Kohti Tobaa!

No siis mistas taas alottaisin. Jain ainakin viimeks siihen ku oltiin menossa sinne exculle. No oltiin sitten saatu sita varten ilmastoitu bussi (viimeks ku sita ei ollu ja oli tosi tuskanen matka). Osallistujua oli ehka puolet meista ja yllattaen taas kaikki kiinalaiset (ne on kyl aina ihan kympilla messissa kaikessa). No mut siis excu sijottu vuoriston isoon puutarhaan. Kiivettiin kapeita vuoristoteita bussilla ylos. Vastassa meita odotti puiston hoitaja, joka rupes johtaa porukkaa megafoni kadessa (a.) siita ei kuullu mitaan ku aani oli niin kovalla, b.) sen englanninkielen taito oli niin huono et vaikka oisit kuullukin jotain ni et ois ymmartany mitaan ja c.) perassa kulkeminen isossa ryhmassa on arsyttavaa ja reitti vaikutti muutenki tylsalta.) No siita sitten Marian ja Saritan kanssa erkaannuttiin muusta porukasta ja lahettiin ettimaan sellasta nakoalatornia jonka kuultiin sijaitsevan jossin koillis kulmassa. Pysahdyttiin syomaan masikoita (jotka oltiin ostettu puiston ulkopuoleta sellaselta mammalta) ja ai etta oli hyvia. Kesken nakoalatornin etsinataa meille soitettiin et ruokaa alettiin tarjoilla ruusupuutarhassa excu porukalle, joten liityttiin taas niitten seuraan (ei ollu vaikee spotata porukkaa ku kuunteli vaan sita megafonia ja seuras nakohavaintoja kiinalaisten aurinkovarjoista). Orkideapuutarhassa (jossa oli yks kukkiva orkidea) alko satamaan vetta kaatamalla ja onnistuin toisten sateenvarjojen ja puiden alla kuokkimaan paasemaan bussiin asti. Tosin aivan kastuneena. Siina vaiheessa toivottiin kyl et sita ilmastointii ei ois ollu. Tuli nimittain ihan jaatavan kylma.

Kavin tossa poliisi asemalla yks paiva tayttamassa rikosilmotusta kadonneen lompakkoni puolesta. Poliisi teki siihen rikosilmotukseen varmaan miljoona kirjotusvirhetta ja napytteli koko roskan yhdella sormella tietokoneelle. Kesti varmaan jonku tunnin. Kaikista hauskinta oli myos se et siihen piti ilmottaa oma uskonto. Ja mitakohan tekemista silla on jonku rikosilmotuksen kanssa? kysympa vaan...

Vietettiin myos yksien vaihtareiden villalla pikkujouluja. Oli kylla mahtavat juhlat. Kaikki oli pukeutunu teeman mukaan enemman tai vahemman. Ite naytin lahinna joulumuorilta ku olin edellisena paivana ostanu sellasen punasen mekon sinne muutamalla eurolla =) Pukkikin oli paikalla ja kaikki oli tuonu sinne jonkun pikku lahjan, jotka sit jaettiin meidan kesken. Tarjolla oli myos glogia ja piparia. Joulukuusi, tekolunta ja joululaulujakin saatiin jarkattya. Aivan mahtavaa fiilistelya.

Meilla oli viime tyopaja koulussa balilaisesta tanssista. Ei oo mitaan helppoo hommaa. Silmat tuli kipeeks ku niita ei saanu rapytella ja ne piti pitaa niin auki ku pysty. Varpaat ei saanu koskee maahan, joten siinakin oli hommaa tarpeeks. Meidan tanssin opettaja ei puhunu englantia, joten hyymyiltiin ja yritettiin vaan epatoivosesti taipuu niihin luonnottomiin asentoihin... Ihme saatoo, mut nyt osaa kyl arvostaa niitakin tansseja vaha enemman =)

