Tassa alla on tosiaan muutama teksi, kun on tullut vahan taukoa tasta kirjottelusta. Eka on borneosta ja sit seuraava Balista... Ja taa kertoo vaan mietteista reissun paalta...
Tavattiin meidan hostellilla yksi Englantilainen jamppa joka on ollut reissun paalla jo 12 ja puoli vuotta. Kaytiin sen kassa kylla todella mielenkiintoisia keskusteluja. Elamasta, reissaamisesta, ajasta... kaikesta tarkeasta elamassa. Laitto vaan itteni miettimaan tosi paljon kaikkea. Mita sita itekkaan elamaltaan haluaa, mitka arvot on tarkeita... Veeran kanssa kaytiin ruuan yhteydessa kunnon henkevat keskustelut... Ukkikin tuli mieleen elavasti ja toivoin etta se nakin mut nytten, ja tiedan kuinka paljon se nauttis kaikesta mita oon nahny... Ite ainakin matkusta silla on tarvetta kokea jotain uutta ja jannittavaa, jokainen reissu opettaa jotain uutta itsestaan ja tasta maailmasta missa eletaan, sita kohtaa erilaisia kulttuureja ja ihmisia. Sita tekee toita vain sen takia etta saa rahaa seuraavaa matkaa varten. Toivottavasti sen ei aina tarvii olla niin. Onneks oon ite loytany sellasen alan joka kiinnostaa, silla tykkaan ajatella etta se mita teen mun elamallani maarittaa sita kuka ma oon.
Oon paassy vapaaehtoiseksi yhteen Achella (pohjois sumatralla indonesiassa) sijaitsevaan orpokotiin ja tuun siella ensiviikosta alkaen tekemaan toita kolme viikkoa. Tassa hieman faktoja paikasta johon olen menossa: Achen alue toipuu sodasta ja tsunami iski sinne pahasti 2004 ja arviolta 60 000 ihmista sai surmansa. Koko alue pyyhkiyty maan tasalle, ei yksikaan talo jaanyt pystyy, harva sota edes tuottaa niin taydellista tuhoa alueella. Kolmasosa kuolleista oli lapsia. Kouluja tuhoutu arviolta 1000 ja opettajia sai surmansa arviolta 2500. Ite menen opokotiin toihin ja asumaan ja sen lisaksi opetan englantia paikalliseen kouluun.
Veera kysy multa oleellisen kysymyksen yks paiva... Minkakohan laisena ihmisena sa tuut sielta takasin? Se jaa nahtavaksi, mutta nyt nauttikaa borneon ja balin tarinoista... kerron achen sitten ajallaan jos sita pystyy sanoiksi pukemaan....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi muru sua!!!!
Huippua et pääsit sinne orpokotiin. Rankkaa varmaan, mutta palkitsevaa. Borneo kuulosti mielettömältä,ja uskon että ukki matkaa sun mukana koko ajan :)
ISO hali, Tina
Heissan pikku-sisko !
Jalleen onnea matkaan sinne uuteen seikkailuun. Sinulla on ihan oikeasti se samanlainen seikkailijan sielu kuin ukilla, ja siella se on sun messissa suojelemassa sua. Ei mikaan koskaan mitaan tuuria ole, sulla on ollut ukki enkelina mukana.
Odotellaan sademetsa kuvia innolla ja uutisia seuraavasta etapista.
Voimia sinne ja positiivista jatkoa, olet aina lahella sydanta.
rakkaudella
saga
Lähetä kommentti