Tassa alla on tosiaan muutama teksi, kun on tullut vahan taukoa tasta kirjottelusta. Eka on borneosta ja sit seuraava Balista... Ja taa kertoo vaan mietteista reissun paalta...
Tavattiin meidan hostellilla yksi Englantilainen jamppa joka on ollut reissun paalla jo 12 ja puoli vuotta. Kaytiin sen kassa kylla todella mielenkiintoisia keskusteluja. Elamasta, reissaamisesta, ajasta... kaikesta tarkeasta elamassa. Laitto vaan itteni miettimaan tosi paljon kaikkea. Mita sita itekkaan elamaltaan haluaa, mitka arvot on tarkeita... Veeran kanssa kaytiin ruuan yhteydessa kunnon henkevat keskustelut... Ukkikin tuli mieleen elavasti ja toivoin etta se nakin mut nytten, ja tiedan kuinka paljon se nauttis kaikesta mita oon nahny... Ite ainakin matkusta silla on tarvetta kokea jotain uutta ja jannittavaa, jokainen reissu opettaa jotain uutta itsestaan ja tasta maailmasta missa eletaan, sita kohtaa erilaisia kulttuureja ja ihmisia. Sita tekee toita vain sen takia etta saa rahaa seuraavaa matkaa varten. Toivottavasti sen ei aina tarvii olla niin. Onneks oon ite loytany sellasen alan joka kiinnostaa, silla tykkaan ajatella etta se mita teen mun elamallani maarittaa sita kuka ma oon.
Oon paassy vapaaehtoiseksi yhteen Achella (pohjois sumatralla indonesiassa) sijaitsevaan orpokotiin ja tuun siella ensiviikosta alkaen tekemaan toita kolme viikkoa. Tassa hieman faktoja paikasta johon olen menossa: Achen alue toipuu sodasta ja tsunami iski sinne pahasti 2004 ja arviolta 60 000 ihmista sai surmansa. Koko alue pyyhkiyty maan tasalle, ei yksikaan talo jaanyt pystyy, harva sota edes tuottaa niin taydellista tuhoa alueella. Kolmasosa kuolleista oli lapsia. Kouluja tuhoutu arviolta 1000 ja opettajia sai surmansa arviolta 2500. Ite menen opokotiin toihin ja asumaan ja sen lisaksi opetan englantia paikalliseen kouluun.
Veera kysy multa oleellisen kysymyksen yks paiva... Minkakohan laisena ihmisena sa tuut sielta takasin? Se jaa nahtavaksi, mutta nyt nauttikaa borneon ja balin tarinoista... kerron achen sitten ajallaan jos sita pystyy sanoiksi pukemaan....
maanantai 11. tammikuuta 2010
Borneon metsissa suhisee, tosiaankin....
No tultiin seittemas paiva tanne Borneoon Malesian puoleiseen osaan Sarawakiin ja laskeuduttiin Kutching nimiseen kaupunkiin. Kaytiin heti ekaksi kattomassa orankipuistossa orankeja, mutta koska on hedelmakausi niin niita ei niilla ruokinta paikoilla nay, mutta sen siaan saatiin heti paikallisia ystavia =)
Seuraava tasmaisku oli Bako naitional parkkiin. Siis aivan upea paikka! Heti sinne saavuttua lahettiin ensimmaisella trekkaukselle joka kesti pari tuntia. Huh, huh... yllattavan raksasta! Siis mita yla ja alamakia ja sellasia juurakkokasoja... kylla moni hiipu niilla vaelluksilla. Tultiin takasin sielta trekilta niin nahtiin villisikoja ja sellasia nena apinoita (Beruk Belanda), jotka on valitettavasti jo tosi harvinaisia. Sopoja ku mitka! Paivallisen jalkeen tehtiin viela toinen trekkaus, vaan tunnin ja meidan opas kerto meille kaikellaista mielenkiintosta kasveista (mihin laaketiede niita kayttaa, mita yrtteja paikalliset kayttaa, mista rakennetaan taloja, mista tehaan vaatteita ja mista jokapaivaisia kayttoesineita). Siis meidan opas oli aivan ihan Frida niminen paikallinen ja sen mukana oli Corol niminen harjottelia, joten tietoiskuja riitti. Illalla nahtiin viela meidan partsilta makaki apinoiden vaellus, ne hyppi puista toisiin ja niiden lukumaara oli varmaan lahempana neljaakymmenta. Aivan uskomattoman kaunis naky. Ihana fiilis naha naita elaimia niitten luontaisessa ymparistossa.
Auringon laskettua mentiin yo vaellukselle kahdeksi tunniksi. Tunnelma oli koko ajan tosi jannittynyt. Taskulampuilla etsittiin viidakosta kiiluvia silmapareja, valilla pysahdyttiin ja sammutettiin kaikki valot ja oltiin hiljaa ja odotettiin.... Koko ajan odotti niita silmapareja mutta todellisuudessa en tiia mita oisin tehny jos sellaset oisin nahny siella pimeessa... varmaan menny ihan paniikkiin (mita veera teki suurimman osan ajasta =P). Mita sita tuli sitten siella pimeassa nahtya? Metsa tuntu muuttuvan taysin:
-nukkuvia lintuja
-vihrea myrkyllinen kaarme
-isoja siis ISOJA hamahakkeja verkoissansa ja kuulema myrkyllisia
-keltanen sammakko
-cat kaloja lammikossa
-paljon otokoita (yksi naytti ihan tikulta, yks kuolleelta lehdelta, hepokatteja, heinasirkkoja ym.)
- pimeessa kiiltavia lehtia
Vaellus paatty mangrovemetsaan jossa kilpaa loistivat tulikarpaset! Siis mika naky, ehka yks hienoimmista ikina! Ihan ku ois ollu sellaset vilkkuvat jouluvalot laitettu niihin puihin! Kylla luonto osaa!
Aamulla kaytiin viela yhella trekilla ja nahtiin lisaa erilaisia apinoita. Nyt ollaan takasin Cutchingissa ja huomenna on edessa kuuden tunnin kajakki reissu!!! Siita lisaa myohemmin! =)
Seuraava tasmaisku oli Bako naitional parkkiin. Siis aivan upea paikka! Heti sinne saavuttua lahettiin ensimmaisella trekkaukselle joka kesti pari tuntia. Huh, huh... yllattavan raksasta! Siis mita yla ja alamakia ja sellasia juurakkokasoja... kylla moni hiipu niilla vaelluksilla. Tultiin takasin sielta trekilta niin nahtiin villisikoja ja sellasia nena apinoita (Beruk Belanda), jotka on valitettavasti jo tosi harvinaisia. Sopoja ku mitka! Paivallisen jalkeen tehtiin viela toinen trekkaus, vaan tunnin ja meidan opas kerto meille kaikellaista mielenkiintosta kasveista (mihin laaketiede niita kayttaa, mita yrtteja paikalliset kayttaa, mista rakennetaan taloja, mista tehaan vaatteita ja mista jokapaivaisia kayttoesineita). Siis meidan opas oli aivan ihan Frida niminen paikallinen ja sen mukana oli Corol niminen harjottelia, joten tietoiskuja riitti. Illalla nahtiin viela meidan partsilta makaki apinoiden vaellus, ne hyppi puista toisiin ja niiden lukumaara oli varmaan lahempana neljaakymmenta. Aivan uskomattoman kaunis naky. Ihana fiilis naha naita elaimia niitten luontaisessa ymparistossa.
