Aceh sanoin ja kuvin

Vielako muistatte Achen, jonne Martti Ahttisaari toi rauhan hallituksen ja GAMin (vapauttakaa Aceh liike) vaille vuonna 2005. No rauha on pitanyt, mutta pari viikkoa sitten taalla sattui kaksi ampumavalikohtausta, jossa luultavimin GAMilaiset ampuivat vapaaehtoisia pain, kolme ulkomaalaista avustustyontekijaa loukkaantui. Ei siis mikaan ihme etta en saa lahtea yksin ulos talosta ja jos lahden seuran kanssa niin huivi tulee olla visusti paani ymparilla. Tosin mun iho on niin tumma, etta durian myyja luuli mua paikalliseksi, joten mulla tuskin on mitaan hataa =)

Heti seuraavana paivana lahdin Bundan (orpokodin aitihahmo) kanssa kavelemaan joen rannassa sijaitseviin hokkeleihin lahjoittamaan rahaa koyhille perheille, jotka eivat muuten pystyisi kustantamaan lastensa koulutusta. Perheita oli kymmenkunta ja no olot olivat mita olivat...

Miten paivani orpokodissa kuluvat?

Lapset heraavat rukoilemaan jo viiden kuuden aikaan ja lahtevat ajoissa kouluun. Itse herailen seitsemalta ja valmistelen paivan tunteja ja autan Bundaa kotiaskareissa. Maanantaista lauantaihin englannin tunteja on kaksi paivassa ja luokkien koko on noin 20 oppilasta.
Orpokodissa asuvat lapset ovat ihan mielettomia! Ne saa mut hyvalle tuulelle aina ku katon niita =) Iltasin leikin lasten kanssa (oon yrittany muistaa mita peleja itekkin leikin lapsena ja opettanu niita, hitti tuote on ollu tahan mennessa peili) ja joka paiva pitaa pelata Uno korttipelia. Jostain syysta lapset myos rakastavat tanssia mun kanssa (vaikka totta puhuakseni oon ollu aina huono tanssimaan), mutta mitapa et tekisi naiden hymyjen eteen =) Lapset ovat ahkeria ja tottelevaisia, siivoavat, tekevat kotilaksyt ja rukoilevat 5 kertaa paivassa. Syomme kolme kertaa paivassa riisia ja jotain lisuketta siihen (onneksi lapset saavat paivittain vitamiineja silla ruoka on yksipuolista, sita halvinta mahollista totta kai). Iltasin saa aina eri hedelman ja huh mita makuelamyksia niiden suhteen on ollu =) Durianista, passioniin, mandariiniin ja joihinkin joilla ei oo ees englannin kielisia nimia... Ennen nukkumaan menoa luen iltasatuja englanniksi lapsille.

Vahan on ollut poikkeuksia arjesta kun oon taalla ollu. Yks ilta oli leffa ilta ja tanaan kaytiin rannalla uimassa (jota he eivat pysty usein tekemaan silla matkat rannalle ovat heille liian kalliita, jeps kokonaiset 7 euroo, joten maksoin matkat lapsille enemman kuin mielellani). En oo ikina nahny niin innostuneita kasvoja kun tanaan becakilla (mini bussilla) rannalle mentaessa. Hyva etta lapset pysyivat housuissaan kun olivat niin innoissaan.

Yli viikko taalla on jo oltu ja tassa muutama kuva teille...

Fadlin, Nani ja Meri

Pelataan peilia

Mina ja elise englantia opettamassa....

Rannalla...

Opetellaan uimaan

Borneo kuvina

Bakon kartta ja reitit joita voi trekata

Nakymia rannalta

Myrkky kaarme... yok!

Loydettiin jalkapallo biitsilta, taytyhan sita vahan paasta pelaamaan...


Tammosia oli ne polut joita kuljettiin, joutu koko ajan kattoo mihin astuu.


Laakekasvi HIV parantamiseen? Erittain lupaava sellainen...


Awww... ne vaan leikki siina meidan nenan edessa, niita oli varmaan kymmenkunta.

Auringon laskiessa...


Uimassa biitsilla...




Voittaja fiilis...


Luontoaiti kylla osaa... siin on sydanki...


Ajopuita rannalla.


Kajakki reissusta... oli kylla hienot maisemat!

Mietteita reissulta...

Tassa alla on tosiaan muutama teksi, kun on tullut vahan taukoa tasta kirjottelusta. Eka on borneosta ja sit seuraava Balista... Ja taa kertoo vaan mietteista reissun paalta...

