randomailla poistelee kuvia ja heittaa niita minne sattuu, joten pahoittelen epajarjestysta ja sekavuutta. Lisaksi unohdin oman kamerapiuhan kotiin, joten saatte nyt nauttia muiden otoksista =)
Seikkailuja mongoliassa
Taalla Ulaanbaatarissa on ollut vahan huono ilma, lahinna sateista ja pilvista. Eipa se meita ole paljoakaan haitannu. Suuntasimme tiistain sateessa museoon kattomaan dinojen luita ja muuta mongolian luonto meininkeja. On ne liskot ollu hitto viekoon vaan isoja, ei voi muuta pukahtaa. Kaytiin myos syomassa paikallisessa ravintolassa (lista mongoliaksi) ja tilasin osottamalla viereisen poydan ruokaa, joka naytti hyvalta. Silta se myos maistui hinnan ollessa vain puoltoista\ pari euroa. Joonas tilasi kebabbia, muuta sai eteensa sushirullia, aika mielenkiintoista =)
Rahat taalla on tosi rasittavia, ne on niin isoja ja epaselvia etta menee ihan hermo. Harvoin on tullu pideltya 20 000 setelia kadessa ja ei sekaan oo ku 10 euroo. Illalla menimme viela iltapalalle tarkoituksenamme nauttia paikallisesta menosta. Sainne poydan mukavasta mestasta paikallisten syodessa ymparillamme, olo oli aika autenttinen. Yllatykseksemme meidat kuitenkin ohjattiin omaan huoneeseen ja ovi laitettiin viela KIINNI! se siis siita paikallisesta fiiliksesta\musiikista ja muusta menosta. Ruoka oli kylla hyvaa.
Seuraavana aamuna herattiin puol kuus ja tarkoituksenamme oli menna ohjattuun meditaatioon temppeliin. Unisina kavelimme perille ja saimme sen todeta olevan auki 6-7.30 PM! Ai etta nauratti. Kaytiin kuitenkin kattomassa tollasta buddhatemppelia meidan hostellin (Gana-hostel) vieressa. Saimme viela tunnin nauttia unia kunnes suuntasimme aamupalan kautta jeeppiimme. Olimme vuokranneet jeepin, kuskin ja oppaan viemaan meidat Tergelin kansallispuistoon. Matkasimme hyvin kumpuilevia "teita" jeepin heiluessa ja pomppiessa. Maisemat oli kylla hienot aroa ja vuoristoa. Aivan mielettomat.
Pysahtelimme oppaamme opastusella paikallisiin taloihin ja jurttiin syomaan, juomaan jakinmaito "teeta", maistelemaan jakkijugurttia ja seuraamaan jakin kuohintaa (En ess pystyny kattomaan, mutta nain lopputuloksen killumassa astian pohjalla ja oppaamme ottaen ne mukaan. Parantavat kuulemma seksieamaa. YOK). Kavimme myos ratsastamassa aroilla, joskin sain maailman itsepaisimman happasen. Se meni vahan omien mieltymyksiensa mukaan. Oli kuitenkin mahtava tunne ratsastaa niin mielettomassa ymparistossa. Ennen auringonlaskua paatimme vila kiiveta laheiselle vuorelle, joka hetken kiipeamisen jalkeen osoittautui kuitenkin korkeammaksi kuin luulimme. Sitkean tunnin kiipeamisen jalkeen maisemat olivat upeat. Aroja ja vuorenhuippuja, kylla sielu lepasi ja olo oli voittamaton.
Yovyimme pikkukylassa omassa jurtassamme.
Aamulla meille oli paikallinen perhe duunannu aamupalaa ja sen voimin suuntasimme kansallispuistoon. Kavimme myos vierailemassa buddhatemppelissa. Miks hitossa ne pitaa rakentaa tollasiin vaikeakulkuisiin paikkoihin? No ei vaisiskaan.. pienen kiipeamisen, riippusillan ja reilun sadan askelman jalkeen huohotin temppelin ovien edessa temppelin vartijan taputtaessa selkaani. Ja mitka nakymat... en siis vaan voi lakata kehumasta naita maisemia vaikka ne tuovatkin paikon mieleeni suomen.
Tanaan on viimeinen ilta talla ja huomen aamulla pakkaamme jalleen rinkkamme ja suuntaamme juna-asemalle. Matka Pekingiin kestaa reilun vuorokauden ja rajalla joutuu taas osottamaan sen viitisen tuntia. Ilmeisesti rajalla raideleveys vaihtuu ja junalle vaihdetaan toiset rankaat. Eiko olisi vaan helpompaa vaihtaa junaa? no tieda sita sitten. Lisaksi rajatarkastukset on ollu tosi tiukkoja, mutta onhan tassa tultu jo salakuljetettua uusia alushousuja venajalta mongoliaan (jep, alkaa kysyko), joten eikohan se siita.