Auringon laskettua mentiin yo vaellukselle kahdeksi tunniksi. Tunnelma oli koko ajan tosi jannittynyt. Taskulampuilla etsittiin viidakosta kiiluvia silmapareja, valilla pysahdyttiin ja sammutettiin kaikki valot ja oltiin hiljaa ja odotettiin.... Koko ajan odotti niita silmapareja mutta todellisuudessa en tiia mita oisin tehny jos sellaset oisin nahny siella pimeessa... varmaan menny ihan paniikkiin (mita veera teki suurimman osan ajasta =P). Mita sita tuli sitten siella pimeassa nahtya? Metsa tuntu muuttuvan taysin:
-nukkuvia lintuja
-vihrea myrkyllinen kaarme
-isoja siis ISOJA hamahakkeja verkoissansa ja kuulema myrkyllisia
-keltanen sammakko
-cat kaloja lammikossa
-paljon otokoita (yksi naytti ihan tikulta, yks kuolleelta lehdelta, hepokatteja, heinasirkkoja ym.)
- pimeessa kiiltavia lehtia
Vaellus paatty mangrovemetsaan jossa kilpaa loistivat tulikarpaset! Siis mika naky, ehka yks hienoimmista ikina! Ihan ku ois ollu sellaset vilkkuvat jouluvalot laitettu niihin puihin! Kylla luonto osaa!
Aamulla kaytiin viela yhella trekilla ja nahtiin lisaa erilaisia apinoita. Nyt ollaan takasin Cutchingissa ja huomenna on edessa kuuden tunnin kajakki reissu!!! Siita lisaa myohemmin! =)
Balin vikat fiilistelyt!
Oh hoh! Vierahtipa aikaa siita kun viimeksi kirjoitin. Otin tallasen oman talviloman. Kerron nyt talleen lyhykaisyydessaan mita balilla on tapahtunu.
Aleksi tuli kuukaudeksi balille just kun koulu oli loppunu ja ihanasti piristi tunnelmaa joka oli muuten taynna kyyneleiden tayttamia jaahyvaisia ja "viimeisia" illallisia. Puhumattakaan kunnon bileista =) Aivan varmasti tulen osaa ihmisista viela nakemaan, mutta valimatkat meidankin valilla on aika suuria! Mutta ei huolta pidan kylla huolen et viela nahdaan!
Osa perheesta tuli myos joulun viettoon Balille, siis iska, aiska ja suomi isosisko!!! Oli aivan ihanaa taas nahda perhetta. Jouluaatto vietettiin Rio nimisessa raflassa ruotsalaisen buffetin merkeissa ja suomalaisen kokin haaratessa keittiossa lihapulli tekien =) Nautittiin aleksin kassa myos suomesta tuoduista herkuista kuten, irtokarkeista, ruisleivasta, palttoonapeista, salmiakista, piparkakku talosta ja pipari karkeista ja ties mista kaikesta muusta!
Kierrettiin perheen kanssa ympari Balia ja yritin parhaani mukaan nayttaa Balin parhaat puolet. Ubudit, riisipellot, temppelit, ruuat ym. Myos mun Balilainen perhe halus tavat mun perheen ja siella kaytiin syomassa ja tutustumassa toisiimme. Oli ihan mieleton kokemus varmaan mun perheelle naha vahan paikallista arkea.
Perhe suuntas nokkansa kohti Australiaa ja mina puolestani kohti merenpohjaa! Muutettiin Kutalle asumaan ja kamppa jaettiin Nikon (balinlaisen koulukaverin) pikkuveljen Tonin kanssa. Kolmisteen suunnattiin kolmen paivan sukelluskurssille. Kaikki suju enemman ku hyvin, mulla on joku luontanen kyky tasata paineita mun korvissa, mutta sitakin huonompi kyky tasata paineita mun liivissa. No kaikesta haslayksesta huolimatta tassa sita ollaan patevana open water sukeltajana.
Veerakin saapu Balille! Ihan mieleton fiilis oli naha veera, ei oikeen osaa sanoin kuvaillakkaan!! Uusivuosi otettiin vastaan Kutan rannalla ja rakettien raiske oli jotain mieletonta. Paikalliset juhli jotain taydenkuun juhlaa, joka osuu samaan aikaan uudenvuoden kaa vaan kerran viidessakymmenessa vuodessa, joten voitte kuvitella sen juhlimisen maaran. En oo elaissani nahny niin paljon raketteja!!! Uusi vuosi vaihtui ihanissa tunnelmissa, kiitos siita kanssa juhlijoille!
Toka paiva tammikuuta matkattiin gileille. Mukaan lahti mun, aleksin ja veeran lisaks muutamat aleksin aussi kaverit. Oli kyl rentouttavat paivat: uitiin, syotiin hyvin, luettiin kaytiin sukeltamassa ja snorklaamassa...
Haikeat oli hyvastit Balille ku veeran kanssa nousitiin koneeseen ja suunnattiin kohti Borneota. Oon viettany niin mieletonta aikaa silla saarella etta sita ei oikeen voi sanoiksi pukea!!!
Aleksi tuli kuukaudeksi balille just kun koulu oli loppunu ja ihanasti piristi tunnelmaa joka oli muuten taynna kyyneleiden tayttamia jaahyvaisia ja "viimeisia" illallisia. Puhumattakaan kunnon bileista =) Aivan varmasti tulen osaa ihmisista viela nakemaan, mutta valimatkat meidankin valilla on aika suuria! Mutta ei huolta pidan kylla huolen et viela nahdaan!
Osa perheesta tuli myos joulun viettoon Balille, siis iska, aiska ja suomi isosisko!!! Oli aivan ihanaa taas nahda perhetta. Jouluaatto vietettiin Rio nimisessa raflassa ruotsalaisen buffetin merkeissa ja suomalaisen kokin haaratessa keittiossa lihapulli tekien =) Nautittiin aleksin kassa myos suomesta tuoduista herkuista kuten, irtokarkeista, ruisleivasta, palttoonapeista, salmiakista, piparkakku talosta ja pipari karkeista ja ties mista kaikesta muusta!
