Aceh ja avautumista suomalaisista!

No nyt on Aceh takana ja olen jalleen yhta kokemusta rikkaampi. Taa aika jota vietin siella oli kylla reissun ehdottomasti yksi antosimmista. Yritan just miettia miten siita teille kertoisin, mutta se tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatukselta, jotta saisin sen kaiken taysiin oikeuksiinsa.

Kerron vaikka jotain naista lapsista:
Meri, on yheksanvuotias tytto, joka tosin koonsa puolesta nayttaa ihan viis vuotiaalta. Han on ihan alyttoman herttainen ja mielettoman suloinen. Hymy ei hevilla hyydy ja han tykkaa laulaa. Meri on porukan puheliain ja valilla se saattaakin sen onglemiin. Porukka usin kiusottelee Meria, mutta se yleensa latoo vaan kympilla takaisin. Meri on myos todella fiksu ja parjaa koulussa mainiosti. Meri ei yleensa muista minne laitto tavaroitaan, jotka silla oli just kadessa (kuulostaa erittain tutulta). Merista nakee jo nyt etta hanesta on kasvamassa erittain kaunis tytto. Nani on myos yhdeksan vuotta. Han rakastaa tanssia musiikin tahtiin ja hanella on selvasti liikkeet halussa =) Yeni on hieman etainen tarkkailija luonteinen yksitoista vuotias tytto. Han omaa myos katseen, jonka avulla saa melkein mita tahansa tapahtumaan. Raju on yksitoista vuotias ja alykas tyyppi. Rajusta nakee jo nyt etta hanesta kasvaa hyvannakoinen cool poika (han omaa jo nyt tiettyja eleita, eika mielellaan tee mitaan joka nayttaa dorkalta). Hamzah on porukan koomikko. Aina kun hanet nakee niin vitsia, hassuja ilmeita tai jotain muuta haroa juttua riittaa kylla. Hamzah on kymmenen vuotias. Maruki on yheksan vuotias hymyn lahde. Han tykkaa laulaa ja tekasee mikrofonin (tai ajottain kannykan) ihan mista esineesta vaan ja alkaa vetaa pop numeroa. Willy on siis niin perus teini kun vaan olla voi ja kuusitoista vuotias. Tykkaa hengailla kavereitten kanssa ja soitella kitaraa. Han kuitenkin pitaa hyvaa huolta nouremmista "sisaristaan" ja auttaa kotiaskareissa. Opettaa aina valilla nuoremmillekin kitaransoittoa. Isona han haluaa olla bandissa soittajana.

Sitten on viela talaon aitihahmo bunda, joka puhuu muutaman sanan englantia. Se ei tosin ole haitannut, silla yleensa ymmarramme toisiamme viittomalla ja mun vahalla indolla. Bunda pitaa huolta ettei naha nalkaa, ja tunkee mulle aina paljon ruokaa. Bunda on ihan mieleton lasten kanssa. Ei tarvitse kuin kerran huutaa niin kaikki seisoo sen edessa rivissa ja on valmiina tekee mita vaan. Lapset kunniottavat Bundaa ja hanella on aina viiminen sana kaikkeen. Hanelta loytyy myos ratkaisu kaikkeen (valilla han joutuu ratkomaan UNON saantoja, jotka on aina vahan hailyvia). Bunda on ihan mieleton ihminen ja sai mut tuntemaan tosi kotoisaksi siella ollessani. Bunda tyoskentelee keskuksessa kaksneljaseitteman ja palkka on huima 30 euroo kuussa.

Lisaksi on viela Fadly Bundan vanhin poika, joka asuu keskuksessa. Han opiskelee enismmaista lukuvuotta yliopistossa lakia. Puhuu todella hyvaa englantia. Meista kehitty todella hyvia ystavia ja han on ihan mieleton tyyppi. Auttaa aitiaa pitamaan huolta lapsista seka jarjeston aisioista.

Viimeinen iltani keskuksessa sattui olemaan myos Bundan syntymapaiva, joten ennemminkin juhlittiin kun haikeiltiin. Kaikilla oli hauskaa ja nukkumaan mentiin myohaan. Ostettiin juhlan kunniaksi limpparia ja pahkinoita ja ilmapalloja... niistako iloa riitti =) Aamulla minua oli hyvastelemassa Bunda, Fadly ja Elise. Kyynelilta ei valtytty ja itkuisena istuin becakin kyytiin. Banda Aceh lentokentalla otin vihdoin huivin pois paasta ja aloin ettimaan lahtoporttiani (tosin ei siina paljon ettimista ollu ku niita boarding gateja oli vaan yksi.. aika sopoo).

Istuin siina sitten koneeseen ja kuinkas sattukaan, viereeni istui varmaan koko koneen toinen ainoa lansimaalainen ja han sattui olemaan suomesta. Molemmat maailmanmatkaajina jaoimme kokemuksiamme ja lento meni kuin siivilla. Yhtakkia jo laskeuduimme kuoala lumpuriin. Siina jutellessamme nousi esiin erittain mielenkiinotinen onglema, jonka molemmat olemme kohdanneet. Taa tyyppi sano et ku se nyt menee suomeen, ni se yrittaa kaikkensa ollakseen erittain ystavallinen ja hymyilla kaikille, jos han ei saa takaisin 20% (noin) hymyja viikon sisalla, niin han myy loputkin vahat omaisuutensa ja muuttaa Aasiaan. Se on kylla uskomaton juttu ja ehdottomasti koin se itekkin karuna paluuna todellisuuteen! Kun tuut takaisn niin kukaan ei hymyile sulle tai oo ystavallinen. Taalla se on ihan toista, kaikki vahintaankin hymyilee, jos ei sitten rupea juttelemaan tai kutsumaan syomaan kotiinsa vaikka ei ole mitaan mita tarjota... Pohdittiin siina etta suomessa kaikki on hyvin ainakin paperilla, ollaan tilastojen karkipaassa tarveydessa, tuloissa, koulutuksessa, turvallisuudessa... ja jopa onnellisuudessa ja optimistisuudessa (sanoo EU:n tilastot lukekaa vikka netista, jos ette usko)... Niin mika siis mattaa!!! Ei missaan muussa eu maassakaan olla yhta tylyja kuin suomessa, saati sitten aasiassa... No joo se siita avautumisesta, mutta totta se on! Istut bussiin ni kaikki vaan ennemminki valttelee sun katsetta, saati sitten hymyisis sulle. Koska eihan ne sua tunne.. ARG...

Oon siis tulossa takaisin maaliskuun puolessa valissa. Odotan innolla lunta, jota siella varmaa riittaa myos silloin (toivottavasta). Ikava on perhetta ja kaikkia ystavia. Sita ennen edessa on kuitenkin viela Melbourne ja Uusi Seelanti, joita odotan innolla. Mutta nyt shoppaamaan ja syomaan hyvin Kuala lumpurin sokkeloihin!

Kuulemisiin! <3

P.S. HYMYILKAA IHMISET HYMYILKAA