No nyt on Aceh takana ja olen jalleen yhta kokemusta rikkaampi. Taa aika jota vietin siella oli kylla reissun ehdottomasti yksi antosimmista. Yritan just miettia miten siita teille kertoisin, mutta se tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatukselta, jotta saisin sen kaiken taysiin oikeuksiinsa.
Kerron vaikka jotain naista lapsista:
Meri, on yheksanvuotias tytto, joka tosin koonsa puolesta nayttaa ihan viis vuotiaalta. Han on ihan alyttoman herttainen ja mielettoman suloinen. Hymy ei hevilla hyydy ja han tykkaa laulaa. Meri on porukan puheliain ja valilla se saattaakin sen onglemiin. Porukka usin kiusottelee Meria, mutta se yleensa latoo vaan kympilla takaisin. Meri on myos todella fiksu ja parjaa koulussa mainiosti. Meri ei yleensa muista minne laitto tavaroitaan, jotka silla oli just kadessa (kuulostaa erittain tutulta). Merista nakee jo nyt etta hanesta on kasvamassa erittain kaunis tytto. Nani on myos yhdeksan vuotta. Han rakastaa tanssia musiikin tahtiin ja hanella on selvasti liikkeet halussa =) Yeni on hieman etainen tarkkailija luonteinen yksitoista vuotias tytto. Han omaa myos katseen, jonka avulla saa melkein mita tahansa tapahtumaan. Raju on yksitoista vuotias ja alykas tyyppi. Rajusta nakee jo nyt etta hanesta kasvaa hyvannakoinen cool poika (han omaa jo nyt tiettyja eleita, eika mielellaan tee mitaan joka nayttaa dorkalta). Hamzah on porukan koomikko. Aina kun hanet nakee niin vitsia, hassuja ilmeita tai jotain muuta haroa juttua riittaa kylla. Hamzah on kymmenen vuotias. Maruki on yheksan vuotias hymyn lahde. Han tykkaa laulaa ja tekasee mikrofonin (tai ajottain kannykan) ihan mista esineesta vaan ja alkaa vetaa pop numeroa. Willy on siis niin perus teini kun vaan olla voi ja kuusitoista vuotias. Tykkaa hengailla kavereitten kanssa ja soitella kitaraa. Han kuitenkin pitaa hyvaa huolta nouremmista "sisaristaan" ja auttaa kotiaskareissa. Opettaa aina valilla nuoremmillekin kitaransoittoa. Isona han haluaa olla bandissa soittajana.
Sitten on viela talaon aitihahmo bunda, joka puhuu muutaman sanan englantia. Se ei tosin ole haitannut, silla yleensa ymmarramme toisiamme viittomalla ja mun vahalla indolla. Bunda pitaa huolta ettei naha nalkaa, ja tunkee mulle aina paljon ruokaa. Bunda on ihan mieleton lasten kanssa. Ei tarvitse kuin kerran huutaa niin kaikki seisoo sen edessa rivissa ja on valmiina tekee mita vaan. Lapset kunniottavat Bundaa ja hanella on aina viiminen sana kaikkeen. Hanelta loytyy myos ratkaisu kaikkeen (valilla han joutuu ratkomaan UNON saantoja, jotka on aina vahan hailyvia). Bunda on ihan mieleton ihminen ja sai mut tuntemaan tosi kotoisaksi siella ollessani. Bunda tyoskentelee keskuksessa kaksneljaseitteman ja palkka on huima 30 euroo kuussa.
Lisaksi on viela Fadly Bundan vanhin poika, joka asuu keskuksessa. Han opiskelee enismmaista lukuvuotta yliopistossa lakia. Puhuu todella hyvaa englantia. Meista kehitty todella hyvia ystavia ja han on ihan mieleton tyyppi. Auttaa aitiaa pitamaan huolta lapsista seka jarjeston aisioista.
Viimeinen iltani keskuksessa sattui olemaan myos Bundan syntymapaiva, joten ennemminkin juhlittiin kun haikeiltiin. Kaikilla oli hauskaa ja nukkumaan mentiin myohaan. Ostettiin juhlan kunniaksi limpparia ja pahkinoita ja ilmapalloja... niistako iloa riitti =) Aamulla minua oli hyvastelemassa Bunda, Fadly ja Elise. Kyynelilta ei valtytty ja itkuisena istuin becakin kyytiin. Banda Aceh lentokentalla otin vihdoin huivin pois paasta ja aloin ettimaan lahtoporttiani (tosin ei siina paljon ettimista ollu ku niita boarding gateja oli vaan yksi.. aika sopoo).
Istuin siina sitten koneeseen ja kuinkas sattukaan, viereeni istui varmaan koko koneen toinen ainoa lansimaalainen ja han sattui olemaan suomesta. Molemmat maailmanmatkaajina jaoimme kokemuksiamme ja lento meni kuin siivilla. Yhtakkia jo laskeuduimme kuoala lumpuriin. Siina jutellessamme nousi esiin erittain mielenkiinotinen onglema, jonka molemmat olemme kohdanneet. Taa tyyppi sano et ku se nyt menee suomeen, ni se yrittaa kaikkensa ollakseen erittain ystavallinen ja hymyilla kaikille, jos han ei saa takaisin 20% (noin) hymyja viikon sisalla, niin han myy loputkin vahat omaisuutensa ja muuttaa Aasiaan. Se on kylla uskomaton juttu ja ehdottomasti koin se itekkin karuna paluuna todellisuuteen! Kun tuut takaisn niin kukaan ei hymyile sulle tai oo ystavallinen. Taalla se on ihan toista, kaikki vahintaankin hymyilee, jos ei sitten rupea juttelemaan tai kutsumaan syomaan kotiinsa vaikka ei ole mitaan mita tarjota... Pohdittiin siina etta suomessa kaikki on hyvin ainakin paperilla, ollaan tilastojen karkipaassa tarveydessa, tuloissa, koulutuksessa, turvallisuudessa... ja jopa onnellisuudessa ja optimistisuudessa (sanoo EU:n tilastot lukekaa vikka netista, jos ette usko)... Niin mika siis mattaa!!! Ei missaan muussa eu maassakaan olla yhta tylyja kuin suomessa, saati sitten aasiassa... No joo se siita avautumisesta, mutta totta se on! Istut bussiin ni kaikki vaan ennemminki valttelee sun katsetta, saati sitten hymyisis sulle. Koska eihan ne sua tunne.. ARG...