Kierrettiin perheen kanssa ympari Balia ja yritin parhaani mukaan nayttaa Balin parhaat puolet. Ubudit, riisipellot, temppelit, ruuat ym. Myos mun Balilainen perhe halus tavat mun perheen ja siella kaytiin syomassa ja tutustumassa toisiimme. Oli ihan mieleton kokemus varmaan mun perheelle naha vahan paikallista arkea.
Perhe suuntas nokkansa kohti Australiaa ja mina puolestani kohti merenpohjaa! Muutettiin Kutalle asumaan ja kamppa jaettiin Nikon (balinlaisen koulukaverin) pikkuveljen Tonin kanssa. Kolmisteen suunnattiin kolmen paivan sukelluskurssille. Kaikki suju enemman ku hyvin, mulla on joku luontanen kyky tasata paineita mun korvissa, mutta sitakin huonompi kyky tasata paineita mun liivissa. No kaikesta haslayksesta huolimatta tassa sita ollaan patevana open water sukeltajana.
Veerakin saapu Balille! Ihan mieleton fiilis oli naha veera, ei oikeen osaa sanoin kuvaillakkaan!! Uusivuosi otettiin vastaan Kutan rannalla ja rakettien raiske oli jotain mieletonta. Paikalliset juhli jotain taydenkuun juhlaa, joka osuu samaan aikaan uudenvuoden kaa vaan kerran viidessakymmenessa vuodessa, joten voitte kuvitella sen juhlimisen maaran. En oo elaissani nahny niin paljon raketteja!!! Uusi vuosi vaihtui ihanissa tunnelmissa, kiitos siita kanssa juhlijoille!
Toka paiva tammikuuta matkattiin gileille. Mukaan lahti mun, aleksin ja veeran lisaks muutamat aleksin aussi kaverit. Oli kyl rentouttavat paivat: uitiin, syotiin hyvin, luettiin kaytiin sukeltamassa ja snorklaamassa...
Haikeat oli hyvastit Balille ku veeran kanssa nousitiin koneeseen ja suunnattiin kohti Borneota. Oon viettany niin mieletonta aikaa silla saarella etta sita ei oikeen voi sanoiksi pukea!!!
maanantai 7. joulukuuta 2009
Kohti Tobaa!
No siis mistas taas alottaisin. Jain ainakin viimeks siihen ku oltiin menossa sinne exculle. No oltiin sitten saatu sita varten ilmastoitu bussi (viimeks ku sita ei ollu ja oli tosi tuskanen matka). Osallistujua oli ehka puolet meista ja yllattaen taas kaikki kiinalaiset (ne on kyl aina ihan kympilla messissa kaikessa). No mut siis excu sijottu vuoriston isoon puutarhaan. Kiivettiin kapeita vuoristoteita bussilla ylos. Vastassa meita odotti puiston hoitaja, joka rupes johtaa porukkaa megafoni kadessa (a.) siita ei kuullu mitaan ku aani oli niin kovalla, b.) sen englanninkielen taito oli niin huono et vaikka oisit kuullukin jotain ni et ois ymmartany mitaan ja c.) perassa kulkeminen isossa ryhmassa on arsyttavaa ja reitti vaikutti muutenki tylsalta.) No siita sitten Marian ja Saritan kanssa erkaannuttiin muusta porukasta ja lahettiin ettimaan sellasta nakoalatornia jonka kuultiin sijaitsevan jossin koillis kulmassa. Pysahdyttiin syomaan masikoita (jotka oltiin ostettu puiston ulkopuoleta sellaselta mammalta) ja ai etta oli hyvia. Kesken nakoalatornin etsinataa meille soitettiin et ruokaa alettiin tarjoilla ruusupuutarhassa excu porukalle, joten liityttiin taas niitten seuraan (ei ollu vaikee spotata porukkaa ku kuunteli vaan sita megafonia ja seuras nakohavaintoja kiinalaisten aurinkovarjoista). Orkideapuutarhassa (jossa oli yks kukkiva orkidea) alko satamaan vetta kaatamalla ja onnistuin toisten sateenvarjojen ja puiden alla kuokkimaan paasemaan bussiin asti. Tosin aivan kastuneena. Siina vaiheessa toivottiin kyl et sita ilmastointii ei ois ollu. Tuli nimittain ihan jaatavan kylma.
Kavin tossa poliisi asemalla yks paiva tayttamassa rikosilmotusta kadonneen lompakkoni puolesta. Poliisi teki siihen rikosilmotukseen varmaan miljoona kirjotusvirhetta ja napytteli koko roskan yhdella sormella tietokoneelle. Kesti varmaan jonku tunnin. Kaikista hauskinta oli myos se et siihen piti ilmottaa oma uskonto. Ja mitakohan tekemista silla on jonku rikosilmotuksen kanssa? kysympa vaan...
Vietettiin myos yksien vaihtareiden villalla pikkujouluja. Oli kylla mahtavat juhlat. Kaikki oli pukeutunu teeman mukaan enemman tai vahemman. Ite naytin lahinna joulumuorilta ku olin edellisena paivana ostanu sellasen punasen mekon sinne muutamalla eurolla =) Pukkikin oli paikalla ja kaikki oli tuonu sinne jonkun pikku lahjan, jotka sit jaettiin meidan kesken. Tarjolla oli myos glogia ja piparia. Joulukuusi, tekolunta ja joululaulujakin saatiin jarkattya. Aivan mahtavaa fiilistelya.