Tavattiin meidan hostellilla yksi Englantilainen jamppa joka on ollut reissun paalla jo 12 ja puoli vuotta. Kaytiin sen kassa kylla todella mielenkiintoisia keskusteluja. Elamasta, reissaamisesta, ajasta... kaikesta tarkeasta elamassa. Laitto vaan itteni miettimaan tosi paljon kaikkea. Mita sita itekkaan elamaltaan haluaa, mitka arvot on tarkeita... Veeran kanssa kaytiin ruuan yhteydessa kunnon henkevat keskustelut... Ukkikin tuli mieleen elavasti ja toivoin etta se nakin mut nytten, ja tiedan kuinka paljon se nauttis kaikesta mita oon nahny... Ite ainakin matkusta silla on tarvetta kokea jotain uutta ja jannittavaa, jokainen reissu opettaa jotain uutta itsestaan ja tasta maailmasta missa eletaan, sita kohtaa erilaisia kulttuureja ja ihmisia. Sita tekee toita vain sen takia etta saa rahaa seuraavaa matkaa varten. Toivottavasti sen ei aina tarvii olla niin. Onneks oon ite loytany sellasen alan joka kiinnostaa, silla tykkaan ajatella etta se mita teen mun elamallani maarittaa sita kuka ma oon.

Oon paassy vapaaehtoiseksi yhteen Achella (pohjois sumatralla indonesiassa) sijaitsevaan orpokotiin ja tuun siella ensiviikosta alkaen tekemaan toita kolme viikkoa. Tassa hieman faktoja paikasta johon olen menossa: Achen alue toipuu sodasta ja tsunami iski sinne pahasti 2004 ja arviolta 60 000 ihmista sai surmansa. Koko alue pyyhkiyty maan tasalle, ei yksikaan talo jaanyt pystyy, harva sota edes tuottaa niin taydellista tuhoa alueella. Kolmasosa kuolleista oli lapsia. Kouluja tuhoutu arviolta 1000 ja opettajia sai surmansa arviolta 2500. Ite menen opokotiin toihin ja asumaan ja sen lisaksi opetan englantia paikalliseen kouluun.

Veera kysy multa oleellisen kysymyksen yks paiva... Minkakohan laisena ihmisena sa tuut sielta takasin? Se jaa nahtavaksi, mutta nyt nauttikaa borneon ja balin tarinoista... kerron achen sitten ajallaan jos sita pystyy sanoiksi pukemaan....

Borneon metsissa suhisee, tosiaankin....

No tultiin seittemas paiva tanne Borneoon Malesian puoleiseen osaan Sarawakiin ja laskeuduttiin Kutching nimiseen kaupunkiin. Kaytiin heti ekaksi kattomassa orankipuistossa orankeja, mutta koska on hedelmakausi niin niita ei niilla ruokinta paikoilla nay, mutta sen siaan saatiin heti paikallisia ystavia =)

Seuraava tasmaisku oli Bako naitional parkkiin. Siis aivan upea paikka! Heti sinne saavuttua lahettiin ensimmaisella trekkaukselle joka kesti pari tuntia. Huh, huh... yllattavan raksasta! Siis mita yla ja alamakia ja sellasia juurakkokasoja... kylla moni hiipu niilla vaelluksilla. Tultiin takasin sielta trekilta niin nahtiin villisikoja ja sellasia nena apinoita (Beruk Belanda), jotka on valitettavasti jo tosi harvinaisia. Sopoja ku mitka! Paivallisen jalkeen tehtiin viela toinen trekkaus, vaan tunnin ja meidan opas kerto meille kaikellaista mielenkiintosta kasveista (mihin laaketiede niita kayttaa, mita yrtteja paikalliset kayttaa, mista rakennetaan taloja, mista tehaan vaatteita ja mista jokapaivaisia kayttoesineita). Siis meidan opas oli aivan ihan Frida niminen paikallinen ja sen mukana oli Corol niminen harjottelia, joten tietoiskuja riitti. Illalla nahtiin viela meidan partsilta makaki apinoiden vaellus, ne hyppi puista toisiin ja niiden lukumaara oli varmaan lahempana neljaakymmenta. Aivan uskomattoman kaunis naky. Ihana fiilis naha naita elaimia niitten luontaisessa ymparistossa.