Oon siis tulossa takaisin maaliskuun puolessa valissa. Odotan innolla lunta, jota siella varmaa riittaa myos silloin (toivottavasta). Ikava on perhetta ja kaikkia ystavia. Sita ennen edessa on kuitenkin viela Melbourne ja Uusi Seelanti, joita odotan innolla. Mutta nyt shoppaamaan ja syomaan hyvin Kuala lumpurin sokkeloihin!
Kuulemisiin! <3
P.S. HYMYILKAA IHMISET HYMYILKAA
perjantai 5. helmikuuta 2010
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Aceh sanoin ja kuvin
Vielako muistatte Achen, jonne Martti Ahttisaari toi rauhan hallituksen ja GAMin (vapauttakaa Aceh liike) vaille vuonna 2005. No rauha on pitanyt, mutta pari viikkoa sitten taalla sattui kaksi ampumavalikohtausta, jossa luultavimin GAMilaiset ampuivat vapaaehtoisia pain, kolme ulkomaalaista avustustyontekijaa loukkaantui. Ei siis mikaan ihme etta en saa lahtea yksin ulos talosta ja jos lahden seuran kanssa niin huivi tulee olla visusti paani ymparilla. Tosin mun iho on niin tumma, etta durian myyja luuli mua paikalliseksi, joten mulla tuskin on mitaan hataa =)
Heti seuraavana paivana lahdin Bundan (orpokodin aitihahmo) kanssa kavelemaan joen rannassa sijaitseviin hokkeleihin lahjoittamaan rahaa koyhille perheille, jotka eivat muuten pystyisi kustantamaan lastensa koulutusta. Perheita oli kymmenkunta ja no olot olivat mita olivat...
Miten paivani orpokodissa kuluvat?
Lapset heraavat rukoilemaan jo viiden kuuden aikaan ja lahtevat ajoissa kouluun. Itse herailen seitsemalta ja valmistelen paivan tunteja ja autan Bundaa kotiaskareissa. Maanantaista lauantaihin englannin tunteja on kaksi paivassa ja luokkien koko on noin 20 oppilasta.
Orpokodissa asuvat lapset ovat ihan mielettomia! Ne saa mut hyvalle tuulelle aina ku katon niita =) Iltasin leikin lasten kanssa (oon yrittany muistaa mita peleja itekkin leikin lapsena ja opettanu niita, hitti tuote on ollu tahan mennessa peili) ja joka paiva pitaa pelata Uno korttipelia. Jostain syysta lapset myos rakastavat tanssia mun kanssa (vaikka totta puhuakseni oon ollu aina huono tanssimaan), mutta mitapa et tekisi naiden hymyjen eteen =) Lapset ovat ahkeria ja tottelevaisia, siivoavat, tekevat kotilaksyt ja rukoilevat 5 kertaa paivassa. Syomme kolme kertaa paivassa riisia ja jotain lisuketta siihen (onneksi lapset saavat paivittain vitamiineja silla ruoka on yksipuolista, sita halvinta mahollista totta kai). Iltasin saa aina eri hedelman ja huh mita makuelamyksia niiden suhteen on ollu =) Durianista, passioniin, mandariiniin ja joihinkin joilla ei oo ees englannin kielisia nimia... Ennen nukkumaan menoa luen iltasatuja englanniksi lapsille.
Vahan on ollut poikkeuksia arjesta kun oon taalla ollu. Yks ilta oli leffa ilta ja tanaan kaytiin rannalla uimassa (jota he eivat pysty usein tekemaan silla matkat rannalle ovat heille liian kalliita, jeps kokonaiset 7 euroo, joten maksoin matkat lapsille enemman kuin mielellani). En oo ikina nahny niin innostuneita kasvoja kun tanaan becakilla (mini bussilla) rannalle mentaessa. Hyva etta lapset pysyivat housuissaan kun olivat niin innoissaan.
Yli viikko taalla on jo oltu ja tassa muutama kuva teille...
Fadlin, Nani ja Meri
Pelataan peilia
Mina ja elise englantia opettamassa....
Rannalla...
Opetellaan uimaan
Heti seuraavana paivana lahdin Bundan (orpokodin aitihahmo) kanssa kavelemaan joen rannassa sijaitseviin hokkeleihin lahjoittamaan rahaa koyhille perheille, jotka eivat muuten pystyisi kustantamaan lastensa koulutusta. Perheita oli kymmenkunta ja no olot olivat mita olivat...
Miten paivani orpokodissa kuluvat?
Lapset heraavat rukoilemaan jo viiden kuuden aikaan ja lahtevat ajoissa kouluun. Itse herailen seitsemalta ja valmistelen paivan tunteja ja autan Bundaa kotiaskareissa. Maanantaista lauantaihin englannin tunteja on kaksi paivassa ja luokkien koko on noin 20 oppilasta.
Orpokodissa asuvat lapset ovat ihan mielettomia! Ne saa mut hyvalle tuulelle aina ku katon niita =) Iltasin leikin lasten kanssa (oon yrittany muistaa mita peleja itekkin leikin lapsena ja opettanu niita, hitti tuote on ollu tahan mennessa peili) ja joka paiva pitaa pelata Uno korttipelia. Jostain syysta lapset myos rakastavat tanssia mun kanssa (vaikka totta puhuakseni oon ollu aina huono tanssimaan), mutta mitapa et tekisi naiden hymyjen eteen =) Lapset ovat ahkeria ja tottelevaisia, siivoavat, tekevat kotilaksyt ja rukoilevat 5 kertaa paivassa. Syomme kolme kertaa paivassa riisia ja jotain lisuketta siihen (onneksi lapset saavat paivittain vitamiineja silla ruoka on yksipuolista, sita halvinta mahollista totta kai). Iltasin saa aina eri hedelman ja huh mita makuelamyksia niiden suhteen on ollu =) Durianista, passioniin, mandariiniin ja joihinkin joilla ei oo ees englannin kielisia nimia... Ennen nukkumaan menoa luen iltasatuja englanniksi lapsille.