Meilla oli viime tyopaja koulussa balilaisesta tanssista. Ei oo mitaan helppoo hommaa. Silmat tuli kipeeks ku niita ei saanu rapytella ja ne piti pitaa niin auki ku pysty. Varpaat ei saanu koskee maahan, joten siinakin oli hommaa tarpeeks. Meidan tanssin opettaja ei puhunu englantia, joten hyymyiltiin ja yritettiin vaan epatoivosesti taipuu niihin luonnottomiin asentoihin... Ihme saatoo, mut nyt osaa kyl arvostaa niitakin tansseja vaha enemman =)
Lahin tossa kolmas paiva Lake Toballe Sumatran saarelle vaha rentoutumaan. Meilla on ens viikko eta viikko koulusta, joten ei oo tunteja ollenkaan. Ma olin vahan myohassa varaamassa naita lentoja, joten en mahtunu enaa samaan koneeseen ku muut. Yksin sita sitten lentelin ensin balilta jakartaan pari tuntia (jollon mun vieressa istu sellanen sylivauva, joka itki koko ajan, paitsi jos se paas mun syliin istumaan (en tiia mika fiksaatio silla oli mut,) siina se sit kokotti mun sylissa sen parituntii onnellisena. Ihme penska. =) Jakartassa oli neljan tunnin vali ja sit jatku matka jakartasta medaniin parin tunnin lennolla (air aisan koneilla on joku kumma meininki et ne ruiskii jotain vesihoyryy sinne metkustamoon ja valilla se nakyvyys siel oli ehka jonku metrin... ihme settii). Medaniin saavuin joskus kuuden jalkeen ja jain sinne yoks ku en ois enaa ehtiny Lake Toballe asti. Valitsin matkaoppaasta jonku ekan halvan mestan ja pyysyn taksia viemaan mut sinne. Paastiin oikeelle kadulle ja etittiin sita numeroo mut osottautu et silla tontilla missa sen ois pitanu olla oli luhistunu talon murju, et se sit siita majotuksesta. Paasin sit siihen lahelle olevaan hostelliin joka oli ainakin toistaiseksi kasassa. Se oli kyl ihan kauhee mesta, mun ikkunastakin naky moskeija ja hautausmaa. Lisaks siella oli joku vahan kahelimman puoleinen lankkari, joka rupes mulle paasaamaan jostain saasteista (kinka se ei ikina kay suihkussa ku se saaste lahtee kuulema vaan maralla pyyhkeella hinkkaamalla, mitaan ruokaa, juomaa eika jaita saa kuulema syoda ku ne on vaan siina saasteessa ja kaikkee muuta aika outoo). Medan ei oo muuten mikaan ihme mesta, musta tuntuu vahan silta ku joku ois imeny elaman pois sielta. Varitonta ja ihmiset ei ollu kaiheen ilosia (tuli vahan suomalaiset mieleen =)).
Lahin medanista sitten mini bussilla aamulla parapattiin, jonne oli neljan tunnin ajomatka ja sielta otin lautan Lake Toban keskella sijaitsevalle saarelle ja mestaan nimelta Tuktuk. Mika ja Niko oli jo varannu bungalowin Bagus Bay nimisesta mestasta, joten liityin niiden seuraan punkkaamaan. Vietettiin mun synttareita pienella porukalla. Seuraavana paivana perille saapu Sarita, Jenna, Maiju ja Riikka, jotka otti meidan viereisen bungalowin. Vietettiin mun synttareita kakun kera ja batak (paikallinen heimo) esityksen kaikuessa taustalla. Oli kyl hienon kuulosta musaa. Ehdottomasti heinoin esitys mita oon indonesiassa nahny.
Seuraavana paivana vuokrattiin porukalla vene (joku 13 tyyppii) ja ajettiin silla jarveen laskevalle vesiputoukselle. Ei hitto et oli hienon nakosta. Siita veneesta me hypattiin uimaan ja uitiin sinne vesiputouksen alle. Siita kiivettiin vesiputoukseen ja hypattiin alas veden mukana. Oli kylla ihan mieletonta!!! Ehka yks upeimpia juttuja! Kuski oli valmistanu meille silla aikaa ruokaa, siita jarvesta ongittua kalaa grillattuna ja riisia (oli namia!). Tanaan vuokrattiin skootterit ja suunnattiin tele nakoalatornille. Matka kesti varmaan pari tuntia ja peppu oli niin puutunu (se tie oli niin pomppusta ja ne penkit ei oo mitaan maailman parhaita). Tie kiipes ylos vuorelle ja sielta aukes ihan meileton nakyna sinne Toba jarvelle (joka on kaakkois-aasian suurin jarvi). En osaa ees sanoin kuvailla, siis jotain niin kaunista. Alas tultiin ja lujaa, varmaan joku 9 kilsaa pelkalla vapaalla, ei tarvinnu paljo kaasuu painaa. Ylos olin menny nikon kyydissa mut alas jouduin ite ajaa ku riikalle tuli vahan liian kova korkeenpaikan kammo niilla teilla. =)
Huomenna lahen takasin Jakartaan, jossa mennaan viettamaan suomen itsenaisyyspaivan juhia suurlahetystoon. Ollaan varattu majotus neljan tahden hotellista kaheksi yoksi, kunnon luksusta, hyva ettei matkan budjetti kaadu, ku maksaa se kuiteki 16 euroo yolta aamupaloineen ;) Siita sitten lisaa ensi kerralla, yritan laittaa balille paastyani kuvia toban reissusta, joka on ollu kyl ihan mieleton!!
Jaksamisia sinne!!!
Kavin tossa poliisi asemalla yks paiva tayttamassa rikosilmotusta kadonneen lompakkoni puolesta. Poliisi teki siihen rikosilmotukseen varmaan miljoona kirjotusvirhetta ja napytteli koko roskan yhdella sormella tietokoneelle. Kesti varmaan jonku tunnin. Kaikista hauskinta oli myos se et siihen piti ilmottaa oma uskonto. Ja mitakohan tekemista silla on jonku rikosilmotuksen kanssa? kysympa vaan...
Vietettiin myos yksien vaihtareiden villalla pikkujouluja. Oli kylla mahtavat juhlat. Kaikki oli pukeutunu teeman mukaan enemman tai vahemman. Ite naytin lahinna joulumuorilta ku olin edellisena paivana ostanu sellasen punasen mekon sinne muutamalla eurolla =) Pukkikin oli paikalla ja kaikki oli tuonu sinne jonkun pikku lahjan, jotka sit jaettiin meidan kesken. Tarjolla oli myos glogia ja piparia. Joulukuusi, tekolunta ja joululaulujakin saatiin jarkattya. Aivan mahtavaa fiilistelya.
