Borneon auringon varjopuoli

Löydettiin sitten orankeja Sepilok nimisestä mestasta, jossa vangittuja orankeja yritetään sopeuttaa asumaan takasin metsään. Aina ei ole taattua että orangit ilmestyvät paikalle ruokinnan aikana (jos joku muistaa, niin viimeksi kun olin etelä borneolla ni ei huonoksi tuuriksi nähty niitä), ne kun tulee jos huvittaa tai jos ei jaksa muualta ettiä ruokaa. Paikalle sattu sitten eka pari nuorempaa veikkosta safkaamaan ja esittelemään kiipeämis taitojaan. Niitä siinä ihailtiin kunnes näkökenttään ilmesty kaksi isompaa oranki äitiä, jotka molemmat kanto pikkusta oranki lasta sylissään. Mikä näky! Todella sulosia otuksia. Onnea oli siis matkassa tällä kertaa.

Tosin masentavaa oli kun ajettiin bussilla kohti orankien asuinaluetta niin viimiset kaksi tuntia näkymä oli pelkkää palmuyöljy plantaasia toisensa perään ja silmänkantamattomiin. Kirjassa sanottiin että ennen orangit pysty menemaan koko borneon saaren läpi puun oksia pitkin, mutta enään se ei ole mahollista. Plantaaseilla kun ei paljon orangeille ole tarjottavaa, joten orangit on joutunut tosi ahtaalle ja pirstoutuneille pikku saarekkeille. Orangit vielä kun vaativat isoja reviirejä itelleen. Nykyään orankeja löytyy enää pieniä pupulaatioita Borneolta ja Sumatralta, mutta siinä se sitten onkin. Orangit ovat erittäin uhanalaisia ja jotkut tutkijat uskovat että Sumatran elikykyiset kannat menetetään vuoteen 2020 mennessä. Aika surullista!

Sepilokista tultiin sitten Kinabalu kansallispuistoon, jossa sijaitsee kinabalu vuori. Vuorelle oisi voinut kiivetä (mukana vaan ei ollu minkäänlaisia varusteita), joski me vaan tyydyttiin kattelemaan sitä vähän alempaa. Aamulla kun heräs aikasin ni näki vuoren korkeimpine huippuineen. Se siinä muutamassa tunnissa peitty pilviin eikä tullu sit koko loppu päivänä enään esille. Kansallispuisto tarjosi hienoja trekkausreittejä sademetsässä ni niitä siinä sitten vähän ihmeteltiin. Paikasta meni tosin hieman maku, sillä se on hinnotellu ittensä aika ulos (majotuksen ja se vuorelle kiipeemisen suhteen, aika kallista lystiä).

Nyt ollaan taas Kota Kinabalussa ja käytiin tossa lähisaaren rannalla makoilemassa. Kohta lähtee lento Indonesiaan. Pääsen taas tuttuihin maisemiin ku reissu suuntaa kohti Balia. Sieltä sitten kirjottelen lisää.