Vahan on ollut poikkeuksia arjesta kun oon taalla ollu. Yks ilta oli leffa ilta ja tanaan kaytiin rannalla uimassa (jota he eivat pysty usein tekemaan silla matkat rannalle ovat heille liian kalliita, jeps kokonaiset 7 euroo, joten maksoin matkat lapsille enemman kuin mielellani). En oo ikina nahny niin innostuneita kasvoja kun tanaan becakilla (mini bussilla) rannalle mentaessa. Hyva etta lapset pysyivat housuissaan kun olivat niin innoissaan.
Yli viikko taalla on jo oltu ja tassa muutama kuva teille...
Fadlin, Nani ja Meri
Pelataan peilia
Mina ja elise englantia opettamassa....
Rannalla...
Opetellaan uimaan
lauantai 16. tammikuuta 2010
Borneo kuvina
Bakon kartta ja reitit joita voi trekata
Nakymia rannalta
Myrkky kaarme... yok!
Loydettiin jalkapallo biitsilta, taytyhan sita vahan paasta pelaamaan...
Tammosia oli ne polut joita kuljettiin, joutu koko ajan kattoo mihin astuu.
Laakekasvi HIV parantamiseen? Erittain lupaava sellainen...
Awww... ne vaan leikki siina meidan nenan edessa, niita oli varmaan kymmenkunta.
Auringon laskiessa...
Uimassa biitsilla...
Voittaja fiilis...
Luontoaiti kylla osaa... siin on sydanki...
Ajopuita rannalla.
Kajakki reissusta... oli kylla hienot maisemat!
maanantai 11. tammikuuta 2010
Mietteita reissulta...
Tassa alla on tosiaan muutama teksi, kun on tullut vahan taukoa tasta kirjottelusta. Eka on borneosta ja sit seuraava Balista... Ja taa kertoo vaan mietteista reissun paalta...
Tavattiin meidan hostellilla yksi Englantilainen jamppa joka on ollut reissun paalla jo 12 ja puoli vuotta. Kaytiin sen kassa kylla todella mielenkiintoisia keskusteluja. Elamasta, reissaamisesta, ajasta... kaikesta tarkeasta elamassa. Laitto vaan itteni miettimaan tosi paljon kaikkea. Mita sita itekkaan elamaltaan haluaa, mitka arvot on tarkeita... Veeran kanssa kaytiin ruuan yhteydessa kunnon henkevat keskustelut... Ukkikin tuli mieleen elavasti ja toivoin etta se nakin mut nytten, ja tiedan kuinka paljon se nauttis kaikesta mita oon nahny... Ite ainakin matkusta silla on tarvetta kokea jotain uutta ja jannittavaa, jokainen reissu opettaa jotain uutta itsestaan ja tasta maailmasta missa eletaan, sita kohtaa erilaisia kulttuureja ja ihmisia. Sita tekee toita vain sen takia etta saa rahaa seuraavaa matkaa varten. Toivottavasti sen ei aina tarvii olla niin. Onneks oon ite loytany sellasen alan joka kiinnostaa, silla tykkaan ajatella etta se mita teen mun elamallani maarittaa sita kuka ma oon.
Oon paassy vapaaehtoiseksi yhteen Achella (pohjois sumatralla indonesiassa) sijaitsevaan orpokotiin ja tuun siella ensiviikosta alkaen tekemaan toita kolme viikkoa. Tassa hieman faktoja paikasta johon olen menossa: Achen alue toipuu sodasta ja tsunami iski sinne pahasti 2004 ja arviolta 60 000 ihmista sai surmansa. Koko alue pyyhkiyty maan tasalle, ei yksikaan talo jaanyt pystyy, harva sota edes tuottaa niin taydellista tuhoa alueella. Kolmasosa kuolleista oli lapsia. Kouluja tuhoutu arviolta 1000 ja opettajia sai surmansa arviolta 2500. Ite menen opokotiin toihin ja asumaan ja sen lisaksi opetan englantia paikalliseen kouluun.
Veera kysy multa oleellisen kysymyksen yks paiva... Minkakohan laisena ihmisena sa tuut sielta takasin? Se jaa nahtavaksi, mutta nyt nauttikaa borneon ja balin tarinoista... kerron achen sitten ajallaan jos sita pystyy sanoiksi pukemaan....
Tavattiin meidan hostellilla yksi Englantilainen jamppa joka on ollut reissun paalla jo 12 ja puoli vuotta. Kaytiin sen kassa kylla todella mielenkiintoisia keskusteluja. Elamasta, reissaamisesta, ajasta... kaikesta tarkeasta elamassa. Laitto vaan itteni miettimaan tosi paljon kaikkea. Mita sita itekkaan elamaltaan haluaa, mitka arvot on tarkeita... Veeran kanssa kaytiin ruuan yhteydessa kunnon henkevat keskustelut... Ukkikin tuli mieleen elavasti ja toivoin etta se nakin mut nytten, ja tiedan kuinka paljon se nauttis kaikesta mita oon nahny... Ite ainakin matkusta silla on tarvetta kokea jotain uutta ja jannittavaa, jokainen reissu opettaa jotain uutta itsestaan ja tasta maailmasta missa eletaan, sita kohtaa erilaisia kulttuureja ja ihmisia. Sita tekee toita vain sen takia etta saa rahaa seuraavaa matkaa varten. Toivottavasti sen ei aina tarvii olla niin. Onneks oon ite loytany sellasen alan joka kiinnostaa, silla tykkaan ajatella etta se mita teen mun elamallani maarittaa sita kuka ma oon.