Meilla oli viime tyopaja koulussa balilaisesta tanssista. Ei oo mitaan helppoo hommaa. Silmat tuli kipeeks ku niita ei saanu rapytella ja ne piti pitaa niin auki ku pysty. Varpaat ei saanu koskee maahan, joten siinakin oli hommaa tarpeeks. Meidan tanssin opettaja ei puhunu englantia, joten hyymyiltiin ja yritettiin vaan epatoivosesti taipuu niihin luonnottomiin asentoihin... Ihme saatoo, mut nyt osaa kyl arvostaa niitakin tansseja vaha enemman =)
Lahin tossa kolmas paiva Lake Toballe Sumatran saarelle vaha rentoutumaan. Meilla on ens viikko eta viikko koulusta, joten ei oo tunteja ollenkaan. Ma olin vahan myohassa varaamassa naita lentoja, joten en mahtunu enaa samaan koneeseen ku muut. Yksin sita sitten lentelin ensin balilta jakartaan pari tuntia (jollon mun vieressa istu sellanen sylivauva, joka itki koko ajan, paitsi jos se paas mun syliin istumaan (en tiia mika fiksaatio silla oli mut,) siina se sit kokotti mun sylissa sen parituntii onnellisena. Ihme penska. =) Jakartassa oli neljan tunnin vali ja sit jatku matka jakartasta medaniin parin tunnin lennolla (air aisan koneilla on joku kumma meininki et ne ruiskii jotain vesihoyryy sinne metkustamoon ja valilla se nakyvyys siel oli ehka jonku metrin... ihme settii). Medaniin saavuin joskus kuuden jalkeen ja jain sinne yoks ku en ois enaa ehtiny Lake Toballe asti. Valitsin matkaoppaasta jonku ekan halvan mestan ja pyysyn taksia viemaan mut sinne. Paastiin oikeelle kadulle ja etittiin sita numeroo mut osottautu et silla tontilla missa sen ois pitanu olla oli luhistunu talon murju, et se sit siita majotuksesta. Paasin sit siihen lahelle olevaan hostelliin joka oli ainakin toistaiseksi kasassa. Se oli kyl ihan kauhee mesta, mun ikkunastakin naky moskeija ja hautausmaa. Lisaks siella oli joku vahan kahelimman puoleinen lankkari, joka rupes mulle paasaamaan jostain saasteista (kinka se ei ikina kay suihkussa ku se saaste lahtee kuulema vaan maralla pyyhkeella hinkkaamalla, mitaan ruokaa, juomaa eika jaita saa kuulema syoda ku ne on vaan siina saasteessa ja kaikkee muuta aika outoo). Medan ei oo muuten mikaan ihme mesta, musta tuntuu vahan silta ku joku ois imeny elaman pois sielta. Varitonta ja ihmiset ei ollu kaiheen ilosia (tuli vahan suomalaiset mieleen =)).
Lahin medanista sitten mini bussilla aamulla parapattiin, jonne oli neljan tunnin ajomatka ja sielta otin lautan Lake Toban keskella sijaitsevalle saarelle ja mestaan nimelta Tuktuk. Mika ja Niko oli jo varannu bungalowin Bagus Bay nimisesta mestasta, joten liityin niiden seuraan punkkaamaan. Vietettiin mun synttareita pienella porukalla. Seuraavana paivana perille saapu Sarita, Jenna, Maiju ja Riikka, jotka otti meidan viereisen bungalowin. Vietettiin mun synttareita kakun kera ja batak (paikallinen heimo) esityksen kaikuessa taustalla. Oli kyl hienon kuulosta musaa. Ehdottomasti heinoin esitys mita oon indonesiassa nahny.
Seuraavana paivana vuokrattiin porukalla vene (joku 13 tyyppii) ja ajettiin silla jarveen laskevalle vesiputoukselle. Ei hitto et oli hienon nakosta. Siita veneesta me hypattiin uimaan ja uitiin sinne vesiputouksen alle. Siita kiivettiin vesiputoukseen ja hypattiin alas veden mukana. Oli kylla ihan mieletonta!!! Ehka yks upeimpia juttuja! Kuski oli valmistanu meille silla aikaa ruokaa, siita jarvesta ongittua kalaa grillattuna ja riisia (oli namia!). Tanaan vuokrattiin skootterit ja suunnattiin tele nakoalatornille. Matka kesti varmaan pari tuntia ja peppu oli niin puutunu (se tie oli niin pomppusta ja ne penkit ei oo mitaan maailman parhaita). Tie kiipes ylos vuorelle ja sielta aukes ihan meileton nakyna sinne Toba jarvelle (joka on kaakkois-aasian suurin jarvi). En osaa ees sanoin kuvailla, siis jotain niin kaunista. Alas tultiin ja lujaa, varmaan joku 9 kilsaa pelkalla vapaalla, ei tarvinnu paljo kaasuu painaa. Ylos olin menny nikon kyydissa mut alas jouduin ite ajaa ku riikalle tuli vahan liian kova korkeenpaikan kammo niilla teilla. =)
Huomenna lahen takasin Jakartaan, jossa mennaan viettamaan suomen itsenaisyyspaivan juhia suurlahetystoon. Ollaan varattu majotus neljan tahden hotellista kaheksi yoksi, kunnon luksusta, hyva ettei matkan budjetti kaadu, ku maksaa se kuiteki 16 euroo yolta aamupaloineen ;) Siita sitten lisaa ensi kerralla, yritan laittaa balille paastyani kuvia toban reissusta, joka on ollu kyl ihan mieleton!!
Jaksamisia sinne!!!
perjantai 20. marraskuuta 2009
Gilit ja vahan muutakin...
Ei tuu hirveesti hilluttua netissa ku ei villalla oo nettia, nytki tultiin viivin kanssa yhteen raflaan syomaan ja otettiin koneet mukaan. Taalla on ilmasia langattomia netteja aina joissain ravintoloissa.
Tossa viime viikonloppuna suunnattiin nokkamme kohti Gileja. Gilit on sellanen kolmen pikkusen saaren rykelma tossa naapurissa. Liput saarelle makso 830 000 rupiaa (eli noin 60 euroo). Melko kallista sanoisinko. Lahettiin keskiviikko aamuna kuudelta liikkeelle omalla transportilla, joka tuli meita hakemaan. Reilun tunnin ajomatkan jalkeen astuttiin fast boatiin ja tunnin paasta hypattiin veneesta rantahietikkoon. Saari oli kylla todella upea ja totta siella ei voinu muuta tehakkaan ku rentoutua. Nukuttiin aamulla pitkaan, mentiin rantaan makoilemaan ja syotiin sellasilla tyynyilla vuoratuilla padioilla. Muut kavi sukeltamassa ja snorklaamassa, mut ite en voinu menna uimaan ku tuli kolhittua itteeni vahan jalkaan ja suolavesi kun ei oikeen tee hyvaa haavoille. Yhtenakin itana mentiin tyynyille makoilemaan ja kattomaan kankaalle heijastettua leffaa ja sita ennen auringon laskua. Siis ei enaa rennommin voinu ottaa ihan ku ois ollu lomalla =) Meidan oli tarkoituksena tulla sunnuntaina takaisin, mut myohastyttiin onnistuneesti siita veneesta, joten jouduttiin jaamaan saarelle viela yheksi yoksi. Lautat kulkee vaan aikasin aamulla ku merenkaynti yltyy liian kovaks paivalla. Ja sen kylla huomasi ku tultiin takasin, meidan moottoriveneen kuski oli kyl mielettoman taitava, mut silti tuntu ku ois jossain vuoristoradassa ollu, niin paljo aallot tuntu mahassa.
Yhden mun kurssikaverin serkku oli lomalla kaymassa taalla ja oli joutunu tosi pahaan moottoripyora onnettomuuteen. Suomen jakartassa oleva suurlahetysto haki meidan keskuudesta verenluovuttajia ja se poika lennatettiin singaporen sairaalaan uusiin leikkauksiin. Mullakin sattuu olemaan se veriryhma jota pystyy hata tapauksissa antamaan kaikille miinus merkkisille veriryhmasta riippuen. Ihan kiva varmaan saada kuitenki suomalasita verta leikkauksiin ettei saa mitaan paikallista joo-joo verta. Meista kaksi kavikin luovuttamassa verta sairaalaan niita pojan leikkauksia varten. Kylla itellakin kaasukasi vahan hellitti ton jalkeen.