Hukassa tala hetkella: sandaalit ja makuupussi.
Kiitti viela kun jaksatte kommentoida blogia on kiva tietaa kuka tata lueskelee.
Terkkuja nuutuneelta, mutta onnelliselta Sannalta mongolian hulinan keskelta!
Rahat taalla on tosi rasittavia, ne on niin isoja ja epaselvia etta menee ihan hermo. Harvoin on tullu pideltya 20 000 setelia kadessa ja ei sekaan oo ku 10 euroo. Illalla menimme viela iltapalalle tarkoituksenamme nauttia paikallisesta menosta. Sainne poydan mukavasta mestasta paikallisten syodessa ymparillamme, olo oli aika autenttinen. Yllatykseksemme meidat kuitenkin ohjattiin omaan huoneeseen ja ovi laitettiin viela KIINNI! se siis siita paikallisesta fiiliksesta\musiikista ja muusta menosta. Ruoka oli kylla hyvaa.
Seuraavana aamuna herattiin puol kuus ja tarkoituksenamme oli menna ohjattuun meditaatioon temppeliin. Unisina kavelimme perille ja saimme sen todeta olevan auki 6-7.30 PM! Ai etta nauratti. Kaytiin kuitenkin kattomassa tollasta buddhatemppelia meidan hostellin (Gana-hostel) vieressa. Saimme viela tunnin nauttia unia kunnes suuntasimme aamupalan kautta jeeppiimme. Olimme vuokranneet jeepin, kuskin ja oppaan viemaan meidat Tergelin kansallispuistoon. Matkasimme hyvin kumpuilevia "teita" jeepin heiluessa ja pomppiessa. Maisemat oli kylla hienot aroa ja vuoristoa. Aivan mielettomat.
Pysahtelimme oppaamme opastusella paikallisiin taloihin ja jurttiin syomaan, juomaan jakinmaito "teeta", maistelemaan jakkijugurttia ja seuraamaan jakin kuohintaa (En ess pystyny kattomaan, mutta nain lopputuloksen killumassa astian pohjalla ja oppaamme ottaen ne mukaan. Parantavat kuulemma seksieamaa. YOK). Kavimme myos ratsastamassa aroilla, joskin sain maailman itsepaisimman happasen. Se meni vahan omien mieltymyksiensa mukaan. Oli kuitenkin mahtava tunne ratsastaa niin mielettomassa ymparistossa. Ennen auringonlaskua paatimme vila kiiveta laheiselle vuorelle, joka hetken kiipeamisen jalkeen osoittautui kuitenkin korkeammaksi kuin luulimme. Sitkean tunnin kiipeamisen jalkeen maisemat olivat upeat. Aroja ja vuorenhuippuja, kylla sielu lepasi ja olo oli voittamaton.
Yovyimme pikkukylassa omassa jurtassamme.
Aamulla meille oli paikallinen perhe duunannu aamupalaa ja sen voimin suuntasimme kansallispuistoon. Kavimme myos vierailemassa buddhatemppelissa. Miks hitossa ne pitaa rakentaa tollasiin vaikeakulkuisiin paikkoihin? No ei vaisiskaan.. pienen kiipeamisen, riippusillan ja reilun sadan askelman jalkeen huohotin temppelin ovien edessa temppelin vartijan taputtaessa selkaani. Ja mitka nakymat... en siis vaan voi lakata kehumasta naita maisemia vaikka ne tuovatkin paikon mieleeni suomen.
Tanaan on viimeinen ilta talla ja huomen aamulla pakkaamme jalleen rinkkamme ja suuntaamme juna-asemalle. Matka Pekingiin kestaa reilun vuorokauden ja rajalla joutuu taas osottamaan sen viitisen tuntia. Ilmeisesti rajalla raideleveys vaihtuu ja junalle vaihdetaan toiset rankaat. Eiko olisi vaan helpompaa vaihtaa junaa? no tieda sita sitten. Lisaksi rajatarkastukset on ollu tosi tiukkoja, mutta onhan tassa tultu jo salakuljetettua uusia alushousuja venajalta mongoliaan (jep, alkaa kysyko), joten eikohan se siita.
Hukassa tala hetkella: sandaalit ja makuupussi.
Kiitti viela kun jaksatte kommentoida blogia on kiva tietaa kuka tata lueskelee.