Oon paassy vapaaehtoiseksi yhteen Achella (pohjois sumatralla indonesiassa) sijaitsevaan orpokotiin ja tuun siella ensiviikosta alkaen tekemaan toita kolme viikkoa. Tassa hieman faktoja paikasta johon olen menossa: Achen alue toipuu sodasta ja tsunami iski sinne pahasti 2004 ja arviolta 60 000 ihmista sai surmansa. Koko alue pyyhkiyty maan tasalle, ei yksikaan talo jaanyt pystyy, harva sota edes tuottaa niin taydellista tuhoa alueella. Kolmasosa kuolleista oli lapsia. Kouluja tuhoutu arviolta 1000 ja opettajia sai surmansa arviolta 2500. Ite menen opokotiin toihin ja asumaan ja sen lisaksi opetan englantia paikalliseen kouluun.
Veera kysy multa oleellisen kysymyksen yks paiva... Minkakohan laisena ihmisena sa tuut sielta takasin? Se jaa nahtavaksi, mutta nyt nauttikaa borneon ja balin tarinoista... kerron achen sitten ajallaan jos sita pystyy sanoiksi pukemaan....
Borneon metsissa suhisee, tosiaankin....
No tultiin seittemas paiva tanne Borneoon Malesian puoleiseen osaan Sarawakiin ja laskeuduttiin Kutching nimiseen kaupunkiin. Kaytiin heti ekaksi kattomassa orankipuistossa orankeja, mutta koska on hedelmakausi niin niita ei niilla ruokinta paikoilla nay, mutta sen siaan saatiin heti paikallisia ystavia =)
Seuraava tasmaisku oli Bako naitional parkkiin. Siis aivan upea paikka! Heti sinne saavuttua lahettiin ensimmaisella trekkaukselle joka kesti pari tuntia. Huh, huh... yllattavan raksasta! Siis mita yla ja alamakia ja sellasia juurakkokasoja... kylla moni hiipu niilla vaelluksilla. Tultiin takasin sielta trekilta niin nahtiin villisikoja ja sellasia nena apinoita (Beruk Belanda), jotka on valitettavasti jo tosi harvinaisia. Sopoja ku mitka! Paivallisen jalkeen tehtiin viela toinen trekkaus, vaan tunnin ja meidan opas kerto meille kaikellaista mielenkiintosta kasveista (mihin laaketiede niita kayttaa, mita yrtteja paikalliset kayttaa, mista rakennetaan taloja, mista tehaan vaatteita ja mista jokapaivaisia kayttoesineita). Siis meidan opas oli aivan ihan Frida niminen paikallinen ja sen mukana oli Corol niminen harjottelia, joten tietoiskuja riitti. Illalla nahtiin viela meidan partsilta makaki apinoiden vaellus, ne hyppi puista toisiin ja niiden lukumaara oli varmaan lahempana neljaakymmenta. Aivan uskomattoman kaunis naky. Ihana fiilis naha naita elaimia niitten luontaisessa ymparistossa.
Auringon laskettua mentiin yo vaellukselle kahdeksi tunniksi. Tunnelma oli koko ajan tosi jannittynyt. Taskulampuilla etsittiin viidakosta kiiluvia silmapareja, valilla pysahdyttiin ja sammutettiin kaikki valot ja oltiin hiljaa ja odotettiin.... Koko ajan odotti niita silmapareja mutta todellisuudessa en tiia mita oisin tehny jos sellaset oisin nahny siella pimeessa... varmaan menny ihan paniikkiin (mita veera teki suurimman osan ajasta =P). Mita sita tuli sitten siella pimeassa nahtya? Metsa tuntu muuttuvan taysin:
-nukkuvia lintuja
-vihrea myrkyllinen kaarme
-isoja siis ISOJA hamahakkeja verkoissansa ja kuulema myrkyllisia
-keltanen sammakko
-cat kaloja lammikossa
-paljon otokoita (yksi naytti ihan tikulta, yks kuolleelta lehdelta, hepokatteja, heinasirkkoja ym.)
- pimeessa kiiltavia lehtia
Vaellus paatty mangrovemetsaan jossa kilpaa loistivat tulikarpaset! Siis mika naky, ehka yks hienoimmista ikina! Ihan ku ois ollu sellaset vilkkuvat jouluvalot laitettu niihin puihin! Kylla luonto osaa!
Aamulla kaytiin viela yhella trekilla ja nahtiin lisaa erilaisia apinoita. Nyt ollaan takasin Cutchingissa ja huomenna on edessa kuuden tunnin kajakki reissu!!! Siita lisaa myohemmin! =)
Seuraava tasmaisku oli Bako naitional parkkiin. Siis aivan upea paikka! Heti sinne saavuttua lahettiin ensimmaisella trekkaukselle joka kesti pari tuntia. Huh, huh... yllattavan raksasta! Siis mita yla ja alamakia ja sellasia juurakkokasoja... kylla moni hiipu niilla vaelluksilla. Tultiin takasin sielta trekilta niin nahtiin villisikoja ja sellasia nena apinoita (Beruk Belanda), jotka on valitettavasti jo tosi harvinaisia. Sopoja ku mitka! Paivallisen jalkeen tehtiin viela toinen trekkaus, vaan tunnin ja meidan opas kerto meille kaikellaista mielenkiintosta kasveista (mihin laaketiede niita kayttaa, mita yrtteja paikalliset kayttaa, mista rakennetaan taloja, mista tehaan vaatteita ja mista jokapaivaisia kayttoesineita). Siis meidan opas oli aivan ihan Frida niminen paikallinen ja sen mukana oli Corol niminen harjottelia, joten tietoiskuja riitti. Illalla nahtiin viela meidan partsilta makaki apinoiden vaellus, ne hyppi puista toisiin ja niiden lukumaara oli varmaan lahempana neljaakymmenta. Aivan uskomattoman kaunis naky. Ihana fiilis naha naita elaimia niitten luontaisessa ymparistossa.