Nyt vasta on sadekausi tullu tanne. Paikalliset on jo vahan karsinykkin vesipulasta. Taalla satelee kerran paivassa jonku aikaa, mut ei silleen et se haittais. Sahkotkin menee tasasin valiajoin, joten kynttilan valossa aina valilla kyyhotellaan =) Siihen on alkanut jo tottua..
Meidan villan pihassa on kolme “vahti”koiraa pienissa kopeissaan ja ollaan viivin kanssa kayty niitten kanssa ulkona miltei paivittain. Saa itekki vaha liikuntaa ja koirat on ihan overi fiilareissa =) Aivan ihania piskeja!
Torstaina, eli eilen meilla oli eksu keski balille. Tie oli vuoristossa eli jyrkka ja mutkainen ja kuljettiin bussilla, joka sinaansa oli jo eksoottinen kokemus. Vierailtiin sellasessa isossa botological gardenissa sellasessa isossa puistossa. Oli kyl ihan magee mesta, mut kesken excua rupes vaan satamaan ihan kaatamalla ja kastuttiin kunnolla. Kuokkavieraiin sateenvarjojen ja puitten alla ja jostain syysta se ilmastoitu bussi ei ollukkaan niin kiva juttu. Markana bussissa ja ihan jaassa. Kaytiin viela yhella paikallisella marketilla. Jarvi jai nakematta ku sato niin paljon, mut sinnehan paasee sit omalla skootterilla =)
Illalla oli tuparit kaverieden talolla ja sunnuntaina pidetaan twilight kekkerit yhella villalla ku se tulee leffakanavalta. Ja kylla.. olen saanut taallakin aikaiseksi twilight hypetyta =) Niin ja huomenna meen kokeilemaan raftingia, eli lasketaan kumiveneela oppaiden kanssa jokea pitkin, siella on kuulema joku neljan metrin pudotus =/ mut siita sit lisaa ens kerralla...
Intialaista ruokaa ja vesipiippuja...
Niinan kanssa syomassa siella...
Ja juomassa siella...
Meidan rantsu ja nakyma lombokille (jossa sato koko ajan, onneks ei oltu siella)..
I <3 the sea!
Gili travanganin paakatu... kiiretta piisaa ;)
Kippis!
Kaytiin kattoo auringonlaskua.
Oli heino!
Tossa viime viikonloppuna suunnattiin nokkamme kohti Gileja. Gilit on sellanen kolmen pikkusen saaren rykelma tossa naapurissa. Liput saarelle makso 830 000 rupiaa (eli noin 60 euroo). Melko kallista sanoisinko. Lahettiin keskiviikko aamuna kuudelta liikkeelle omalla transportilla, joka tuli meita hakemaan. Reilun tunnin ajomatkan jalkeen astuttiin fast boatiin ja tunnin paasta hypattiin veneesta rantahietikkoon. Saari oli kylla todella upea ja totta siella ei voinu muuta tehakkaan ku rentoutua. Nukuttiin aamulla pitkaan, mentiin rantaan makoilemaan ja syotiin sellasilla tyynyilla vuoratuilla padioilla. Muut kavi sukeltamassa ja snorklaamassa, mut ite en voinu menna uimaan ku tuli kolhittua itteeni vahan jalkaan ja suolavesi kun ei oikeen tee hyvaa haavoille. Yhtenakin itana mentiin tyynyille makoilemaan ja kattomaan kankaalle heijastettua leffaa ja sita ennen auringon laskua. Siis ei enaa rennommin voinu ottaa ihan ku ois ollu lomalla =) Meidan oli tarkoituksena tulla sunnuntaina takaisin, mut myohastyttiin onnistuneesti siita veneesta, joten jouduttiin jaamaan saarelle viela yheksi yoksi. Lautat kulkee vaan aikasin aamulla ku merenkaynti yltyy liian kovaks paivalla. Ja sen kylla huomasi ku tultiin takasin, meidan moottoriveneen kuski oli kyl mielettoman taitava, mut silti tuntu ku ois jossain vuoristoradassa ollu, niin paljo aallot tuntu mahassa.
Yhden mun kurssikaverin serkku oli lomalla kaymassa taalla ja oli joutunu tosi pahaan moottoripyora onnettomuuteen. Suomen jakartassa oleva suurlahetysto haki meidan keskuudesta verenluovuttajia ja se poika lennatettiin singaporen sairaalaan uusiin leikkauksiin. Mullakin sattuu olemaan se veriryhma jota pystyy hata tapauksissa antamaan kaikille miinus merkkisille veriryhmasta riippuen. Ihan kiva varmaan saada kuitenki suomalasita verta leikkauksiin ettei saa mitaan paikallista joo-joo verta. Meista kaksi kavikin luovuttamassa verta sairaalaan niita pojan leikkauksia varten. Kylla itellakin kaasukasi vahan hellitti ton jalkeen.
Nyt vasta on sadekausi tullu tanne. Paikalliset on jo vahan karsinykkin vesipulasta. Taalla satelee kerran paivassa jonku aikaa, mut ei silleen et se haittais. Sahkotkin menee tasasin valiajoin, joten kynttilan valossa aina valilla kyyhotellaan =) Siihen on alkanut jo tottua..
Meidan villan pihassa on kolme “vahti”koiraa pienissa kopeissaan ja ollaan viivin kanssa kayty niitten kanssa ulkona miltei paivittain. Saa itekki vaha liikuntaa ja koirat on ihan overi fiilareissa =) Aivan ihania piskeja!
Torstaina, eli eilen meilla oli eksu keski balille. Tie oli vuoristossa eli jyrkka ja mutkainen ja kuljettiin bussilla, joka sinaansa oli jo eksoottinen kokemus. Vierailtiin sellasessa isossa botological gardenissa sellasessa isossa puistossa. Oli kyl ihan magee mesta, mut kesken excua rupes vaan satamaan ihan kaatamalla ja kastuttiin kunnolla. Kuokkavieraiin sateenvarjojen ja puitten alla ja jostain syysta se ilmastoitu bussi ei ollukkaan niin kiva juttu. Markana bussissa ja ihan jaassa. Kaytiin viela yhella paikallisella marketilla. Jarvi jai nakematta ku sato niin paljon, mut sinnehan paasee sit omalla skootterilla =)
Illalla oli tuparit kaverieden talolla ja sunnuntaina pidetaan twilight kekkerit yhella villalla ku se tulee leffakanavalta. Ja kylla.. olen saanut taallakin aikaiseksi twilight hypetyta =) Niin ja huomenna meen kokeilemaan raftingia, eli lasketaan kumiveneela oppaiden kanssa jokea pitkin, siella on kuulema joku neljan metrin pudotus =/ mut siita sit lisaa ens kerralla...