Terkkuja nuutuneelta, mutta onnelliselta Sannalta mongolian hulinan keskelta!
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Mongolia
Matka Baikalilta tehtiin marshrutkalla (minibussilla) paikallisten kanssa ja yhden hiiren. Jannittavista ohitustilanteista selvittiin ja iina-maijan varvas on parantumassa samoin mun sormet, jotka tyylikkaasti jatin autonoven valiin...
Junamatka irkutskista tanne meni rattosasti ja vaunu oli taynna muita ulkomaalaisia turisteja. Koska ostimme lippumme niin viime tinkaan niin saimme hajapaikat vaunuihin. Nukuttiin sellasissa neljan hengen hyteissa. Tosin mun ja erkan hyttiin sattu semmonen hellyyttava mongolialainen Viktor pappa ja bulgarialainen Alek matkaopas (toinen jako kaikki evaansa kanssamme ja toinen vain veti bissee, voitte itse veikata kumpi teki kumpaa). Toinen yo junassa meni vodkaa ja shampanskaa itsekin juodessa seka jutellen muiden turistien kanssa. Jenkkituristin kaa saatiin hyvat keskustelut aikaiseksi politiikasta ja ilmastonmuutoksesta. Junat on muuten hassusti kulkenut moskovan ajassa, vaikka aikavyohyke on vaihtunut, ja saimmekin yllatyksesksemme todeta (keskella yota) etta juna onkin paikallista aikaa perilla. Tama tarkoitti siis siita hetkesta eteenpain neljan tunin unia.
Hassua on huomata eroja mita pidemmalle matkustaa. Luonto on muuttunut taiga metsasta aroksi ja ihmiset tummemmiksi ja kieli alkaa muistuttaa kiinaa. Ihanaa etta meilla on ollut matkassa iina, jonka venajankielentaitoa ilman emme olisi nyt taalla. Kommunikaatoi on paikoin nimittains aikas haastavaa.
Mongoliaan kun astuttiin tuntui etta olisi tullut johonkin eri planeetelle, silla ihmiset oikeasti halusivat palvella meita ja hymyilivat. Junaliputkin saatiin ilman sen kummenpaa saatoa. Ne jopa maksoivat vahemman kuin odotimme. Paastiin just hostelliimme taalla ulaanbaatarissa ja kavin niin kylmassa suihkussa etten oo ikina aikasemmin kayny. hyrrrrr.... Tosin taa hostelle on ihan mahtava paikka. Nukutaan tommosessa jurtassa (teltassa) talon katolla. Tanaan on tarkoitus menna luonnontieteelliseen museoon kattomaan dinosauruksen luita (jos jaksamme). Huomenna suuntaamme mongolian maaseudulle ja ajattelimme menna ratsastamaan aroille. Kuulette musta nyt vahan enemman ku hostellissa on netti ja se on viela ilmainen. =)
Laitan tohon sivulle linkit muiden matkalaisteni blogeihin, ni kaykaa niitakin lukemassa, ku aina ei itelta vaan irtoo.
Junamatka irkutskista tanne meni rattosasti ja vaunu oli taynna muita ulkomaalaisia turisteja. Koska ostimme lippumme niin viime tinkaan niin saimme hajapaikat vaunuihin. Nukuttiin sellasissa neljan hengen hyteissa. Tosin mun ja erkan hyttiin sattu semmonen hellyyttava mongolialainen Viktor pappa ja bulgarialainen Alek matkaopas (toinen jako kaikki evaansa kanssamme ja toinen vain veti bissee, voitte itse veikata kumpi teki kumpaa). Toinen yo junassa meni vodkaa ja shampanskaa itsekin juodessa seka jutellen muiden turistien kanssa. Jenkkituristin kaa saatiin hyvat keskustelut aikaiseksi politiikasta ja ilmastonmuutoksesta. Junat on muuten hassusti kulkenut moskovan ajassa, vaikka aikavyohyke on vaihtunut, ja saimmekin yllatyksesksemme todeta (keskella yota) etta juna onkin paikallista aikaa perilla. Tama tarkoitti siis siita hetkesta eteenpain neljan tunin unia.
Hassua on huomata eroja mita pidemmalle matkustaa. Luonto on muuttunut taiga metsasta aroksi ja ihmiset tummemmiksi ja kieli alkaa muistuttaa kiinaa. Ihanaa etta meilla on ollut matkassa iina, jonka venajankielentaitoa ilman emme olisi nyt taalla. Kommunikaatoi on paikoin nimittains aikas haastavaa.