Auringon laskettua mentiin yo vaellukselle kahdeksi tunniksi. Tunnelma oli koko ajan tosi jannittynyt. Taskulampuilla etsittiin viidakosta kiiluvia silmapareja, valilla pysahdyttiin ja sammutettiin kaikki valot ja oltiin hiljaa ja odotettiin.... Koko ajan odotti niita silmapareja mutta todellisuudessa en tiia mita oisin tehny jos sellaset oisin nahny siella pimeessa... varmaan menny ihan paniikkiin (mita veera teki suurimman osan ajasta =P). Mita sita tuli sitten siella pimeassa nahtya? Metsa tuntu muuttuvan taysin:
-nukkuvia lintuja
-vihrea myrkyllinen kaarme
-isoja siis ISOJA hamahakkeja verkoissansa ja kuulema myrkyllisia
-keltanen sammakko
-cat kaloja lammikossa
-paljon otokoita (yksi naytti ihan tikulta, yks kuolleelta lehdelta, hepokatteja, heinasirkkoja ym.)
- pimeessa kiiltavia lehtia
Vaellus paatty mangrovemetsaan jossa kilpaa loistivat tulikarpaset! Siis mika naky, ehka yks hienoimmista ikina! Ihan ku ois ollu sellaset vilkkuvat jouluvalot laitettu niihin puihin! Kylla luonto osaa!
Aamulla kaytiin viela yhella trekilla ja nahtiin lisaa erilaisia apinoita. Nyt ollaan takasin Cutchingissa ja huomenna on edessa kuuden tunnin kajakki reissu!!! Siita lisaa myohemmin! =)
Balin vikat fiilistelyt!
Oh hoh! Vierahtipa aikaa siita kun viimeksi kirjoitin. Otin tallasen oman talviloman. Kerron nyt talleen lyhykaisyydessaan mita balilla on tapahtunu.
Aleksi tuli kuukaudeksi balille just kun koulu oli loppunu ja ihanasti piristi tunnelmaa joka oli muuten taynna kyyneleiden tayttamia jaahyvaisia ja "viimeisia" illallisia. Puhumattakaan kunnon bileista =) Aivan varmasti tulen osaa ihmisista viela nakemaan, mutta valimatkat meidankin valilla on aika suuria! Mutta ei huolta pidan kylla huolen et viela nahdaan!
Osa perheesta tuli myos joulun viettoon Balille, siis iska, aiska ja suomi isosisko!!! Oli aivan ihanaa taas nahda perhetta. Jouluaatto vietettiin Rio nimisessa raflassa ruotsalaisen buffetin merkeissa ja suomalaisen kokin haaratessa keittiossa lihapulli tekien =) Nautittiin aleksin kassa myos suomesta tuoduista herkuista kuten, irtokarkeista, ruisleivasta, palttoonapeista, salmiakista, piparkakku talosta ja pipari karkeista ja ties mista kaikesta muusta!
Kierrettiin perheen kanssa ympari Balia ja yritin parhaani mukaan nayttaa Balin parhaat puolet. Ubudit, riisipellot, temppelit, ruuat ym. Myos mun Balilainen perhe halus tavat mun perheen ja siella kaytiin syomassa ja tutustumassa toisiimme. Oli ihan mieleton kokemus varmaan mun perheelle naha vahan paikallista arkea.
Perhe suuntas nokkansa kohti Australiaa ja mina puolestani kohti merenpohjaa! Muutettiin Kutalle asumaan ja kamppa jaettiin Nikon (balinlaisen koulukaverin) pikkuveljen Tonin kanssa. Kolmisteen suunnattiin kolmen paivan sukelluskurssille. Kaikki suju enemman ku hyvin, mulla on joku luontanen kyky tasata paineita mun korvissa, mutta sitakin huonompi kyky tasata paineita mun liivissa. No kaikesta haslayksesta huolimatta tassa sita ollaan patevana open water sukeltajana.
Veerakin saapu Balille! Ihan mieleton fiilis oli naha veera, ei oikeen osaa sanoin kuvaillakkaan!! Uusivuosi otettiin vastaan Kutan rannalla ja rakettien raiske oli jotain mieletonta. Paikalliset juhli jotain taydenkuun juhlaa, joka osuu samaan aikaan uudenvuoden kaa vaan kerran viidessakymmenessa vuodessa, joten voitte kuvitella sen juhlimisen maaran. En oo elaissani nahny niin paljon raketteja!!! Uusi vuosi vaihtui ihanissa tunnelmissa, kiitos siita kanssa juhlijoille!
Toka paiva tammikuuta matkattiin gileille. Mukaan lahti mun, aleksin ja veeran lisaks muutamat aleksin aussi kaverit. Oli kyl rentouttavat paivat: uitiin, syotiin hyvin, luettiin kaytiin sukeltamassa ja snorklaamassa...
Haikeat oli hyvastit Balille ku veeran kanssa nousitiin koneeseen ja suunnattiin kohti Borneota. Oon viettany niin mieletonta aikaa silla saarella etta sita ei oikeen voi sanoiksi pukea!!!
Aleksi tuli kuukaudeksi balille just kun koulu oli loppunu ja ihanasti piristi tunnelmaa joka oli muuten taynna kyyneleiden tayttamia jaahyvaisia ja "viimeisia" illallisia. Puhumattakaan kunnon bileista =) Aivan varmasti tulen osaa ihmisista viela nakemaan, mutta valimatkat meidankin valilla on aika suuria! Mutta ei huolta pidan kylla huolen et viela nahdaan!
Osa perheesta tuli myos joulun viettoon Balille, siis iska, aiska ja suomi isosisko!!! Oli aivan ihanaa taas nahda perhetta. Jouluaatto vietettiin Rio nimisessa raflassa ruotsalaisen buffetin merkeissa ja suomalaisen kokin haaratessa keittiossa lihapulli tekien =) Nautittiin aleksin kassa myos suomesta tuoduista herkuista kuten, irtokarkeista, ruisleivasta, palttoonapeista, salmiakista, piparkakku talosta ja pipari karkeista ja ties mista kaikesta muusta!