Intialaista ruokaa ja vesipiippuja...
Niinan kanssa syomassa siella...
Ja juomassa siella...
Meidan rantsu ja nakyma lombokille (jossa sato koko ajan, onneks ei oltu siella)..
I <3 the sea!
Gili travanganin paakatu... kiiretta piisaa ;)
Kippis!
Kaytiin kattoo auringonlaskua.
Oli heino!
maanantai 9. marraskuuta 2009
Heippa vaan! Viime kirjotteluistani onkin jo jonkin aikaa. Mutta eipa mitaan elamaa mullistavampaa oo tapahtunu. Mita nyt tossa aamuyosta oli taas ollu maanjaristys lahisaarilla, oli kuulema tuntunu balilla asti, mut ite olin sit aiakin nukkunu niin sikeesti etten tajunnu mistaan mitaan.
Viime viikonloput on menny railakkaasti juhliessa ja viettaessa mita oudoimmista syista kokoontumisia. Suurin osa on muuttanut uusiin koteihin, joten tupareitakin on varmaan tulossa ihan tarpeeks. Suunnitteilla on jo pikkujouut ja pikku uudet vuodet (mitka nekaan sit ikina onkaan?). Taalla oon jo muutamissa kaupoissa loytyny joulukoristeet seinilta ja joulukuusia myydaan jo mun perus supermarketissa. Eli eikohan taallakin osata joulua viettaa.
Olen itekkin muuttanut uuteen kamppaan! Hiukka kauempana kuin edellinen kamppa, mutta muuten loistava. Vuorka on kokonaiset 120 euroa kuussa ja silla hinnalla saa vaikka mita =) laitan tohon loppuun pari kuvaa uudesta kampasta. Muuttaminenkin suju hyvin, eli paikallisittain mopolla, rinkka selassa ja kolme kassia jalkatilassa =)
Talla hetkella nautin koko kampan komeudesta itekseen, mutta kohta tanne tulee Annika, Viivi, Jaakko ja Olli, jotka talla hetkella lomailee ausseissa ja sitten Iisakki ja Mikael, jotka lahti surffileirille (eli viikoks jonneki luksusjahdille vaan surffailee ympari indonesiaa).
Sita vaan yrittaa nauttia hetkista, silla aika menee ihan torkeen nopeesti ja kouluakin on jajella enaa kuusi viikkoa! Vaikka taalla on ollu nautittua olostaan jo aika kauan ni silti taa mesta jaksaa hammastyttaa mua joka paiva. Aina ku menee skootterilla kouluun tai jonnekin ni nakee totain outoa, hassua, mieletonta ja siis sellasia virityksia skoottereiden paalla et ne saa aina naurattamaan. Se onki yks syy miks oon rakastunu tahan paikkaan, etta joka paiva nakee jotain uutta ja jotain niin erilaista omaan kulttuuriin verrattuna. Paikallisten kanssa voi saada aikaan jo jokun tasoisia (joskin tosi hepposia) keskusteluita ja hinnat rupee laskemaan ku on saanu tarpeeks varia naamaan ja osaa tinkia paikallisella kielella.
Ajattelin menna viikonlopuksi kaymaan tossa viereisilla paratiisisaarilla katsastamassa millaset ne on. On kuulema maailman rennoin mesta, siella ei oo kauheesti muuta tekemista ku rentoutuminen, syominen, hengailu, leffojen kattelu, lisa hengailu ja ehka snorklaaminen siihen johonki valkiin. Hiekka on valkosta ja ajoneuvja ei ole yhellakaan kolmesta saaresta. Joten kuulostaa taydellisesta ja just mun mestalta. Taalta tullaa riippukeinu ja pina colada! Uskon etta se on sen verran ihana etta sinne tulee mentya uudestaanki. sinne on vaan kolmen tunnin vene matka. Tarkotus on lahtea gileille keskiviikkona ja tulla sunnuntaina takaisin. Voin sit laittaa allottavia kuvia blogiin ni saatte piristysta sinne suomen saadan (ehka ei niinkaan floridan suuntaan =) )
Mutta tassa nyt pari kuvaa mun uudesta kampasta!
Sanna muuttaa paikallisten tapaan =)
Mun huone...
Meidan terassi (asutaan ylakerrassa)
Pihalla ja hengailu tilaa ja tottakai...
uima-allas =)
Viime viikonloput on menny railakkaasti juhliessa ja viettaessa mita oudoimmista syista kokoontumisia. Suurin osa on muuttanut uusiin koteihin, joten tupareitakin on varmaan tulossa ihan tarpeeks. Suunnitteilla on jo pikkujouut ja pikku uudet vuodet (mitka nekaan sit ikina onkaan?). Taalla oon jo muutamissa kaupoissa loytyny joulukoristeet seinilta ja joulukuusia myydaan jo mun perus supermarketissa. Eli eikohan taallakin osata joulua viettaa.
Olen itekkin muuttanut uuteen kamppaan! Hiukka kauempana kuin edellinen kamppa, mutta muuten loistava. Vuorka on kokonaiset 120 euroa kuussa ja silla hinnalla saa vaikka mita =) laitan tohon loppuun pari kuvaa uudesta kampasta. Muuttaminenkin suju hyvin, eli paikallisittain mopolla, rinkka selassa ja kolme kassia jalkatilassa =)
Talla hetkella nautin koko kampan komeudesta itekseen, mutta kohta tanne tulee Annika, Viivi, Jaakko ja Olli, jotka talla hetkella lomailee ausseissa ja sitten Iisakki ja Mikael, jotka lahti surffileirille (eli viikoks jonneki luksusjahdille vaan surffailee ympari indonesiaa).
Sita vaan yrittaa nauttia hetkista, silla aika menee ihan torkeen nopeesti ja kouluakin on jajella enaa kuusi viikkoa! Vaikka taalla on ollu nautittua olostaan jo aika kauan ni silti taa mesta jaksaa hammastyttaa mua joka paiva. Aina ku menee skootterilla kouluun tai jonnekin ni nakee totain outoa, hassua, mieletonta ja siis sellasia virityksia skoottereiden paalla et ne saa aina naurattamaan. Se onki yks syy miks oon rakastunu tahan paikkaan, etta joka paiva nakee jotain uutta ja jotain niin erilaista omaan kulttuuriin verrattuna. Paikallisten kanssa voi saada aikaan jo jokun tasoisia (joskin tosi hepposia) keskusteluita ja hinnat rupee laskemaan ku on saanu tarpeeks varia naamaan ja osaa tinkia paikallisella kielella.