Lahin tossa kolmas paiva Lake Toballe Sumatran saarelle vaha rentoutumaan. Meilla on ens viikko eta viikko koulusta, joten ei oo tunteja ollenkaan. Ma olin vahan myohassa varaamassa naita lentoja, joten en mahtunu enaa samaan koneeseen ku muut. Yksin sita sitten lentelin ensin balilta jakartaan pari tuntia (jollon mun vieressa istu sellanen sylivauva, joka itki koko ajan, paitsi jos se paas mun syliin istumaan (en tiia mika fiksaatio silla oli mut,) siina se sit kokotti mun sylissa sen parituntii onnellisena. Ihme penska. =) Jakartassa oli neljan tunnin vali ja sit jatku matka jakartasta medaniin parin tunnin lennolla (air aisan koneilla on joku kumma meininki et ne ruiskii jotain vesihoyryy sinne metkustamoon ja valilla se nakyvyys siel oli ehka jonku metrin... ihme settii). Medaniin saavuin joskus kuuden jalkeen ja jain sinne yoks ku en ois enaa ehtiny Lake Toballe asti. Valitsin matkaoppaasta jonku ekan halvan mestan ja pyysyn taksia viemaan mut sinne. Paastiin oikeelle kadulle ja etittiin sita numeroo mut osottautu et silla tontilla missa sen ois pitanu olla oli luhistunu talon murju, et se sit siita majotuksesta. Paasin sit siihen lahelle olevaan hostelliin joka oli ainakin toistaiseksi kasassa. Se oli kyl ihan kauhee mesta, mun ikkunastakin naky moskeija ja hautausmaa. Lisaks siella oli joku vahan kahelimman puoleinen lankkari, joka rupes mulle paasaamaan jostain saasteista (kinka se ei ikina kay suihkussa ku se saaste lahtee kuulema vaan maralla pyyhkeella hinkkaamalla, mitaan ruokaa, juomaa eika jaita saa kuulema syoda ku ne on vaan siina saasteessa ja kaikkee muuta aika outoo). Medan ei oo muuten mikaan ihme mesta, musta tuntuu vahan silta ku joku ois imeny elaman pois sielta. Varitonta ja ihmiset ei ollu kaiheen ilosia (tuli vahan suomalaiset mieleen =)).

Lahin medanista sitten mini bussilla aamulla parapattiin, jonne oli neljan tunnin ajomatka ja sielta otin lautan Lake Toban keskella sijaitsevalle saarelle ja mestaan nimelta Tuktuk. Mika ja Niko oli jo varannu bungalowin Bagus Bay nimisesta mestasta, joten liityin niiden seuraan punkkaamaan. Vietettiin mun synttareita pienella porukalla. Seuraavana paivana perille saapu Sarita, Jenna, Maiju ja Riikka, jotka otti meidan viereisen bungalowin. Vietettiin mun synttareita kakun kera ja batak (paikallinen heimo) esityksen kaikuessa taustalla. Oli kyl hienon kuulosta musaa. Ehdottomasti heinoin esitys mita oon indonesiassa nahny.

Seuraavana paivana vuokrattiin porukalla vene (joku 13 tyyppii) ja ajettiin silla jarveen laskevalle vesiputoukselle. Ei hitto et oli hienon nakosta. Siita veneesta me hypattiin uimaan ja uitiin sinne vesiputouksen alle. Siita kiivettiin vesiputoukseen ja hypattiin alas veden mukana. Oli kylla ihan mieletonta!!! Ehka yks upeimpia juttuja! Kuski oli valmistanu meille silla aikaa ruokaa, siita jarvesta ongittua kalaa grillattuna ja riisia (oli namia!). Tanaan vuokrattiin skootterit ja suunnattiin tele nakoalatornille. Matka kesti varmaan pari tuntia ja peppu oli niin puutunu (se tie oli niin pomppusta ja ne penkit ei oo mitaan maailman parhaita). Tie kiipes ylos vuorelle ja sielta aukes ihan meileton nakyna sinne Toba jarvelle (joka on kaakkois-aasian suurin jarvi). En osaa ees sanoin kuvailla, siis jotain niin kaunista. Alas tultiin ja lujaa, varmaan joku 9 kilsaa pelkalla vapaalla, ei tarvinnu paljo kaasuu painaa. Ylos olin menny nikon kyydissa mut alas jouduin ite ajaa ku riikalle tuli vahan liian kova korkeenpaikan kammo niilla teilla. =)

Huomenna lahen takasin Jakartaan, jossa mennaan viettamaan suomen itsenaisyyspaivan juhia suurlahetystoon. Ollaan varattu majotus neljan tahden hotellista kaheksi yoksi, kunnon luksusta, hyva ettei matkan budjetti kaadu, ku maksaa se kuiteki 16 euroo yolta aamupaloineen ;) Siita sitten lisaa ensi kerralla, yritan laittaa balille paastyani kuvia toban reissusta, joka on ollu kyl ihan mieleton!!

Jaksamisia sinne!!!