Kierrettiin perheen kanssa ympari Balia ja yritin parhaani mukaan nayttaa Balin parhaat puolet. Ubudit, riisipellot, temppelit, ruuat ym. Myos mun Balilainen perhe halus tavat mun perheen ja siella kaytiin syomassa ja tutustumassa toisiimme. Oli ihan mieleton kokemus varmaan mun perheelle naha vahan paikallista arkea.
Perhe suuntas nokkansa kohti Australiaa ja mina puolestani kohti merenpohjaa! Muutettiin Kutalle asumaan ja kamppa jaettiin Nikon (balinlaisen koulukaverin) pikkuveljen Tonin kanssa. Kolmisteen suunnattiin kolmen paivan sukelluskurssille. Kaikki suju enemman ku hyvin, mulla on joku luontanen kyky tasata paineita mun korvissa, mutta sitakin huonompi kyky tasata paineita mun liivissa. No kaikesta haslayksesta huolimatta tassa sita ollaan patevana open water sukeltajana.
Veerakin saapu Balille! Ihan mieleton fiilis oli naha veera, ei oikeen osaa sanoin kuvaillakkaan!! Uusivuosi otettiin vastaan Kutan rannalla ja rakettien raiske oli jotain mieletonta. Paikalliset juhli jotain taydenkuun juhlaa, joka osuu samaan aikaan uudenvuoden kaa vaan kerran viidessakymmenessa vuodessa, joten voitte kuvitella sen juhlimisen maaran. En oo elaissani nahny niin paljon raketteja!!! Uusi vuosi vaihtui ihanissa tunnelmissa, kiitos siita kanssa juhlijoille!
Toka paiva tammikuuta matkattiin gileille. Mukaan lahti mun, aleksin ja veeran lisaks muutamat aleksin aussi kaverit. Oli kyl rentouttavat paivat: uitiin, syotiin hyvin, luettiin kaytiin sukeltamassa ja snorklaamassa...
Haikeat oli hyvastit Balille ku veeran kanssa nousitiin koneeseen ja suunnattiin kohti Borneota. Oon viettany niin mieletonta aikaa silla saarella etta sita ei oikeen voi sanoiksi pukea!!!
maanantai 7. joulukuuta 2009
Kohti Tobaa!
No siis mistas taas alottaisin. Jain ainakin viimeks siihen ku oltiin menossa sinne exculle. No oltiin sitten saatu sita varten ilmastoitu bussi (viimeks ku sita ei ollu ja oli tosi tuskanen matka). Osallistujua oli ehka puolet meista ja yllattaen taas kaikki kiinalaiset (ne on kyl aina ihan kympilla messissa kaikessa). No mut siis excu sijottu vuoriston isoon puutarhaan. Kiivettiin kapeita vuoristoteita bussilla ylos. Vastassa meita odotti puiston hoitaja, joka rupes johtaa porukkaa megafoni kadessa (a.) siita ei kuullu mitaan ku aani oli niin kovalla, b.) sen englanninkielen taito oli niin huono et vaikka oisit kuullukin jotain ni et ois ymmartany mitaan ja c.) perassa kulkeminen isossa ryhmassa on arsyttavaa ja reitti vaikutti muutenki tylsalta.) No siita sitten Marian ja Saritan kanssa erkaannuttiin muusta porukasta ja lahettiin ettimaan sellasta nakoalatornia jonka kuultiin sijaitsevan jossin koillis kulmassa. Pysahdyttiin syomaan masikoita (jotka oltiin ostettu puiston ulkopuoleta sellaselta mammalta) ja ai etta oli hyvia. Kesken nakoalatornin etsinataa meille soitettiin et ruokaa alettiin tarjoilla ruusupuutarhassa excu porukalle, joten liityttiin taas niitten seuraan (ei ollu vaikee spotata porukkaa ku kuunteli vaan sita megafonia ja seuras nakohavaintoja kiinalaisten aurinkovarjoista). Orkideapuutarhassa (jossa oli yks kukkiva orkidea) alko satamaan vetta kaatamalla ja onnistuin toisten sateenvarjojen ja puiden alla kuokkimaan paasemaan bussiin asti. Tosin aivan kastuneena. Siina vaiheessa toivottiin kyl et sita ilmastointii ei ois ollu. Tuli nimittain ihan jaatavan kylma.
Kavin tossa poliisi asemalla yks paiva tayttamassa rikosilmotusta kadonneen lompakkoni puolesta. Poliisi teki siihen rikosilmotukseen varmaan miljoona kirjotusvirhetta ja napytteli koko roskan yhdella sormella tietokoneelle. Kesti varmaan jonku tunnin. Kaikista hauskinta oli myos se et siihen piti ilmottaa oma uskonto. Ja mitakohan tekemista silla on jonku rikosilmotuksen kanssa? kysympa vaan...
Vietettiin myos yksien vaihtareiden villalla pikkujouluja. Oli kylla mahtavat juhlat. Kaikki oli pukeutunu teeman mukaan enemman tai vahemman. Ite naytin lahinna joulumuorilta ku olin edellisena paivana ostanu sellasen punasen mekon sinne muutamalla eurolla =) Pukkikin oli paikalla ja kaikki oli tuonu sinne jonkun pikku lahjan, jotka sit jaettiin meidan kesken. Tarjolla oli myos glogia ja piparia. Joulukuusi, tekolunta ja joululaulujakin saatiin jarkattya. Aivan mahtavaa fiilistelya.