Ajattelin menna viikonlopuksi kaymaan tossa viereisilla paratiisisaarilla katsastamassa millaset ne on. On kuulema maailman rennoin mesta, siella ei oo kauheesti muuta tekemista ku rentoutuminen, syominen, hengailu, leffojen kattelu, lisa hengailu ja ehka snorklaaminen siihen johonki valkiin. Hiekka on valkosta ja ajoneuvja ei ole yhellakaan kolmesta saaresta. Joten kuulostaa taydellisesta ja just mun mestalta. Taalta tullaa riippukeinu ja pina colada! Uskon etta se on sen verran ihana etta sinne tulee mentya uudestaanki. sinne on vaan kolmen tunnin vene matka. Tarkotus on lahtea gileille keskiviikkona ja tulla sunnuntaina takaisin. Voin sit laittaa allottavia kuvia blogiin ni saatte piristysta sinne suomen saadan (ehka ei niinkaan floridan suuntaan =) )
Mutta tassa nyt pari kuvaa mun uudesta kampasta!
Sanna muuttaa paikallisten tapaan =)
Meidan keittio,mun huonekin nakyy ja ehka maailman mukavin tuoli!
Mun huone...
Meidan terassi (asutaan ylakerrassa)
Pihalla ja hengailu tilaa ja tottakai...
uima-allas =)
torstai 22. lokakuuta 2009
Normi koulupaiva ja excu
Yleison pyynnosta muutama kuva mun koulusta seka excusta, joka tehtiin torstaina.
NORMI PAIVA!
Aamupalalla!
Meidan koti, Moon Villas.
Skootteriella kouluun, meidan villan asukkien skootterit. Yks on mun =)
Meidan himan nurkilla ajelen tasta joka paiva ohi.
Meidan koulun paarakennus, mulla on kaikki luennot taalla.
Luokan penkit on puiset ja tollaset vanhanaikaiset.
EXCU ITA-BALILLE!
Excu ita-balille tehtiin meidan koulun bussilla. Ei muuten ollut ilmastointia tassa bussissa ja oli ehka kuumin paiva balilla mita oon kokemut. Lahto oli viela seittemalta aamulla ja kohteita oli kokonaisuudessaan kuusi.
Eka kohde oli kookossokeria valmistava kyla. Suurin osa asukkaista sai elantonsa myymalla kookos sokeria marketeilla. Aija kiipes paivassa noin kymmeneen puuhun ja haki mehua latvasta lanteilla roikkuviin kookos kippoihin.
Maistettiin sita mehua mita taa jamppa oli just hakenu puusta. Oli muuten ihan alyttoman hyvaa!
Puusta haettua mehua keitettiin koko ajan hammentaen kolme tuntia ja sen jalkeen se jaahdytettiin ja saatiin valmista sokeria, jota kaytetaan makeuttamaan paikallisia ruokia esim. perinteisia kakkuja. Oli makeeta ja hyvaa! Vahan niinku nekkutukkaria ois syony. Se mehu jota keitettiin ni se maistu puolestaan vahan hiilihapottomalla simalle =)
Kaytiin isossa tempelissa! Ei niin mitaan hajuu mika temppeli oli kyseessa.
Taalla temppelissa oli muuten sellanen luola jossa aluks katoin et sen sisalla on ihan torkeen pimeeta mut sit selviskin et se suuakukko oli vaan ihan taynna lepakoita!
Temppeli oli rannalla. Ita-Balin rannoilla on muuten mustaa hiekkaa. Poyta oli ison patsaan edessa joka oli taynna uhrilahjoja.
Meidan safka. Perinteista balilaista ruokaa, jalkkariksi oli ruskee hedelma joka maistu etaisesti mansikalle ja papu jaateloa (oli muuten hyvaa, vaikka ei ehka kuulosta silta).
Yhessa mestassa valmistettiin perinteisia kolikoita, josta vahmistetaan koruja ja koristeita.
Esimerkki mita niista kolikoista voi valmistaa.
Rankan koulupaivan jalkeen voi menna makoilee vaikka kutalle =)
Haleja kaikille!
NORMI PAIVA!
Aamupalalla!
Meidan koti, Moon Villas.
Skootteriella kouluun, meidan villan asukkien skootterit. Yks on mun =)
Meidan himan nurkilla ajelen tasta joka paiva ohi.
Meidan koulun paarakennus, mulla on kaikki luennot taalla.
Luokan penkit on puiset ja tollaset vanhanaikaiset.
EXCU ITA-BALILLE!
Excu ita-balille tehtiin meidan koulun bussilla. Ei muuten ollut ilmastointia tassa bussissa ja oli ehka kuumin paiva balilla mita oon kokemut. Lahto oli viela seittemalta aamulla ja kohteita oli kokonaisuudessaan kuusi.
Eka kohde oli kookossokeria valmistava kyla. Suurin osa asukkaista sai elantonsa myymalla kookos sokeria marketeilla. Aija kiipes paivassa noin kymmeneen puuhun ja haki mehua latvasta lanteilla roikkuviin kookos kippoihin.
Maistettiin sita mehua mita taa jamppa oli just hakenu puusta. Oli muuten ihan alyttoman hyvaa!
Puusta haettua mehua keitettiin koko ajan hammentaen kolme tuntia ja sen jalkeen se jaahdytettiin ja saatiin valmista sokeria, jota kaytetaan makeuttamaan paikallisia ruokia esim. perinteisia kakkuja. Oli makeeta ja hyvaa! Vahan niinku nekkutukkaria ois syony. Se mehu jota keitettiin ni se maistu puolestaan vahan hiilihapottomalla simalle =)
Kaytiin isossa tempelissa! Ei niin mitaan hajuu mika temppeli oli kyseessa.
Taalla temppelissa oli muuten sellanen luola jossa aluks katoin et sen sisalla on ihan torkeen pimeeta mut sit selviskin et se suuakukko oli vaan ihan taynna lepakoita!
Temppeli oli rannalla. Ita-Balin rannoilla on muuten mustaa hiekkaa. Poyta oli ison patsaan edessa joka oli taynna uhrilahjoja.
Meidan safka. Perinteista balilaista ruokaa, jalkkariksi oli ruskee hedelma joka maistu etaisesti mansikalle ja papu jaateloa (oli muuten hyvaa, vaikka ei ehka kuulosta silta).
Yhessa mestassa valmistettiin perinteisia kolikoita, josta vahmistetaan koruja ja koristeita.
Esimerkki mita niista kolikoista voi valmistaa.
Rankan koulupaivan jalkeen voi menna makoilee vaikka kutalle =)
Haleja kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