Mongoliaan kun astuttiin tuntui etta olisi tullut johonkin eri planeetelle, silla ihmiset oikeasti halusivat palvella meita ja hymyilivat. Junaliputkin saatiin ilman sen kummenpaa saatoa. Ne jopa maksoivat vahemman kuin odotimme. Paastiin just hostelliimme taalla ulaanbaatarissa ja kavin niin kylmassa suihkussa etten oo ikina aikasemmin kayny. hyrrrrr.... Tosin taa hostelle on ihan mahtava paikka. Nukutaan tommosessa jurtassa (teltassa) talon katolla. Tanaan on tarkoitus menna luonnontieteelliseen museoon kattomaan dinosauruksen luita (jos jaksamme). Huomenna suuntaamme mongolian maaseudulle ja ajattelimme menna ratsastamaan aroille. Kuulette musta nyt vahan enemman ku hostellissa on netti ja se on viela ilmainen. =)
Laitan tohon sivulle linkit muiden matkalaisteni blogeihin, ni kaykaa niitakin lukemassa, ku aina ei itelta vaan irtoo.
perjantai 6. kesäkuuta 2008
Siperian halki
Vihdoinkin paasin nettiin. Viiden paivan junamatka on takana ja olo on mahtava. Siis junalle lahti helsingista 18.23 ja monien vanhemmat olivat tulleet saattamaan meidat matkaan, olimmehan lahdossa 3 kk ties minne. Moskovaan meneva juna oli aika luksus, silla meilla oli oma hytti kaytossa, tosin oli tuskasen kuuma matkustaa. Aamulla saavuimme itse moskovaan ja saimme yllatykseksemme todeta ettemme saa jatkoyhteyslippuja ostettua taalta. Ajateltiin vaan etta tatilla oli huono hetki ja paatimme yrittaa myohemmin uudelleen. Veimme rinkat sailytykseen ja hyppasimme metroo mennaksemme punaiselletorille. Olihan se nahtava. Jatkoyhteyslippuja ei kuitenkaan saatu. Junamatka itsessaan meni tosi lepposasti, yllattavan nopeat viis paivaa ja mitka maisemat matkalla. Vietimme aikamme junassa juoden vodkaa ja junan pysahtyessa viilemsimme itseamme asemilla. Juna oli yllattavan hyva vaikka nukuimmekin 'karjavaunussa'. Monien venalaisten kanssa tuli kommunikoitua ja vahitellen juna alkoi tuntua vain liikkuvalta olohuoneelta.
Oli kylla hyva fiilis poistua junasta hetkeksi Irkutskissa, vaikkakin heiluttaa itteani niin paljon etta tuntuu vielakin olevan junassa. Saimme taalta ostettua junaliput mongoliaan, joskin hinta vahan kirpaisi 88 euroa. ihan riiistoa. Tasta kuitenkin masentumatta hyppasimme bussiin joka vei meidat kohti baikaljarvea. Jarven alkaessa siintaa olo oli mieleton. Ihan uskomattoman hienoa. Sainne hostellimmekin aivan ihanasta pikku kylasta joka sijaitsi laakson pohjalla. Se oli oikeastaa oma mokki, jossa oli yla ja alakerta, oma piha ja parveke. Illalla nautittiin laakson maisemista ja grillattiin makkaraa pihalla. Aivan sanoinkuvailemattomat maisemat, tulee ihan sweitsin alppikyla mieleen. Nyt lahetaan kohti irkutskia takaisin ja juna-asemalle kohti mongoliaa 35 tutnita junassa lisaa.
Oli kylla hyva fiilis poistua junasta hetkeksi Irkutskissa, vaikkakin heiluttaa itteani niin paljon etta tuntuu vielakin olevan junassa. Saimme taalta ostettua junaliput mongoliaan, joskin hinta vahan kirpaisi 88 euroa. ihan riiistoa. Tasta kuitenkin masentumatta hyppasimme bussiin joka vei meidat kohti baikaljarvea. Jarven alkaessa siintaa olo oli mieleton. Ihan uskomattoman hienoa. Sainne hostellimmekin aivan ihanasta pikku kylasta joka sijaitsi laakson pohjalla. Se oli oikeastaa oma mokki, jossa oli yla ja alakerta, oma piha ja parveke. Illalla nautittiin laakson maisemista ja grillattiin makkaraa pihalla. Aivan sanoinkuvailemattomat maisemat, tulee ihan sweitsin alppikyla mieleen. Nyt lahetaan kohti irkutskia takaisin ja juna-asemalle kohti mongoliaa 35 tutnita junassa lisaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