Meilla oli viime tyopaja koulussa balilaisesta tanssista. Ei oo mitaan helppoo hommaa. Silmat tuli kipeeks ku niita ei saanu rapytella ja ne piti pitaa niin auki ku pysty. Varpaat ei saanu koskee maahan, joten siinakin oli hommaa tarpeeks. Meidan tanssin opettaja ei puhunu englantia, joten hyymyiltiin ja yritettiin vaan epatoivosesti taipuu niihin luonnottomiin asentoihin... Ihme saatoo, mut nyt osaa kyl arvostaa niitakin tansseja vaha enemman =)
Lahin tossa kolmas paiva Lake Toballe Sumatran saarelle vaha rentoutumaan. Meilla on ens viikko eta viikko koulusta, joten ei oo tunteja ollenkaan. Ma olin vahan myohassa varaamassa naita lentoja, joten en mahtunu enaa samaan koneeseen ku muut. Yksin sita sitten lentelin ensin balilta jakartaan pari tuntia (jollon mun vieressa istu sellanen sylivauva, joka itki koko ajan, paitsi jos se paas mun syliin istumaan (en tiia mika fiksaatio silla oli mut,) siina se sit kokotti mun sylissa sen parituntii onnellisena. Ihme penska. =) Jakartassa oli neljan tunnin vali ja sit jatku matka jakartasta medaniin parin tunnin lennolla (air aisan koneilla on joku kumma meininki et ne ruiskii jotain vesihoyryy sinne metkustamoon ja valilla se nakyvyys siel oli ehka jonku metrin... ihme settii). Medaniin saavuin joskus kuuden jalkeen ja jain sinne yoks ku en ois enaa ehtiny Lake Toballe asti. Valitsin matkaoppaasta jonku ekan halvan mestan ja pyysyn taksia viemaan mut sinne. Paastiin oikeelle kadulle ja etittiin sita numeroo mut osottautu et silla tontilla missa sen ois pitanu olla oli luhistunu talon murju, et se sit siita majotuksesta. Paasin sit siihen lahelle olevaan hostelliin joka oli ainakin toistaiseksi kasassa. Se oli kyl ihan kauhee mesta, mun ikkunastakin naky moskeija ja hautausmaa. Lisaks siella oli joku vahan kahelimman puoleinen lankkari, joka rupes mulle paasaamaan jostain saasteista (kinka se ei ikina kay suihkussa ku se saaste lahtee kuulema vaan maralla pyyhkeella hinkkaamalla, mitaan ruokaa, juomaa eika jaita saa kuulema syoda ku ne on vaan siina saasteessa ja kaikkee muuta aika outoo). Medan ei oo muuten mikaan ihme mesta, musta tuntuu vahan silta ku joku ois imeny elaman pois sielta. Varitonta ja ihmiset ei ollu kaiheen ilosia (tuli vahan suomalaiset mieleen =)).
Lahin medanista sitten mini bussilla aamulla parapattiin, jonne oli neljan tunnin ajomatka ja sielta otin lautan Lake Toban keskella sijaitsevalle saarelle ja mestaan nimelta Tuktuk. Mika ja Niko oli jo varannu bungalowin Bagus Bay nimisesta mestasta, joten liityin niiden seuraan punkkaamaan. Vietettiin mun synttareita pienella porukalla. Seuraavana paivana perille saapu Sarita, Jenna, Maiju ja Riikka, jotka otti meidan viereisen bungalowin. Vietettiin mun synttareita kakun kera ja batak (paikallinen heimo) esityksen kaikuessa taustalla. Oli kyl hienon kuulosta musaa. Ehdottomasti heinoin esitys mita oon indonesiassa nahny.
Seuraavana paivana vuokrattiin porukalla vene (joku 13 tyyppii) ja ajettiin silla jarveen laskevalle vesiputoukselle. Ei hitto et oli hienon nakosta. Siita veneesta me hypattiin uimaan ja uitiin sinne vesiputouksen alle. Siita kiivettiin vesiputoukseen ja hypattiin alas veden mukana. Oli kylla ihan mieletonta!!! Ehka yks upeimpia juttuja! Kuski oli valmistanu meille silla aikaa ruokaa, siita jarvesta ongittua kalaa grillattuna ja riisia (oli namia!). Tanaan vuokrattiin skootterit ja suunnattiin tele nakoalatornille. Matka kesti varmaan pari tuntia ja peppu oli niin puutunu (se tie oli niin pomppusta ja ne penkit ei oo mitaan maailman parhaita). Tie kiipes ylos vuorelle ja sielta aukes ihan meileton nakyna sinne Toba jarvelle (joka on kaakkois-aasian suurin jarvi). En osaa ees sanoin kuvailla, siis jotain niin kaunista. Alas tultiin ja lujaa, varmaan joku 9 kilsaa pelkalla vapaalla, ei tarvinnu paljo kaasuu painaa. Ylos olin menny nikon kyydissa mut alas jouduin ite ajaa ku riikalle tuli vahan liian kova korkeenpaikan kammo niilla teilla. =)
Huomenna lahen takasin Jakartaan, jossa mennaan viettamaan suomen itsenaisyyspaivan juhia suurlahetystoon. Ollaan varattu majotus neljan tahden hotellista kaheksi yoksi, kunnon luksusta, hyva ettei matkan budjetti kaadu, ku maksaa se kuiteki 16 euroo yolta aamupaloineen ;) Siita sitten lisaa ensi kerralla, yritan laittaa balille paastyani kuvia toban reissusta, joka on ollu kyl ihan mieleton!!
Jaksamisia sinne!!!
Kavin tossa poliisi asemalla yks paiva tayttamassa rikosilmotusta kadonneen lompakkoni puolesta. Poliisi teki siihen rikosilmotukseen varmaan miljoona kirjotusvirhetta ja napytteli koko roskan yhdella sormella tietokoneelle. Kesti varmaan jonku tunnin. Kaikista hauskinta oli myos se et siihen piti ilmottaa oma uskonto. Ja mitakohan tekemista silla on jonku rikosilmotuksen kanssa? kysympa vaan...