Auringon laskettua mentiin yo vaellukselle kahdeksi tunniksi. Tunnelma oli koko ajan tosi jannittynyt. Taskulampuilla etsittiin viidakosta kiiluvia silmapareja, valilla pysahdyttiin ja sammutettiin kaikki valot ja oltiin hiljaa ja odotettiin.... Koko ajan odotti niita silmapareja mutta todellisuudessa en tiia mita oisin tehny jos sellaset oisin nahny siella pimeessa... varmaan menny ihan paniikkiin (mita veera teki suurimman osan ajasta =P). Mita sita tuli sitten siella pimeassa nahtya? Metsa tuntu muuttuvan taysin:
-nukkuvia lintuja
-vihrea myrkyllinen kaarme
-isoja siis ISOJA hamahakkeja verkoissansa ja kuulema myrkyllisia
-keltanen sammakko
-cat kaloja lammikossa
-paljon otokoita (yksi naytti ihan tikulta, yks kuolleelta lehdelta, hepokatteja, heinasirkkoja ym.)
- pimeessa kiiltavia lehtia
Vaellus paatty mangrovemetsaan jossa kilpaa loistivat tulikarpaset! Siis mika naky, ehka yks hienoimmista ikina! Ihan ku ois ollu sellaset vilkkuvat jouluvalot laitettu niihin puihin! Kylla luonto osaa!

Aamulla kaytiin viela yhella trekilla ja nahtiin lisaa erilaisia apinoita. Nyt ollaan takasin Cutchingissa ja huomenna on edessa kuuden tunnin kajakki reissu!!! Siita lisaa myohemmin! =)

Balin vikat fiilistelyt!

Oh hoh! Vierahtipa aikaa siita kun viimeksi kirjoitin. Otin tallasen oman talviloman. Kerron nyt talleen lyhykaisyydessaan mita balilla on tapahtunu.

Aleksi tuli kuukaudeksi balille just kun koulu oli loppunu ja ihanasti piristi tunnelmaa joka oli muuten taynna kyyneleiden tayttamia jaahyvaisia ja "viimeisia" illallisia. Puhumattakaan kunnon bileista =) Aivan varmasti tulen osaa ihmisista viela nakemaan, mutta valimatkat meidankin valilla on aika suuria! Mutta ei huolta pidan kylla huolen et viela nahdaan!

Osa perheesta tuli myos joulun viettoon Balille, siis iska, aiska ja suomi isosisko!!! Oli aivan ihanaa taas nahda perhetta. Jouluaatto vietettiin Rio nimisessa raflassa ruotsalaisen buffetin merkeissa ja suomalaisen kokin haaratessa keittiossa lihapulli tekien =) Nautittiin aleksin kassa myos suomesta tuoduista herkuista kuten, irtokarkeista, ruisleivasta, palttoonapeista, salmiakista, piparkakku talosta ja pipari karkeista ja ties mista kaikesta muusta!

Kierrettiin perheen kanssa ympari Balia ja yritin parhaani mukaan nayttaa Balin parhaat puolet. Ubudit, riisipellot, temppelit, ruuat ym. Myos mun Balilainen perhe halus tavat mun perheen ja siella kaytiin syomassa ja tutustumassa toisiimme. Oli ihan mieleton kokemus varmaan mun perheelle naha vahan paikallista arkea.

Perhe suuntas nokkansa kohti Australiaa ja mina puolestani kohti merenpohjaa! Muutettiin Kutalle asumaan ja kamppa jaettiin Nikon (balinlaisen koulukaverin) pikkuveljen Tonin kanssa. Kolmisteen suunnattiin kolmen paivan sukelluskurssille. Kaikki suju enemman ku hyvin, mulla on joku luontanen kyky tasata paineita mun korvissa, mutta sitakin huonompi kyky tasata paineita mun liivissa. No kaikesta haslayksesta huolimatta tassa sita ollaan patevana open water sukeltajana.

Veerakin saapu Balille! Ihan mieleton fiilis oli naha veera, ei oikeen osaa sanoin kuvaillakkaan!! Uusivuosi otettiin vastaan Kutan rannalla ja rakettien raiske oli jotain mieletonta. Paikalliset juhli jotain taydenkuun juhlaa, joka osuu samaan aikaan uudenvuoden kaa vaan kerran viidessakymmenessa vuodessa, joten voitte kuvitella sen juhlimisen maaran. En oo elaissani nahny niin paljon raketteja!!! Uusi vuosi vaihtui ihanissa tunnelmissa, kiitos siita kanssa juhlijoille!

Toka paiva tammikuuta matkattiin gileille. Mukaan lahti mun, aleksin ja veeran lisaks muutamat aleksin aussi kaverit. Oli kyl rentouttavat paivat: uitiin, syotiin hyvin, luettiin kaytiin sukeltamassa ja snorklaamassa...

Haikeat oli hyvastit Balille ku veeran kanssa nousitiin koneeseen ja suunnattiin kohti Borneota. Oon viettany niin mieletonta aikaa silla saarella etta sita ei oikeen voi sanoiksi pukea!!!