Vietettiin myos yksien vaihtareiden villalla pikkujouluja. Oli kylla mahtavat juhlat. Kaikki oli pukeutunu teeman mukaan enemman tai vahemman. Ite naytin lahinna joulumuorilta ku olin edellisena paivana ostanu sellasen punasen mekon sinne muutamalla eurolla =) Pukkikin oli paikalla ja kaikki oli tuonu sinne jonkun pikku lahjan, jotka sit jaettiin meidan kesken. Tarjolla oli myos glogia ja piparia. Joulukuusi, tekolunta ja joululaulujakin saatiin jarkattya. Aivan mahtavaa fiilistelya.
Meilla oli viime tyopaja koulussa balilaisesta tanssista. Ei oo mitaan helppoo hommaa. Silmat tuli kipeeks ku niita ei saanu rapytella ja ne piti pitaa niin auki ku pysty. Varpaat ei saanu koskee maahan, joten siinakin oli hommaa tarpeeks. Meidan tanssin opettaja ei puhunu englantia, joten hyymyiltiin ja yritettiin vaan epatoivosesti taipuu niihin luonnottomiin asentoihin... Ihme saatoo, mut nyt osaa kyl arvostaa niitakin tansseja vaha enemman =)
Lahin tossa kolmas paiva Lake Toballe Sumatran saarelle vaha rentoutumaan. Meilla on ens viikko eta viikko koulusta, joten ei oo tunteja ollenkaan. Ma olin vahan myohassa varaamassa naita lentoja, joten en mahtunu enaa samaan koneeseen ku muut. Yksin sita sitten lentelin ensin balilta jakartaan pari tuntia (jollon mun vieressa istu sellanen sylivauva, joka itki koko ajan, paitsi jos se paas mun syliin istumaan (en tiia mika fiksaatio silla oli mut,) siina se sit kokotti mun sylissa sen parituntii onnellisena. Ihme penska. =) Jakartassa oli neljan tunnin vali ja sit jatku matka jakartasta medaniin parin tunnin lennolla (air aisan koneilla on joku kumma meininki et ne ruiskii jotain vesihoyryy sinne metkustamoon ja valilla se nakyvyys siel oli ehka jonku metrin... ihme settii). Medaniin saavuin joskus kuuden jalkeen ja jain sinne yoks ku en ois enaa ehtiny Lake Toballe asti. Valitsin matkaoppaasta jonku ekan halvan mestan ja pyysyn taksia viemaan mut sinne. Paastiin oikeelle kadulle ja etittiin sita numeroo mut osottautu et silla tontilla missa sen ois pitanu olla oli luhistunu talon murju, et se sit siita majotuksesta. Paasin sit siihen lahelle olevaan hostelliin joka oli ainakin toistaiseksi kasassa. Se oli kyl ihan kauhee mesta, mun ikkunastakin naky moskeija ja hautausmaa. Lisaks siella oli joku vahan kahelimman puoleinen lankkari, joka rupes mulle paasaamaan jostain saasteista (kinka se ei ikina kay suihkussa ku se saaste lahtee kuulema vaan maralla pyyhkeella hinkkaamalla, mitaan ruokaa, juomaa eika jaita saa kuulema syoda ku ne on vaan siina saasteessa ja kaikkee muuta aika outoo). Medan ei oo muuten mikaan ihme mesta, musta tuntuu vahan silta ku joku ois imeny elaman pois sielta. Varitonta ja ihmiset ei ollu kaiheen ilosia (tuli vahan suomalaiset mieleen =)).
Lahin medanista sitten mini bussilla aamulla parapattiin, jonne oli neljan tunnin ajomatka ja sielta otin lautan Lake Toban keskella sijaitsevalle saarelle ja mestaan nimelta Tuktuk. Mika ja Niko oli jo varannu bungalowin Bagus Bay nimisesta mestasta, joten liityin niiden seuraan punkkaamaan. Vietettiin mun synttareita pienella porukalla. Seuraavana paivana perille saapu Sarita, Jenna, Maiju ja Riikka, jotka otti meidan viereisen bungalowin. Vietettiin mun synttareita kakun kera ja batak (paikallinen heimo) esityksen kaikuessa taustalla. Oli kyl hienon kuulosta musaa. Ehdottomasti heinoin esitys mita oon indonesiassa nahny.
Seuraavana paivana vuokrattiin porukalla vene (joku 13 tyyppii) ja ajettiin silla jarveen laskevalle vesiputoukselle. Ei hitto et oli hienon nakosta. Siita veneesta me hypattiin uimaan ja uitiin sinne vesiputouksen alle. Siita kiivettiin vesiputoukseen ja hypattiin alas veden mukana. Oli kylla ihan mieletonta!!! Ehka yks upeimpia juttuja! Kuski oli valmistanu meille silla aikaa ruokaa, siita jarvesta ongittua kalaa grillattuna ja riisia (oli namia!). Tanaan vuokrattiin skootterit ja suunnattiin tele nakoalatornille. Matka kesti varmaan pari tuntia ja peppu oli niin puutunu (se tie oli niin pomppusta ja ne penkit ei oo mitaan maailman parhaita). Tie kiipes ylos vuorelle ja sielta aukes ihan meileton nakyna sinne Toba jarvelle (joka on kaakkois-aasian suurin jarvi). En osaa ees sanoin kuvailla, siis jotain niin kaunista. Alas tultiin ja lujaa, varmaan joku 9 kilsaa pelkalla vapaalla, ei tarvinnu paljo kaasuu painaa. Ylos olin menny nikon kyydissa mut alas jouduin ite ajaa ku riikalle tuli vahan liian kova korkeenpaikan kammo niilla teilla. =)
Huomenna lahen takasin Jakartaan, jossa mennaan viettamaan suomen itsenaisyyspaivan juhia suurlahetystoon. Ollaan varattu majotus neljan tahden hotellista kaheksi yoksi, kunnon luksusta, hyva ettei matkan budjetti kaadu, ku maksaa se kuiteki 16 euroo yolta aamupaloineen ;) Siita sitten lisaa ensi kerralla, yritan laittaa balille paastyani kuvia toban reissusta, joka on ollu kyl ihan mieleton!!
Jaksamisia sinne!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
